Kaksi hevospainotteista päivää

Hah, viimeinkin oon huomannut, kuinka paljon todella vietän aikaani tallissa. Oikeastaan asun siellä, ehkä kannattaisi hinata sinne sänky, jääkaappi ja mikro.. :D Tosiaan kahdentoista maissa eilen lähdin tallille. Tiinakin nyt lomillaan tuli kyläilemään - ihan kahdeksi päiväksi. Siivottiin ensin karsinat loppuun. Se on aikamoinen homma aina, olen tainnut mainitakin Hotikan tyhmästä tavasta sotkea se karsina kunnon sikolätiksi. Kyllä sieltä löytää sattumia joskus, ehkä se näyttää vahvempaa kasvun merkkiä jatkossa.

 Pistin merkille myös, että kuvasin nyt kuluvan viikon aikana hirveästi pikkuputkella, eli siis Sigman 50/1.4 :) Kiintee on loppuen lopuksia aika kiva ja etenkin tuo suuri aukko on jotain mistä tykkään. Nämä pimeätkin hetket ovat saaneet jonkinlaista inspiraatiota muhun, ja olenkin vähän tsempannut näiden valojen kanssa pelleilyjen kanssa. Yllä oli siis muutama viime aikoina otettu kuva, lähinnä testikuva toimiiko uusi muistikortti(!!). Sain tosiaan joululahjaksi isältä uuden muistikortin ja akun, oouuuu ♥ Niin iloinen. Ei tarvitse enää pelätä loppuuko tila kortilta tai akku. :D

 Lähdettiin siis eilen kävelemään harjoitusrata ympäri, sen jälkeen mentiin tiellä ja rämmittiinhän vielä pellollakin jonkun matkaa. Ehkä päällimmäisenä jäi mieleen ravailut tiellä, mitä koitetaan (näyttelyitä varten) nyt hioa. Eli Hotikalle samaa kuin Förstille, käskystä ravia ja tullaan ihmisen vierellä sitä vauhtia kun mennään jne. Perusjuttuja. Se on edennyt hyvin, kasvattajallekin kiitokset hyvästä pohjatyöstä, josta on erittäin helppo jatkaa.

Hotikasta on kuoriutunut iso poitsu! Se käyttää jo oikein hyvätapaisesti loimea, ei juurikaan revi. Tietenkin kun suuvärkki on sellainen, että kaikki tuppaa enemmän tai vähemmän jäämään sinne huulien väliin (hampaat kasvavat tms..?). Toisaalta, veljensä ja isosiskonsakin samanlaisia tuossa iässä.... :) Tihurin kanssa sama piirre löytyy myös vetovoimasta riimunnaruihin. Ne on poikien mielestä hirveän kivoja suussa.

Metsässä oli selkeästi jotakin, jota piti matkan aikana ihmetellä.

Lopulta kun saatiin heppaset sitten hoidettua ja laitettua, suunnattiin kohti Vermoa. Oli minulla kamera mukanakin, mutta se jäi enemmänkin viettämään vapaailtaa, sillä minua ei pätkän vertaa kiinnostanut kuvata. Muutama erikoisempi ja/tai hieno valjakko siellä meni, mutta menköön. Keskityttiin enemmän arvostelemaan niitä, rakentavaa hommaahan sekin oli... :D Osa meni pitkänä makkarana, eikä kyllä pärjännyt. Osalla oli hirveän kapea kaula, osalla oli mielenkiintoiset merkit, osa oli muuten vain kivan värisiä ja osa meni pirun hienosti. Lisäksi ihmeteltiin neljän kilometrin matkaa, sillä kumpikaan ei ollut koskaan kuullut siitä. Onneksi oli nollassa, mutta mitäpä jos olisi ollut vaikka -15? Ei välttämättä olisi hevosilla ollut kiva juosta siinä pakkasessa, vaikkei se sinänsä ole paljoa, mutta kyllä se noin pitkällä ja kestävyyttä vaativalla matkalla varmasti ottaa yhdellä jos toisellakin keuhkoihin. Eikä siinä mitään, nähtiinhän me sitten 09,0 avauskin talviraveissa. Kesäisissä vauhdeissa mentiin siis, ihmettelen.

Aamulla oli taas aikainen herätys, sillä olimme jo puoli kahdeksan tallissa ja heppasia ulos laittamassa. Kun herrasväki oli ulkoistettu, alettiin sitten rakentamaan hyllyä valjashuoneeseen. Se oli kaikin puolin mielenkiintoista vähien yöunien jälkeen. Ensimmäinen osa hyllystä, ikkunan päälle kasattu, meni ensimmäisellä yrityksellä perseelleen. Se oli niin väärinpäin kuin vain voi hylly olla... :D Siinä sitten korjailtiin sitä ja lopulta jopa saatiin se sinne. Eihän siitä kovin kaunis tullut, mutta joo kyllä se kelpaa. Nyt ei jaksanut sen kanssa alkaa hienostelemaan, sillä edessä oli vielä 2,75m pitkä hylly samalle korkeudelle. Siinä olikin aika ähertämistä, vaikka kasattiinkin se sinne osissa. Eli ensin pidikkeet ja siitä sitten. Noo, lopputuloshan on siis alla.

Ja lopulta kun ensin koko päivä tätä hyllyä väsättiin, päästiin ottamaan hepat sisään ja pesemään Hotikan häntää. Se on aika mielenkiintoinen... Tulee sellaiset "paskarastat", eli herra menee seinään kiinni ja paskoo. No tuloshan on hirveän nättiä niin seinien kuin kankunkin osalta. Muuten ei olisikaan ongelmaa, mutta se on ollut aika poispyrkivää laatua pesukarsinassa. Tietenkin ensin maanittelimme sitä sinne noin viisi minuuttia, jonka jälkeen Hobitti suostui kipittämään sinne. Sitten tulikin se kiva osuus, eli pari kertaa lähtenyt vauhdilla pihalle. Tällä kertaa yllätti positiivisesti, pysähtyi odottamaan siihen mihin pitikin ja iskettiin se molemmilta puolilta kiinni. Kaikella sillä uhalla, että se itsensä siihen onnistuisi jotenkin hirttämään tai katkomaan niskansa. Mutta se riski kannatti, sillä käytävällä se on miljoonasti rauhallisempi molemmilta puolilta kiinni ollessaan, ja niin tässäkin. Alku oli kauhea, ja letku päätti sitten räkäistä tyhmästi ja se pelästyi. Rauhoittui nopeasti ja no, olihan siinä läheltä piti tilanne. Hevosen rauhoituttua siihen, aloimme pesemään.

Tiina seisoi suoraa edessä, ei kaikista järkevintä oripojan kohdalla, mutta toimi. Minä ämpärin kanssa pesin sen häntää. Letku on aika kauhea mato ja keskityttiin lähinnä siihen kauniisti olemiseen. Seisoi siinä ennätyskauan, puolesta tunnista 45min, ei katsottu sen tarkemmin aikaa. :) Pakko kehua sitä, että harvinaisen viisas sillä tavalla. Käytävällä seisoo paremmin kuin Försti. Pesarissa alkuun se oli kireillä naruilla, mutta peruuteltiin aina sen verran kuin tarvitsi. Lopulta seisoi itse löysin naruin siinä kiltisti. Lopuksi laitettiin sitten vähän pinteliä siihen, jospa se äitini teorian mukaan oppisi sillä tavalla olemaan vähän irti seinästä paskoessaan. Muutenhan se onkin ihan super tyyppi! Hurmaa ainakin luonteellaan ja kovin ponimainen rakenteeltaan. Oikeastaan se on aika poni... Mutta sellaisenhan mä aina halusin, ja nyt sen sain - hetkellisesti.

Miten pään luukkuun laittaminen voi olla kuitenkin niin vaikeaa toisinaan?

Tässä näkyy hyvin yksi Förstin oudommista merkeistä, puolikuu. Toinen 'outo'
merkkihän  on pilkulliset sukat. Itse en ole kumpaakaan nähnyt muilla.

Käytävä ja tarhojen suuntaan oleva ulko-ovi.

Hotikka ei ollut moksiskaan tuosta pintelistä. Olisi voinut luulla, että se saa paskahalvauksen tuosta, mutta eheeii. Seisoi paikallaan korvat hörössä. Sen käytös ei oikeasti ole yhtään sellainen, mikä sen voisi kuvitella olevan. Eikä tuo lussukka sopisi pihattoon mitenkään... :D Hobitti ei vain pärjäisi siellä, tai tiedä tuota, mutta uskon vahvasti näin. Katsotaan miten laitumen kanssa käy. Pääseekö isoon laumaan vai päätyykö Förstin kanssa laitumelle. 

Ja tähän loppuun nyt tänään otettu video tallistamme sisältä, nyt kun kerrankin muistan!