Aamu, päivä, ilta...

Tässä postauksessa on taas hirveästi kaikkea kivaa tavaraa, lähinnä siis tekstiä. En tiedä, silmäilettekö mielummin kuvia vai luette iän ikuisen tylsiä päivittelyjäni asiasta kun asiasta.. En osaa sanoa myöskään, tapahtuuko elämässäni/hevosten parissa asioita paljon vai todella vähän, vai miksi tuntuu tällä hetkellä vain hieman vaikealta kirjoitella mitään.

Kuvaa ikkunastamme iltapäivällä

Osasyynä tietenkin on varmasti oma passiivisuuteni. Oikein mikään ei ole innostanut viime aikoina, pitkä ja etenkin pimeä syksy teki tehtävänsä ja ylimääräinen into oli tipahtanut jo aika alkumetreillä pois. Lukiohan söi kanssa aikalailla ja siitä onkin hetkinen jo paranneltu itseään. No joo, nuohan sijoittuvat hirveän pitkän ajan taakse... Mutta täällä opistolla ollessa, tulee vähän ongelmaa ettei sitä tule kuitenkaan oltua hevosten kanssa siinä määrin mitä kotona (toki ihan luonnollista) ja kotonakaan olen harvemmin niin siitäkään sitten on paha kirjoittaa mitään. 

No, opistolla ollessa meillä on nyt ollut teoriaviikkoja ja talliviikkojakin on vissiin kaksi ollut (yksi viikolla 2 ja toinen ennen lomaa). Suunnitelmissani menen siis vasta hiihtolomaviikoksi kotiin, oikeastaan kaipaankin jo sinne! Todennäköisesti silloin ajellaan sitten poikia yhdessä äitin kanssa, kaikkia kolmea siis ja eläkeläistä liikuttelen monimuotoisesti...? Tihurihan otetaan nyt täältä Ypäjältä treenistä kotiin hieman kasvamaan, sen keskittyminen on vähän hakusessa vielä - vaikkakin kuulemma parantunut - ja ongelman muodostaakin, millä ajamme heppasta porukassa... :D Vissiin täytyy sitten ottaa toinen pojista taakse menemään tai vaihtoehtoisesti Förstiä mahdollisuuksien mukaan, vaikka perähevoseksikin.

Kuvaa ikkunastamme päivällä

Ajamaan olen päässyt suhteellisen usein, oikeastaan aina kun vaan on jaksanut ja meillä on koulun puolesta keskimäärin kerran viikossa ajoakin koko tämän kevään. Ratsastusta on hieman harvemmin, en laita ollenkaan pahakseni tätä jakoa. Muita se tietenkin voi haitata, sillä olen luokaltamme ainoa noihin ravihevosiin päin suuntautunut henkilö.. Varmaankin jonkun 3-4 päivää viikosta olen joko ulkopuolisten tai opiston ravihevosten kanssa puuhaillut. :) Nimikkoakin on tullut harkittua useampaankin otteeseen. En tällä hetkellä ole yhtään varma, miten tekisin asiat. Toisaalta se tuntuu hieman turhalta, koska vain toukokuuhun asti aikaa kunnes hepat lähtee laitumelle, mutta onhan sekin toisaalta taas pitkä aika.. Saas nyt nähdä miten tässä mielensopukat päättää, jos koskaan ikinä päättävätkään.

Kuvaamisessa olen ollut passiivinen myös. Jäin vuoden 2012 kuvausluvuista paljon viime vuonna, ja nyt olisi varmaankin aika nostaa taas vähän lippua korkeammalle tänä vuonna. Vaikka 2013 alussa lupasinkin, että kuvaisin enemmän kuin koskaan ennen, ei se tainnut kuitenkaan totetutua.. Koneeni mukaan olisin jäänyt viime vuonna muutamalla tuhannella kuvalla, tuntuu enemmältä.

Kuvaa ikkunastamme yöllä

Banneri kertaa kaksi

Vaikka blogin puolella on ollut hiljaisempaa, minä en todellakaan ole ollut hiljaa! Olen ehtinyt yhdessä äidin ja isäpuoleni kanssa pistämään poikia melkeinpä joka päivä kärryjen eteen sekä tehnyt jonkin verran hommia koneellakin. Koulukirjoihinkin olen jopa koskenut, huikeaa!

Mitä noihin heppoihin tulee ajo-ominaisuuksiltaan, niin Hotikka on kyllä niin patalaiska ja Tirriäinen (Jotuuri) puolestansa voisi lahjoittaa osan energiastaan vanhemmalle yksilölle.
Hotikan kanssa ei ole kiire minnekkään, mutta kyllä se silti ihan kohtuudella parin alkukankeuden jälkeen lähtee menemään ja menee loppuun asti. Ei oikein ole sisäistänyt (vai eikö vain välitä...) kaikkia käskyjä edetä - pysähtyvät sen sijaan oikein hyvin! Oikeastaan aika neutraali ja järkevä tapaus, pakko myöntää. ;) Jotuuri sen sijaan noh... Heti lähdössä tulee kiire, jos pitää kääntyä volttilähdön tapaisesti on herra suoristauduttuaan jo melkeinpä ravilla ja juoksujalkaa tuo menee melkein talliin asti, jos vaan tohtisi päästää. Todella herkkä, mutta vaikuttaa ihan menijältä ja sopivasti luonnetta ainakin löytyy. Se on vähän sen oloinen, että kyhää kokoajan jotain ja itse pidän hölkkää ratkaisuna tähän. Silloin se turha säätäminen ja kiemurtelu todennäköisesti jäisi kokonaan tai ainakin vähemmälle.  No, aika näyttää mitä tästäkin kaksikosta tulee.



Siinä olikin sitten minun heppoihin liittyvä osuus tästä postauksesta ja ajattelin esitellä teille pari hassua banneria, jotka lomalla tässä tein. :)

Our Journey-blogi kirjoittajan omin sanoin.
"Hei ! -97 syntynyt tyttö pohjois-satakunnasta kertoo valmentautumisestaan Saksassa hevosensa kanssa ja hevosenhoitajan arjesta. Tervetuloa lukemaan, blogi on juuri aloittanut !" 

Life is too short to wait on toisen näistä kahdesta Saksaan matkustaneen tytön blogi. Kirjoittaja, Suvi, on minun luokaltani Ypäjältä ja itseasiassa samasta kämpästä. Huonetoveri hän ei sentään ole, vaikkei minulla mitään sitä vastaan olisikaan. Olen kuvannut häntä hevosineen useasti ja esimerkiksi bannerissa olevat Sorbin (rautias) kuvat olen ottanut. :) Innolla venaillaan mitä tuloksia siellä Saksassa syntyy ja toivotaan, että hän vielä palautuu Suomeenkin!
"Blogin takana on -97 syntynyt tyttö, joka kertoo Saksassa valmentautumisesta oman hevosen kanssa ja hevosenhoitajan työstä. Sekä myöhemmin oman varsan kehityksestä."

Kaksikko siis vuoden vaihteessa lähti hevosiensa kanssa Saksaan Suvin kummeille valmentautumaan ja kai vähän töitäkin tekemään. Let's see mitä tulevan pitää ja muistakaa liittyä heidän lukijoikseen - ja minunkin tietysti jos et sitä vielä ole. ;)