Ehkä merkittävin kaikista asioista mitä tässä nyt tapahtuu, on se, että lähden Ranskaan kolmeksi kuukaudeksi työssäoppimaan. Ennen sitä on vielä liuta asioita tehtävänä ja osa niistä on hieman ikävämpiäkin. En voi kuitenkaan uskoa, että pääsen ihan oikeasti Ranskaan ja vielä arvostetulle valmentajalle työskentelemään sekä hakemaan oppia sieltä. Kaikkea se opisto meille opiskelijoille tarjoaakin ja mahdollisuuksia on mielettömästi.
Työssäoppimisessa on siis ideana se, että menemme jollekin tallille oppimaan työskentelyä käytännössä ihan oikeasti. Opiskelijat lähtevät sinne, mikä heitä eniten kiinnostaa ja myös vähän että minne sitten pääseekin. Kaikki paikat eivät suinkaan ota työssäoppijoita ja opisto myös asetti rajoja mm. laukkatallille meitä ei uskallettu lähettää. Ymmärrän ja sain hyvät perustelutkin sille, toiveenanihan se kuitenkin aluksi oli. Luulin myös, että työssäoppimisemme on sen 6 viikkoa ja edessä olisi vielä 2 muuta jaksoa. Suunnitelmat muuttuivat: meille infottiin 13 viikon työssäoppimisista ja valintani oli sillä selvä. :) Lähtöön on vielä viikko, mutta vähitellen tässä alkaa fiilikset nousta ja kohtahan se konekin jo nousee ilmaan..
Aikaisemmin mainitsin myös niistä ikävemmistä asioista, sillä isäpuoleni kimppa päätti hakea Ertikan ainakin hetkeksi kotiin nyt. Tämäkään hevonen ei ilmeisesti sovi niin isolle tallille kuin mitä Ypäjä on. Ertikka haettiin eilen ja se pääsi tarhaamaan Förstin ja Speden kanssa. Ongelman muodostaa, että meillä on vain 4 karsinapaikkaa ja 5 hevosta nyt. Se merkitsee siis aina poistotoimenpiteitä ja kenenkäs muunkaan kohdalla, kuin Förstin. Hienon muiston se sydämeeni jättääkin, mutta jokaisella on aikansa ja hänen kohdallaan se tuli lähes 15 vuoden iässä. Repose en paix de mon amour. ♥
 |
| © Roosa Tanhuanpää |
 |
| Söpö irokeesi vuodelta 2010 |
 |
| Söpö puolikuupoika ja luottoponi pikku jekkusilla |
Niin paljon kuin Förstin kanssa olenkin kulkenut, nyt tuli se jatkoajan katkaisu. Hevonen menee ruumiinavaukseen ja sen vika peräpäästä selvitetään. Haluamme tietää kuitenkin mitä kaikkea siellä takajalassa on mennyt risaksi, että se taittaa jalkansa ihan huolella allensa. Päätös on varmasti oikea ja vaikka hevonen ei meidän olekaan, olemme asiat hoitaneet omistajan kanssa ja hän antoi suostumuksensa. Niinpä meillä on kohta enää vain ja ainoastaan suokkiputteja tallissa sekä toivon mukaan viimeistään kahden vuoden päästä kaikki radoilla.
