Haaste jälleen, jeii......

Kiitos haasteesta jälleen Hannalle. :)

1. Millaisia blogeja luet ja miksi?
Sanotaanko, että olen kiinnostunut muiden elämästä ja usein jos en jaksa / viitsi lukea tekstiä (joko tietoisena tai vähemmän tietoisena) selaan vain kuvaset. Onhan se valokuvaus sentään harrastukseni. Useimmat blogeista ovat hevosia käsitteleviä, sillä mielenkiintoni hevosiin on oikeastaan vain kasvanut - onkohan se enää edes mahdollista..? Lifestyle-blogeja harvemmin selaan, vaikka pidänkin myös hienoista vaatteista, koruista toki unohtamatta kenkiä.. :D

2. Mikä on parasta kesässä?
Kaverit, hevoset ja vapaa-aika, jota on paljon! <3 En myöskään ole talven ystävä, joten... :D

3. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit ja miksi?
Ehkä kissa, ne pääsee minne haluaa (yleensä) ja elämältä ei vaadita sen pahemmin. Toinen vois olla hevonen, mutta toisinaan oon hirveen laiska joten. Ehkä olisin siis laukkahevonen, koska jos jotain pitäis niin ehdottomasti vauhdikasta.

4. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Varmaanki yliopistossa, jossain muualla kun Suomessa.. :D Tää talvi ei tosiaan oo mun juttuni!

5. Mitä kadut tähänastisessa elämässäsi?
Ehkä joitain sanoja, tekoja en niinkään. Tai sitten en vain osaa katua vielä tiettyjä asioita. Jos nyt jotain pitää sanoa, ehkä sitä etten panostanut tarpeaksi kouluun tässä keväällä.
6. Mitkä ovat elämäsi parhaita puolia?
Ehdottomasti hevoset, Inkku ja Försti. Kyllä se Tihurin nyt periaatteessa, mutta en voi sanoa että hevosta varsinaisesti rakastaisin samalla tavalla kuin Inkkua ja Förstiä. Jotenkin välillä kyllä tuntuu etten niitäkään nyt niin rakasta varsinaisesti. En tiedä, enkä ole varma haluanko edes tietää totuutta. Myös kavereita arvostan ja perhettä. Myös sitä, että pääsen etelään ja niin edelleen.
7. Jos voittaisit lotossa viisi miljoonaa, mitä tekisit rahoilla?
Säästäisin niitä siihen asti, että  olen 18-vuotias (tai jos kuvitellaan että voitan 18-vuotiaana). Muuttaisin pois Suomesta ehkä Saksaan tai Englantiin. Ostaisin kivan talon toki tai tekisin, loppuen lopuksi aika vaatimattoman tahtoisin. Sitten toki jos Englantiin, ostaisin laukkahevosen. Inkusta en luopuisi. Teettäisin varsan Inkulla (ehkä). Ja ööm.. :'DD Säästäisin sillä tavoin ettei olis koskaan huolta rahasta, pihi kun olen niin en usko että ihan ensimmäisinä vuosina loppuisi.
8. Jos et bloggaisi blogisi nykyisestä aiheesta, mistä muusta voisit pitää blogia?
Ei mulla varmaan sitten olis blogia, koska en tosiaan osaa kirjoittaa omasta elämästäni, siis kouluelämästä jne. En osaa kertoa siitä enkä aiokkaan. Korkeintaan jos asuisin ulkomailla / olisin vaihto-oppilaana niin ehkä siitä sitten.

9. Mitä muita harrastuksia olet kokeillut kuin nykyisiäsi?
Jalkapalloa, se jäi lyhyeen kahteen kertaan. Ratsastusta, se jäi oikeastaan siihen kun sitten lähdettiin pois tallilta ja muutettiin omalle. Ainoa harrastus jota jäin sinänsä kaipaamaan ja jonka olisin valmis aloittamaan uudelleen. En koulu tai estetarkoituksessa, vaan kehittääkseni itseäni mahdollista monté-uraa varten. ;) Ei vaan, olen mä sitäkin kokeillut ja kyljessä on 8cm pituinen arpi kun hevonenkin siiä rytäkässä kaatui. Voitte kuvitella ettei ollut ihan hallittua menoa! :D Mutta kyllä niitä ravureitakin pitää selästä käsin, etenkin suomenhevosta monipuolisuuden nimissä.

10. Mikä hevosissa/koirissa/muissa eläimissä ärsyttää?
No toki jos ne ei tottele, mutta eikä niillekään voi kauaa olla vihainen. Ainakaan itse en voi olla, mutta kyllä se eläin laitetaan häpeämään jos väärin tekee. Lisäksi jos ne on rumia, joo.. :D Esteettistä <3

11. Mikä on hevosissa/koirissa/muissa eläimissä parasta?
Niille voi kertoa kaikesta ja joo, väitän tietäväni ettei ne kerro muille. Ne rentouttaa ja saa paremmalle mielelle lähes aina. :) On niitä muitakin syitä, miksi tykkään niin valtavasti eläimistä.


Kysymykset teille muille, jokainen voi oman makunsa mukaan tehdä tämän. :)
1. Miksi bloggaat ja mitä odotat lukijoilta?
2. Miksi tämä aihe?
3. Millaista elämäsi olisi ilman lemmikkejä/millaista se on jos sinulla ei niitä ole?
4. Haluaisitko eläimiä (lisää)? Miksi?
5. Mikä on tärkeintä elämässäsi?
6. Entä mitä siitä mielestäsi puuttuu?
7. Mitä arvostat elämässä yleensä?
8. Mitä haluaisit korjata itsessäsi niin ulkoisesti tai sisäisesti?
9. Mikä sinusta tulee isona / mikä haluaisit olla?
10. Nimeä kolme tärkeintä henkilöä elämässäsi ja kerro heistä muutamalla lauseella.

10 asiaa, jotka tekevät minut iloiseksi!

Argh! Nyt kun (melkein) on kesäkin ja kaikkea, haluaisin hallita paremmin kuvausjuttuset. Ensinnäkin pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja muistutella kiinnittämään huomiota rajauksiin kuvatessa, vaikka ne nykyään ovatkin suhteellisesti kunnossa. Kuitenkin parantamisen varaa osassa, toisaalta eläimet nyt eivät ole kaikista helpoimpia kuvata ja aina ei ole mahdollisuutta liikkua otolliseen asemaan rajauksen suhteen, joten joutuuhan sitä hieman aina tyytymään olosuhteiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Minua itseäni se vain ärsyttää suuresti, lisäksi olen alkanut unohtelemaan suljinajan aivan vääräksi - puolestaan taas aukon kanssa pelailu on alkanut onnistumaan silloin harvoin, kun sitä tarvitsee säädellä. Lisäksi minun pitäisi kehittää omaa tyyliäni eteenpäin, se on ikävästi jäänyt jumittamaan ellei jopa laadullisesti ole mennyt taaksepäin! Risut siis siitä minulle, jälleen. ♥ Ehkä pitäisi kuvata enemmän ja säännöllisemmin, jotta se oma tyyli alkaisi muotoutumaan ja oma silmä sulautumaan kameran linssiin.. Tai ehkä jos vain keskittyisin enemmän, saisin myös mieluisampaa materiaalia luotua! :D

Kävin sitten kuitenkin tänään tuolla takapihalla kuvaamassa, sillä se on yksi ehdoton suosikkipaikkani. Siellä on myös muita upeita paikkoja ympäri metsää, kissalle tosin riitti ihan takapihakin. Pitihän Tuplankin toki ängetä sinne, mutta eipä tuo haitannut lopulta, kun jatkoi vain matkaa.

     

Taas tuntuu, että olen aivan hakoteillä myös koulun suhteen. Lisäksi äidinkielen opettajani oli laittanut vihkooni palautetta tekstistäni, kuinka olen kiitettävän kirjoittaja, jos haluan ja kuinka hän toivoisi minun keskittyvän enemmän kirjoittamiseen. Seuraavana ohjelmassa oli kirjoitusta, joten päätinpä kerrankin panostaa siihen. Haluan kuitenkin puolustautua tämän riman alituksen suhteen, kuten opettajani sanoi.. :D Sillä en ollut lukenut koko novellia, josta piti tehdä arvostelu, so.. Aina ei voi onnistua!
ps. Oli se kaikenlisäksi tylsäkin missä määrin sitä siinä ehdin lueskella.

Niin ja hei! Ilokseni kun taas viikon "lomailun" jälkeen tänne saavuin, oli Förstin lihasmassa kasvanut huimasti tai sitten minun silmäni ovat vain olleet täynnä kaikkea paskaa kirjaimellisesti. Havahduin tuon lihaksistoon nyt vasta, kun Tihurikin lähti treeniin ulkopuoliselle. Saattepa ihastella sitä nyt tässä kuvien muodossa, mutta muistakaakin kuvia katsellessa sitten, etteivät ne tosiaankaan ole tasaiset. :D Herrahan on eläkeläinen, äidin ja minun terapiapollenakin tunnettu. Se on vaan niin rento ja rehti kaveri ettei mitään rajaa. Ja sitä ei ole treenattu mitenkään, eli kaikki mikä kuvissa näkyy on oripojan kanssa tullutta.. ♥

                         

Ja toki haluan myös itse haastaa itseni, oikeastaan Susanna haastoi minut tähän omassa blogissaan, kun kerta lukija olen. Niitä haasteitahan saa toki laitella. :) Tätä muutin hitusen: listaan ne asiat, joilla on merkitystä elämässäni.

Inkku

Aivan kuten kaikki muutkin, rakastan omaa hevostani. Lisäksi se on minun kasvattini, joten olen jakanut sen kanssa kaikki suurimmat ja vaikeimmat asiat kuin myös ne parhaat hetket. Voin taata, ettei meidänkään tie ole ollut pilvilinnassa tallustelua, vaan aivan yhtä kivikkoinen kuin useimmilla muillakin. Rakkautta siihen ehkä lisäsi se tappelu, jonka viime vuonna jouduimme kohtaamaan. Luottamusta tässä tosin kasvatetaan edelleen puolin ja toisin, joten katsotaan mitä aika tuo tullessaan. Ehkä toiset - mieluiten kolmannetkin tai jopa neljännet - kuusi vuotta yhteistä taivalta odottaa vielä meitä, ja minä odotan vähintään yhtä innolla niitä. :)



Perhe

Perhe on merkittävä osa nuoren elämää, vaikka joskus on omat haasteensa yhteiselossakin. Eipä tuo elämä koskaan mitään ruusuilla tanssimista ole, joten voisin sanoa asioideni olevan hyvin tällä hetkellä.

Ystävät

On ihana tukeutua johonkin, joka on ollut lähes koko elämän ajan siinä vierellä. Tosi ystäväthän kävelevät vain ovesta sisään, eivätkä koputa. Niin myös minä saatan toisinaan tehdä mennessäni aamulla Heidille. :)

Valokuvaus

Tietenkin! Isäpuoleni vitsailee kameran ja minun (+ tietokone, joka aiheuttaa kolmiodraamaa mutta silti tarpeellinen valokuvauksen suhteen) välillä olevan sympioosi tai parisuhde. Voihan sitä niinkin kuvailla...

Muut eläimet

Meillähän on kokonainen eläintarha - älkää ottako kovin kirjaimellisesti! - kotona, joten kaikki ovat aivan yhtä tärkeitä minulle, en pysty sanomaan sen pahemmin suosikkiani. Riippuu niin kovin minun kuin hevostenkin päivästä.

Koulutus

Vaikken tosin tästä nyt niin kauheasti välitä sinänsä, pidän sitä kuitenkin tärkeänä. Ehkei sitä koulun penkillä sillä tapaa osaa arvostaa, kun pitäisi tehdä jotain epämiellyttävää, mutta loppupeleissä meillä on koulutuksen suhteen Suomessa asiat jopa hyvin. Jokaiselle on peruskoulu ja jatko-opinnoissa on varaa valita.

Muistot

Muistot opettaa sitä sun tätä, samoin historia vaikka usein niiden suhteen saatetaan olla jopa varautuneita, että niinköhän vain.. Historiasta ja muistoista sitä opitaan, tekemällä niitä virheitä. Lisäksi minulla on hienoja muistoja matkan varrelta niin kuvallisesti kuin mielessäkin. Joskus on hyvä jäädä muistelemaan ja miettiä tulevaa siinä samassa, etenkin vanhojen kuvien katselu tuo joskus tunteet pintaan. Hyvät muistot on niitä parhaita.

Itsensä haastaminen

Tämä on tärkeää ainakin minulle, koska halu kehittyä painostaa mieltä haastamaan itsensä. Sitä vaistomaisesti koittaa parantaa suoritustaan, vaikka se olisi kuinka hyvä. Eikä tämä toki liity koulutukseen ja valokuvaukseen, saati hevosiin........ :DD Oli lajisi sitten mikä tahansa, lentopallo, hevoset, shakki, tulee sitä aina yritettyä voittamaan itsensä ja sen oman suorituksen. Sama olitko sinä sitten hevosen selässä suorittamassa kouluohjelmaa tai ylittämässä estettä, tai vaihtoehtoisesti haastamassa hevosta ja omia treenausmenetelmiäsi kärryillä, tulee sitä aina haastettua itsensä ja yritettyä parhaansa. Uskoisin jokaisen kuitenkin loppupeleissä haastavan kouluratsastuksessakin itseään, sillä penkin yläpuolestahan se on aika pitkälle kiinni kuinka hyvin se hevonen liikkuu. Toki tässäkin on rajansa, enkä suinkaan väitä että suomenhevonen liikkuisi samalla tapaa kuin puoliverinen. Lisäksi jokainen hevonen on yksilönsä, mutta pääasiassahan se näin menee. Koitetaan rikkoa se vanha ennätys, eikö?  Hevosurheilussa siinä on vain mukana toinen, jonka ehdoilla sitä ikään kuin mennään ja ollaan, mutta jonka rajoja samalla koetellaan.

Nukkuminen

Tiedä kaunistaako, mutta nukun liian vähän - ainakin omasta mielestäni. Joko sitä pitää nukkua alle 6h tai yli 10h, jotta voi edes ajatella heräämistä, mutta arvatkaapa kaksi kertaa osuuko arkipäivinä unen pituus tähän neljän tunnin skaalaan.. Ei tosiaan. Huomenna on aikainen herätys ja mitä minä teen? Notkun täällä kirjoittamassa teille. ♥

Vuodenajat

Miettikääpä kuinka ankeaa olisi ilman neljää vuodenaikaamme. Okei. Myönnän, että voisin täysin tuskatta luopua talvesta, sillä en ole lainkaan talvi-ihmisiä. :D Se vain hankaloittaa asiota miljoonasti yleensä, pyörälläkään ei oikein eteenpäin pääse ja kävely on turhauttavan hidasta - ellei haasta jälleen itseään kävelemään lujempaa. Mutta silti, voisin hyvin muuttaa pois Suomesta vaikka Englantiin tai Saksaan. Ranskakin olisi kiva! On se silti piristävää, kun on edes ne kolme vuodenaikaa joista tykkää.

Palataan asiaan taas huomenna, taidan kaivautua tyytyväisenä peittojen väliin. ;)

Aika juoksee lujaa karkuun

Tuntuu etten ole saanut viime aikoina aikaseksi mitään, vaikka tosin asia on aivan toisin. :) Tai no... Ehkei kuitenkaan ihan, mutta tätä postausta olen tehnyt tässä jo pari viikkoa, joten kai olen vain laiska.

TET-viikko meni suhteellisen hyvin, siitähän on kulunut nyt pari ihan liian monta viikkoa. Messuilla oli kivaa perjantaina ja lauantaina. Perjantaina oli aikalailla tyhjää, mutta lauantaina ei meinannut enää edes eteenpäin päästä - hyvä juttu sinänsä! Lauantain sain lähinnä shoppailupäiväksi, sillä tarvitsimme yhtä sun toista tallille. Matkaan tarttui siinä sitten useampikin tavara..
- loimivyö
- blingbling-otsapanta Förstille
- 4 veräjänkahvaa (pinkki ihQ..)
- uusi samanlainen riimu kuin Tihurilla, tosin kokoa suurempi (; TODETTU KESTÄVÄKSI!
- ötökkäloimi Inkulle
- pikiöljyä
- nahkariimu
- naruriimu
- 3x musta ruokakuppi, semmoinen irto
Lisäksi tienasin hyvästä ja ahkerasta TET-viikosta Back on Trackin riimunpehmusteet jokaiselle ja häntäsuojan mikä onkaan jokaiselle pollellemme. :D

Sunnuntaina kymmenen aikoihin tuli kengittäjä. Kaikki meni hyvin siihen  nähden miten asiat ovat enenn menneet, tuntuu että Inkku on rauhottunut aivan valtavasti ja ihan kiva sinänsä. Jos tahtoo lisää potkua hevoseen, niin kyllä sitä löytyy. Joskus saa kyllä hieman jopa etsiä. Tihuri sen sijaan kokeili kaikenlaista osakseen siinä käytävällä seisoskellessa, ja sen jälkeen ulos meno kesken päivän oli jotain rutiinista - jota siis on tarkoitus alkaa rikkoa vähitellen - poikkeavaa.

En jaksa nyt tässä viikon jokaista päivää alkaa käymään uudestaan läpi, sillä en todellakaan muista mitä kaikkea edes olen saattanut tehdä milloinkin. Niinpä päätin koota nopean tiivistelmän tähän, jossa on nyt esitelty vain ns. kohokohdat ;)

Näyttäisi nyt siltä, ettei Leikko-Inkeri saakkaan sitä parina vuotena vaivannutta kesäihottumaa, liekö hormoonien syytä? Voi olla, tai ainakaan emme ole havainneet vielä mitään merkkejä (tosin asiaa on alettu tietoisena jo hoitamaankin ja ennalta ehkäisemään). Inkkua harjasta hierottaessa se aluksi on kuin tuntuisi muka hyvältä, mutta sitten ilmeisesti tajuaa että hei, ei se enää niin kivalta tunnukkaan. :D Lisäksi juoksutimme sitä tässä jokin aika sitten, ja se meni yllättävän hyvin! Korotettiin puomi matalaksi kavaletiksi tällä kertaa. Myöhemmin tässä olemme päässeet jopa ristikkoon, mutta arvatkaapa vaan kiinnostaako sitä vapaaehtoisesti tarhassa pomppia ;) Ei tosiaan, toisaalta, miksi ravurin edes pitäisi?
Siitä puheen ollen, vaikuttaisi hyvin lupaavalta, että olisimme jo syksyllä hiittailemassa kunnolla ja kenties jopa kisaradoilla? ;) Itse haluaisin Inkusta monté-hevosen itselleni, mutta mikäs siinä jos se kärryjenkin edessä menestyy - tehdään molempia sitten!

Selästä käsinhän Inkku on oikein mukava, katsellaan sitten kesällä niitä maastoilujakin, kunhan luottamus hevoseen kasvaa vielä suuremmaksi! :)

Sen sijaan Tihuri on innostunut pomppaamaan esteitä vai onko tämäkin vain hävyttömän lahjontamme tulosta? :D Mehän hypytetään "korkeempaa" tarhassa, sillä kenttää ei löydy ja onhan tuo pihan pohjakin ehkä sellaiseen turhan kova. Tai ehkä vain keksin tekositä, sillä en halua pihaan armottomia monttuja.. Tiedä tuota kumpi on se oikeampi syy. Tarhojen keskellähän tietenkin menee puolentoista metrin väli, joten itse juoksemme siinä ja hevoset juoksevat sitten Förstiä lukuun ottamatta vierellä. Lopulta kun oma kunto pettää, menemme yleensä hetkeksi huilaamaan tarhojen viereen ja hevosetkin saavat siinä huilata hetken, mutta eipä Tihuri. :) Poika sitten käsi kierroksella ja pomppi kahteen kertaan ristikon, jolla oli korkeutta ehkä korkeintaan 40cm.

Lopulta toisena päivänä sitten kun kerta nyt niin hyvin meni se 40cm, nostettiin 60cm pystyksi. Pari kertaa Tihuri sen kuuliaisesti hyppäsi ja sitten meni joko sen hetkinen into tai palkintoni olivat vain huonommat kuin edellisellä kerralla. Uskallan epäillä palkintoja, sillä oripoikahan roiskaisi  3v ollessaan metrin puhtaalla tekniikalla. Olen siitä useammankin postauksen muistaakseni tehnyt, joten arkistoistahan se löytyy! Mutta tosiaan, en usko siis sen 60cm olleen silti liian korkea. Leikko-Inkeri kuuliaisesti tössötti ravia sen minkä sillä suoralla pääsee. :'D

Lisäksi tähän loppuun ehkä ne parhaat uutiset pitkään aikaan! Tihuri lähtee treeniin ulkopuoliselle = Försti ja Inkku jäävät vain meille. Tosin isännällä on niin kova varsakuume, että tulossa on varmaan taas jokin täyttämään hieman tallia. Noo, oli miten oli, voinpahan keskittyä täysin Inkkuun ja Förstiin sitten koko kesän. :) Ihanaa.

Levoton Rabide Lebel

Lisäksi olen ollut tässä kuvaamassa yhtä sun toista, ehkä merkittävin oli Finlandia-ajo, jossa oli loppuen lopuksi aika dramaattiset käänteet! :D Paljon puhuttu Rabide Lebelhän laukkasi moneen otteeseen pahoin, mutta mielestäni sitä kyllä höösättiinkin jo ihan liikaa. No, en aio puuttua siihen sen enempää, mutta Ranskassahan hevoset voivat tulla suoraa lähtöauton taakse varikkoalueelta. Suomessa sen sijaan on käytäntö, että vedetään esittely ja verryttely siinä ennen lähtöä - joka taas voi turhauttaa toisinaan joitain hevosia! :) En usko tässä olleen nyt kyseessä tämä seikka - tai ainakin Hevosurheilussa oli omistajan haastattelu lähdöstä, niin joka kymmenes lähtö menee tuollalailla. Muutenhan Rabide Lebel on hyvinkin kiinnostava hevonen, sillä se on tällä hetkellä yksi maailman parhaista (vai onko vain lehdistön tekemä mielikuva?) ravureista ja asuu läpi vuoden pihatossa. Toki olosuhteet ovat kuin yö ja päivä täällä Suomessa ja Ranskassa, mutta kuitenkin! :)                                                      

                                                          

Finlandia-ajonhan voitti sitten lopulta Sebastian K, joka myös oli erittäin komea hevonen! Kuvat ehkä hieman huonoja, mutta kyllä siitä nyt näkee kuinka ryhdikkäästi hevonen itseään kantoi! Mutta joo. :D Eipä siitä sen enempää. Moniko ravi-ihminen tätä blogia edes lukeekaan? Tuskin kovin montaa, oikaiskaa toki jos olen väärässä!

Ja ja, lisäksi olen ollut tässä kuvaamassa nyt ihan jopa arkipäivinä! Viimeksi eilen olin kuvaamassa Aki Ylänteen estevalmennusta ja oli ihan mukavan näköistä menoa. :) Mikäli tahdot tutustua kuviini tarkemmin, ole hyvä ja vieraile osoitteessa fotodumle.pic.fi, linkki avautuu uuteen ikkunaan. Kuivaa tekstiä ilman kuvia, eikös? ;) Noo, mutta hyviä kevään /kesän jatkoja sinne puolelle ruutua.