Is it only this day..?

Vähän on mieli maassa, koska puhelin otti ja meni jotenkin hajalle. Jee, takuukin meni just eka päivä umpeen.... Riemuhan on siis katossa, nyt minulla on joku Nokian halpisluuri ja prepaid, voin sanoa hyvin selkeästi tuon halpiksen olevan sieltä missä aurinko ei paista. Mennyt parin tunnin aikana hermot, mutta osaapahan nyt arvostaa iPhonen ominaisuuksia entistä enemmän. Heti ensimmäisellä tunnilla se päätti jumiutua oudosti sulje-näyttöön ja ainoa vaihtoehto siitä pois oli sulkea puhelin. Ihmettelinkin kuinka se sammui niin hirveän nopeaa, mutta eihän se sitten enää lähtenyt päälle. Akku siitä ei ole loppu, reagoi lataukseen pistämiseen ja ääni/äänetön nappulaan, eli näyttää onko äänettömällä vai ei. Puhelimeen ei kuitenkaan voi soittaa. Onko se nyt siis puoliksi kiinni ja puoliksi auki, vai onko se lukkiutunut jotenkin tuohon. Who knows, eiköhän se jonnekin paremmin asiasta tietävälle lähde katsastettavaksi. Toivottavasti pian!

Ja päivä jolloin tämä sattui, ei voinut olla yhtään sen parempi. Tietenkin tarvitsisin juuri tänään eniten puhelinta, sillä olin sopinut Millan kanssa ratsastamaan menemisestä. Oli ihan kiva mennä bussilla 5km päähän kotoa, josta oli määrä nousta Millan kyytiin ja huristella tallille, kun ei tiennyt tai voinut kysyä yhtään enempää kuin edellisiltana. Lisäksi bussikuski ei pysäyttänyt sillä pysäkillä millä piti, koska ei ilmeisesti kuullut sitä stop-juttua tms. No, eihän minun tarttenut kuin noin 1,5km kävellä sitten takaisin päin kunhan ensin ehkä hieman kiukkuiseenkin sävyyn tiuskaisin sille "Voihan sitä toki ihan vaikka pysäyttääkin"... :D Totesin päivän olevan kunnon syöksykierteessä ja ehdin jo pelätä pahinta. Epäilin Millan laittaneen viestiä ettei mennäkään tms, mutta onneksi edes jokin onnistui!

Tallilla hain sitten tarhasta rautiaan Röstin, kiva karvapalloissikka. Hoitotoimenpiteisiin oli lupailtu nyrpeää naamaa, mutta itse en sitä juurikaan huomannut. Voi toki olla, etten edes jaksanut kiinnittää niihin niin huomiota. Tarkoitus oli ratsastaa jälleen kaikki askellajit läpi ja keskittyä vielä tarkemmin tutkailemaan omaa istuntaani, mutta enimmäkseen taisin keskittyä ohjaamaan heppaa sinne minne halusin ja tappelemaan siitä mennäänkö sinne nyt vai ei. Rösti oli vähän itsepäinen ja vaati hurjasti päättäväisyyttä. Ei sillä etteikö sitä löytyisi, mutta olihan se hieman rasittavaa tapella suunnasta lähespä kokoajan. Lisäksi hevonen on patalaiska ja käynti on oikeastaan sen pääaskellaji, joten lisää tappelua oli luvassa siirtymisissä raviin. Onneksi en ole ainoa, jolla se on tuollainen. Hieman piristää ja antaa positiivistä mieltä, koska pärjäsin sille kuitenkin kohtuu hyvin ja suurimmaksi osaa mentiinkin minne halusin. :) Tehtiin neidin omasta tahdosta aika paljon taivutuksia, jotka eivät todellakaan kuuluneet suunnitelmiini. Sen sijaan Röstillä oli hirveän kiva ravi, todella helppo keventää ja innostuin siitä kokeilemaan persusta penkkiin, joka onnistui sekin ilman sen suurempia pomppuja.    Jos menisin vaikka tämän viikon aikana tai ensi viikolla Röstillä, voisin vaikka vannoa sen menevän paremmin. Menihän se jo loppua kohden paremmin, niin kuin yleensä ratsastukseni..  Laukkaa en missään vaiheessa viitsinyt yrittää, kun oli niin paljon 'hommaa' jo käynnissä ja siirtymisissä raviin.

Ja tietenkin pitää törkätä joku ihan random kuva tänne, kun ei kuvaajaa ollut matkassa. Ei sen puoleen, oli kyllä aika pimeääkin jo eikä kamera olisi varmastikaan pystynyt mitään julkaisukelpoista suoritusta siellä tekemään. Joten heitin Kytäjältä kuvatun issikkakuvan, jonka heppa on aika samanlainen kuin millä tänään menin (väriltään siis).

Tämän jälkeen menin vielä omaan talliin puuhailemaan tutumpien heppojen kanssa. Siinä mieli aina saa jotain stressilepoa oikein urakalla, jos se ei niinkään siitä hevosen päällä keikkumisesta. Hotikka oli hieman levoton käytävällä, vain koska velipuoleni oli levottomana vieressä ja sääti kaikkea kokoajan. Lopulta kun velipoika rauhottui, rauhottui sitä myöten Hottiskin. Kiitosta pitää antaa sille tänään hyvin sujuneesta peruutuksesta käytävällä. Peruututan sen yleensä karsinan oven kohdalle ja siitä mennään karsinaan vasta. Samalla poitsu oppii tämän. :) Miinusta sen sijaan tänään se sai kavioiden nostelusta, ne painoivat paaaljon ja nykivät kummasti eteenpäin takakavioita lukuunottamatta. Oikeastaan vain yhtä tj, koska toisessa on haava ja se on tällä hetkellä lievästi turvoksissa. Haavauma on mennyt umpeen, jonka johdosta varmasti turvotus. Eiköhän se ajan kanssa vielä parane ja tule hyväksi, kun kuitenkin hyvin nuori hevonen kyseessä. Toivotaan parasta.