Vetoja Ertikalla ja Tihurilla

Tiina tuli lauantaina ja sunnuntaina tallilla käymään. Lauantaina ajettiin Tihuri gramaaneilla ja sehän toimi taas aivan loistavasti niillä ja saatiin sitä, mitä haluttiinkin - rentoutta ja selkää käyttöön. Äidin kanssa ajettiin vielä Jotuurilla käyntiä vähän alle tunti ja Hotikan Vesa kävi ajamassa.

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä Riihimäkeen hiitille, mutta kuinka ollakaan kaikki ei ihan onnistunut. Ensin ei meinattu saada Tihuria kyytiin, sitten kun ylemmältä taholta tuli päätös että ei se sitten lähde mukaan, lastattiin Ertikka. Alettiin käynnistämään autoa ja naks, ei lähde käyntiin. Yritettiin useampaan kertaan käynnistää mutta ei. Eikun hevonen pois kopista ja karsinaan. Päätettiin sitten Tiinan kanssa ottaa vetoja kotona ja laitettiin Ertikka hiittikärryjen eteen sekä Tihuri satulan alle. Pätkiä reissusta alempana. Pohja olisi voinut olla vähän parempikin, sillä nyt hevoset eivät aivan saaneet tarvittavaa pitoa kunnon suoritukseen.

Ertikka yllätti positiivisesti, sillä se vastasi vedoissa hyvin Tihurille. Vaikka Spedellä onkin vauhtia enemmän tällä hetkellä vielä kuin Ertikalla, oltiin positiivisesti yllättyneitä tammasta. Nyt sen peräpää on alkanut saamaan oikeaa muotoa ja ehkä se kohta ymmärtää alkaa levittämään niitä takajalkoja, niin se ravikin sitten sujuisi inasen paremmin. Ainakin se muutaman pätkän vähän enteili sellaisesta. :) Ja kunhan nyt vaan kelit salisi ja päästäisiin hiittaamaan säännöllisesti. Sekä tietysti kun vaan kalusto saataisiin kuntoon ja radalle!

Treenisessio: Hotikka

Hotikan treenit on nyt saatu vähän paremmalle tolalle ja sitä lähdetään hiljalleen nostamaan kohti kilpakuntoa. Matkahan sinne vaan on ihan järkyttävän pitkä, koska nyt sillä on ajettu alle 5km lenkkiä alkuun. Kuntohan sillä kestää, mutta sen pää tuppaa olemaan vähän riskialtis ja se on aina arvoitus minne lenkillä päädytään. Toisin sanoen Hotikka ei ole se varmin ajettava saati ratsastettava ja vähän itsepäinenkin. Tavoitteena kun on saada se vietyä hyvällä mielellä sinne kilpakuntoon asti, eikä suinkaan saada hevosta inhoamaan sitä leipätyötään.

Me aina äidin kanssa vitsaillaankin, että noilla kolmella sisaruksella on tapana saada ittensä ihan ihmetilaan sormia napsauttamalla. Tihurilla on tapana keittää kiinni ja vauhtia on sitten enemmän kuin tarpeeksi. Ertikalla napsahtaa niin se pelkää kaikkia kiviä, kantoja, lumipenkkoja, ojia, puita, pensaita.. Hotikalla kun napsahtaa, niin sen kanssa työskenteleminen on ihan mahdotonta ja se on sinkoamassa vaan jokaikiseen ilmansuuntaan.

Sitten vähiin kuviin, mikä on suosikkisi? 

#1

#2

#3

#4

#5

Treenisessio: Ertikka ja Tihuri

Riina ja Veera ratsasti nämä kaksi kimpassa ja hevoset pääsivät vähän irrottelemaan ja kisaamaan keskenään ilman askellajirajotteita. Molemmilla tuntui olevan hauskaa, siis niin kuskeilla kuin hevosillakin. Lenkki koostui käynti- ja hölkkäosasta sekä kahdesta laukkavedosta harkkaradalla sekä viidestä vedosta urku auki tiellä. Käskin Veeran pitämään Tihurin ravilla yhden vedon tiellä, jotta hän saisi kokeilla vähän montea. Ertikka vaatii tukea niin paljon, että selästä sillä on vaikeampi mennä ravia sekä sen aivoissa ratsastaja = saa laukata.

Tihuri on yleensä pessyt Ertikan mennen tullen noissa nopeushommissa, mutta kaikkien yllätykseksi kahdella viimeisellä vedolla Ertikka laittoikin ihan kunnolla vastusta ja viimeisellä jopa "voitti pelin". Tekee hyvää sen kilpavietille, joka vihdoin on kunnolla herännyt!

Hauskaa tässä on myös se, että Riina on ihan tykästynyt Ertikkaan ja Veera Tihuriin. Veera jaksaa aina ylistää, kuinka Tihuri jaksaa mennä ja kattila alkaa porisemaan aina alla.. Ertikka taas on hauska veijari, joka jaksaa yllätää aina kun erehtyy luulemaan ettei se siihen pysty. Sen kehitys viimeisen vuoden aikana on ollut huima!

Kuvasadon pariin, mikä on suosikkisi?

#1

#2

#3

#4, anteeks Veera mut sun ilmees kruunas

#5, "Se ravi tuntu siltä et se lentäis" 

#6

#7

#8

Treenisessio: Jotuuri

Veera ratsasti Jotuurin ja päätettiin vaihtelun vuoksi vähän antaa sen hullutella laukalla. Se on mennyt nyt aika paljon kärryistä ja pelkästään ravia - mikä tosin on sille luontaisesti helpompaakin - mutta en pysty tarpeeksi korostamaan, kuinka tärkeää mielestäni monipuolinen liikunta hevoselle on.

Ensin kokeilimme hölkkäillä ja laukata tietä pitkin, koska siinä oli aika pitävä ja hyvä pohja. Totta kai kotiin päin tultiin aina vähintäänkin vauhdilla, mutta toiseen suuntaan piti vähän jullitella. Tästä syystä Tirriäinen hierottiinkin seuraavalla viikolla, mutta mitään merkittävää normaalista poikkeavaa jumiutumista ei ollut. Sillä ilmeisesti on vain nyt keväällä pieni testaus menossa, kuinka paljon saa ja ei saa tehdä. Hyvin se kuitenkin lopulta antoi periksi ja matka jatkui haluamaamme suuntaan. ;) Tienpätkän Veera hölkkäsi Jotuurilla kerran, sitten tuli kolme kertaa laukassa, jonka jälkeen lähdettiin vielä ottamaan kaksi vetoa mäkeen harkkaradalle. Oripojalle ei tullut edes hiki ja kaasukin löytyi ihan todenteolla vasta viimeisellä vedolla mäkeen.

Siirrytään kuvasatoon, mikä on suosikkisi?

#1

#2

#3

#4

#5

#6

#7

Uusi ulkoasu!

Tääkin on jo ihan supervanhaa asiaa, mitä tässä tavallaan päivitellään. Viimeinen vuosi kolmoistutkintoa on käynnissä ja mulla olisi enää edessä tämä lukuloma, työssäoppiminen, muutama viikko opistolla, kesäloma + lukiojakso kesälomaa, koska olenhan mä raatanut niin ahkerasti viimeset kaks vuotta ja tarvitsen aikaa, että selviytyisin jotenkin kunnialla fysiikan kirjotuksista läpi.. No, olisi mulla siellä vielä enkkun korotus ja matikkakin, mutta ne on paljon helpompia yleensäkin mulle. Sen jälkeen palaillaan hetkeksi vielä opistolle kunnes sanotaan sitten lopullisesti adjöö ja ehkä kiitetäänkin näistä mahtavista vuosista ja niistä kaikista hetkistä, mitä on koettu.

Koitan nyt siis vihdoin aktivoitua tässä blogin päivityksessä. En tiedä minkä inspiraation sain ja kuinka kauan tää tämmönen kestää, mutta yrittänyttä ei laiteta. Näitä postauksia on kuitenkin ihan hauska lukea jälkikäteen ja miettiä niitä hyviä ja huonoja hetkiä - oppia menneisyydestä. Toivottavasti jollain muullakin on hauskaa, tai jotain, näitä lukiessa.

Lisäksi nyt viikonlopun aktiivisesti tallilla puuhanneena voin todeta, että muistin taas mitä mä oikeesti rakastan tehdä ja mitä en. Nimittäin hevoset on ne mun elämäni juttu ja koulunkäynti ei sitten vissiin niinkään. Senhän näkee jo siitäkin, että ajettiin abiristeilyä edeltävänä päivänä meille tallille Ypäjältä ja Veera, Riina ja minä heppailtiin oikein huolella. Teen jokaisesta hevosesta oman postauksen ja niistä, joista on enemmän kuvia niin saa vähän äänestellä suosikkia! :)

Ja sain aikaiseksi uuden vähän tummemman ja talvisemman outfitin blogille. Mitäs tykkäätte?