Hevosen persettä ja voimavarojen etsimistä - KUVIA!

© Veera Ko

© Veera Ko

© Veera Ko

© Veera Ko

Poju ♥ :) © Veera Ko

© Veera Ko

Maanantaina käytiin ajamassa Marin kanssa heppoja. Itse ajoin Pojua, tätä kyseistä nimikkoani siis ja Mari lähti Topiaksella matkaan mukaan. Kaikki sujui varsin hyvin ja ajettiin ihan perus eikä mitään ihmeempiä.

Päivän kahvihetki !

Meidän superpinkki tv, ei muuten oo muissa kämpissä

Sekä hämäävä olkkarin seinä, ei puhuta niistä muista seinistä ;) 

Tänään kävin jälleen ajamassa sumuisessa säässä Pojun, eilen sentään oli vähän näkyvyyttäkin ajaessa! On ollut kyllä ainakin nyt alkuun ihan super, kun on tuo nimikko. Voimavarat tässä kuluu paljoltikin, mutta on tämä sen arvoista. Suosittelen. Tänään tosiaan ajettiin vähän hiittiä.

© Veera L. 

© Veera L. 

© Veera L. 

© Veera L. 

Kuvapitoinen postaus

Viikko sitten Tihuri lähti Ypäjältä treenistä. Äiti tuli herraa hakemaan kolmen aikoihin ja otettiin siitä samalla parit hassut posetuskuvat ennen kuin alettiin siitä koppiin menemisestä keskustelemaan. Se on viime aikoina ollut aika jännä juttu, edellisessä valmennuspaikassa tapahtui jotain ilmeisesti lastauksessa jossain määrin ja siitä lähdin se on ollut hankalampi lastata. Ennen se käveli kyllä koppiin, mutta tarvitsi hetken mietintätauon etujalat kopissa ja takajalat turvallisesti vielä maassa. Lastaukseen kului aikaa 20min, muuten Tihuri matkustaa todella hyvin. 

Tihuri esittelee kapoista runkoaan

Viikonloppu hurahti töissä ja seuraavakin tulee menemään siellä yhtälailla. Olen aikaisemminkin jo ollut siellä töissä ja tokihan tuolla ihan mukavaa on olla töissä. Viime aikoina väsymys on tosin ottanut hieman yliotetta tästä kaikesta ja tämäkin ilta menee taas aivan sumussa sohvalla löhöten ja miettin, mitä kaikkea sitä oikein pitäisikään tehdä! :D

Meidän luokalta tietääkseni kolmella on nimikko/passi, eli opiston hevonen, josta yksi oppilas ottaa sitten huolen kengitysaikojen yms. suhteen. Niitä saa liikutella tuntikäytön ohella ja hoitaa, oikeastaan mitä vaan mitä omankin hevosen kanssa voisi tehdä. Tietenkin pienin rajoittein, eikä se nyt tietenkään ole yhtään sama asia mutta no tarpeaksi lähellä tällä hetkellä.... :) Tokihan siinä on hyviäkin puolia, ei tarvitse esimerkiksi maksaa mitään jne. 

Erotiikka

Lauantaina kuvailin Vernaa ja Veikkoa heidän lähtiessä poniensa kanssa maastoilemaan. 

Oliivia & Verna ja Larilla & Veera "Veikko"

Lalla on hassu heppa :D

Oliivia sen sijaan on vähän vauhdikkaampi persoona!

Ja koska Ypäjä, on täällä ollut viime aikoina kaikenmaailman valmennuksia pääosin maajoukkue-tasolla ja oltiinkin katsomassa Piia Pantsun vetämää. Jäi hyvät fiilikset kys. valmennuksesta, vaikken sinänsä mikään valppojen kiertelijä olekkaan. Käytiin myös pyörähtämässä orinäyttelyssä 28.1 kun semmoinenkin oli. :) Siellä oli kyllä hienoja oreja esillä ja hienossa kunnossa, pakko myöntää!

Knows Nothing

Arvostelussa All Laid Out

Mr. Exquisite

Nyt tällä viikolla sain sitten itsekkin sen nimikon ja kunhan tästä vauhtiin päästään kunnolla, osaan selittää hommasta enemmän yms. Alkuun minulle piti tulla toinen myöhemmin, mutta sitten vapautuikin tämä kyseinen ruuna ja sitä tarjottiin minulle. :) Eihän siitä kieltäytyä voinut. 

r. Air Base "Poju"

Aamu, päivä, ilta...

Tässä postauksessa on taas hirveästi kaikkea kivaa tavaraa, lähinnä siis tekstiä. En tiedä, silmäilettekö mielummin kuvia vai luette iän ikuisen tylsiä päivittelyjäni asiasta kun asiasta.. En osaa sanoa myöskään, tapahtuuko elämässäni/hevosten parissa asioita paljon vai todella vähän, vai miksi tuntuu tällä hetkellä vain hieman vaikealta kirjoitella mitään.

Kuvaa ikkunastamme iltapäivällä

Osasyynä tietenkin on varmasti oma passiivisuuteni. Oikein mikään ei ole innostanut viime aikoina, pitkä ja etenkin pimeä syksy teki tehtävänsä ja ylimääräinen into oli tipahtanut jo aika alkumetreillä pois. Lukiohan söi kanssa aikalailla ja siitä onkin hetkinen jo paranneltu itseään. No joo, nuohan sijoittuvat hirveän pitkän ajan taakse... Mutta täällä opistolla ollessa, tulee vähän ongelmaa ettei sitä tule kuitenkaan oltua hevosten kanssa siinä määrin mitä kotona (toki ihan luonnollista) ja kotonakaan olen harvemmin niin siitäkään sitten on paha kirjoittaa mitään. 

No, opistolla ollessa meillä on nyt ollut teoriaviikkoja ja talliviikkojakin on vissiin kaksi ollut (yksi viikolla 2 ja toinen ennen lomaa). Suunnitelmissani menen siis vasta hiihtolomaviikoksi kotiin, oikeastaan kaipaankin jo sinne! Todennäköisesti silloin ajellaan sitten poikia yhdessä äitin kanssa, kaikkia kolmea siis ja eläkeläistä liikuttelen monimuotoisesti...? Tihurihan otetaan nyt täältä Ypäjältä treenistä kotiin hieman kasvamaan, sen keskittyminen on vähän hakusessa vielä - vaikkakin kuulemma parantunut - ja ongelman muodostaakin, millä ajamme heppasta porukassa... :D Vissiin täytyy sitten ottaa toinen pojista taakse menemään tai vaihtoehtoisesti Förstiä mahdollisuuksien mukaan, vaikka perähevoseksikin.

Kuvaa ikkunastamme päivällä

Ajamaan olen päässyt suhteellisen usein, oikeastaan aina kun vaan on jaksanut ja meillä on koulun puolesta keskimäärin kerran viikossa ajoakin koko tämän kevään. Ratsastusta on hieman harvemmin, en laita ollenkaan pahakseni tätä jakoa. Muita se tietenkin voi haitata, sillä olen luokaltamme ainoa noihin ravihevosiin päin suuntautunut henkilö.. Varmaankin jonkun 3-4 päivää viikosta olen joko ulkopuolisten tai opiston ravihevosten kanssa puuhaillut. :) Nimikkoakin on tullut harkittua useampaankin otteeseen. En tällä hetkellä ole yhtään varma, miten tekisin asiat. Toisaalta se tuntuu hieman turhalta, koska vain toukokuuhun asti aikaa kunnes hepat lähtee laitumelle, mutta onhan sekin toisaalta taas pitkä aika.. Saas nyt nähdä miten tässä mielensopukat päättää, jos koskaan ikinä päättävätkään.

Kuvaamisessa olen ollut passiivinen myös. Jäin vuoden 2012 kuvausluvuista paljon viime vuonna, ja nyt olisi varmaankin aika nostaa taas vähän lippua korkeammalle tänä vuonna. Vaikka 2013 alussa lupasinkin, että kuvaisin enemmän kuin koskaan ennen, ei se tainnut kuitenkaan totetutua.. Koneeni mukaan olisin jäänyt viime vuonna muutamalla tuhannella kuvalla, tuntuu enemmältä.

Kuvaa ikkunastamme yöllä

Banneri kertaa kaksi

Vaikka blogin puolella on ollut hiljaisempaa, minä en todellakaan ole ollut hiljaa! Olen ehtinyt yhdessä äidin ja isäpuoleni kanssa pistämään poikia melkeinpä joka päivä kärryjen eteen sekä tehnyt jonkin verran hommia koneellakin. Koulukirjoihinkin olen jopa koskenut, huikeaa!

Mitä noihin heppoihin tulee ajo-ominaisuuksiltaan, niin Hotikka on kyllä niin patalaiska ja Tirriäinen (Jotuuri) puolestansa voisi lahjoittaa osan energiastaan vanhemmalle yksilölle.
Hotikan kanssa ei ole kiire minnekkään, mutta kyllä se silti ihan kohtuudella parin alkukankeuden jälkeen lähtee menemään ja menee loppuun asti. Ei oikein ole sisäistänyt (vai eikö vain välitä...) kaikkia käskyjä edetä - pysähtyvät sen sijaan oikein hyvin! Oikeastaan aika neutraali ja järkevä tapaus, pakko myöntää. ;) Jotuuri sen sijaan noh... Heti lähdössä tulee kiire, jos pitää kääntyä volttilähdön tapaisesti on herra suoristauduttuaan jo melkeinpä ravilla ja juoksujalkaa tuo menee melkein talliin asti, jos vaan tohtisi päästää. Todella herkkä, mutta vaikuttaa ihan menijältä ja sopivasti luonnetta ainakin löytyy. Se on vähän sen oloinen, että kyhää kokoajan jotain ja itse pidän hölkkää ratkaisuna tähän. Silloin se turha säätäminen ja kiemurtelu todennäköisesti jäisi kokonaan tai ainakin vähemmälle.  No, aika näyttää mitä tästäkin kaksikosta tulee.



Siinä olikin sitten minun heppoihin liittyvä osuus tästä postauksesta ja ajattelin esitellä teille pari hassua banneria, jotka lomalla tässä tein. :)

Our Journey-blogi kirjoittajan omin sanoin.
"Hei ! -97 syntynyt tyttö pohjois-satakunnasta kertoo valmentautumisestaan Saksassa hevosensa kanssa ja hevosenhoitajan arjesta. Tervetuloa lukemaan, blogi on juuri aloittanut !" 

Life is too short to wait on toisen näistä kahdesta Saksaan matkustaneen tytön blogi. Kirjoittaja, Suvi, on minun luokaltani Ypäjältä ja itseasiassa samasta kämpästä. Huonetoveri hän ei sentään ole, vaikkei minulla mitään sitä vastaan olisikaan. Olen kuvannut häntä hevosineen useasti ja esimerkiksi bannerissa olevat Sorbin (rautias) kuvat olen ottanut. :) Innolla venaillaan mitä tuloksia siellä Saksassa syntyy ja toivotaan, että hän vielä palautuu Suomeenkin!
"Blogin takana on -97 syntynyt tyttö, joka kertoo Saksassa valmentautumisesta oman hevosen kanssa ja hevosenhoitajan työstä. Sekä myöhemmin oman varsan kehityksestä."

Kaksikko siis vuoden vaihteessa lähti hevosiensa kanssa Saksaan Suvin kummeille valmentautumaan ja kai vähän töitäkin tekemään. Let's see mitä tulevan pitää ja muistakaa liittyä heidän lukijoikseen - ja minunkin tietysti jos et sitä vielä ole. ;)

Ajo-opetusta kaksin verroin

Perjantai meni ihan puilleen kaikenkaikkiaan heppailujen osalta. Käytiin me Henryn (velipuoli) kanssa Förstillä hurjastelemassa kärryillä. Siinä oli pari jännitysmomenttia mukana, sillä eihän tuolla herralla ole ollut ajeltu sitten neljään vuoteen raviuran päätyttyä. Se veti siitä niin suuret mutterit nenuunsa, ettei olla sitten viittitty "rääkätä" kun ei selkeästikkään sitä lämmöllä muistellut. No, sanotaanko että aika kuultaa muistot varmasti hevostenkin mielessä ja herranenhan sitten ihan korvat hörössä paineli menemään ilmeisen tyytyväisenä. Kuvia ei tästä tapahtumasta tullut, mutta laitetaan nyt ihmeessä esille sieltä neljän vuoden takaa oleva kuva..

Lauantaina Krista ja Heidi tulivat auttamaan varsojen kanssa ja otettiinkin kertauksen vuoksi ohjasajoa taluttajien kera. Se sujui ihan hyvin, pari kertaa meinasi ohjastajalla (minulla) olla kavion kuvat otsassa, kun tämä veikeämpi tapaus poitsuista muutaman onnettoman (ilo?)pukin heitti. Hotikka vetäsi ympäri pari kertaa ja iloisesti katseltiin hetki toisiamme silmiin sekä todettiin että eiköhän poika jatketa matkaa. Ne jättävät toisensa ihan hyvin tarhaan, vähän saattavat huutaa perään mutta eivät riehu tms. Oikein mallikkaita jäbiä. ♥ Förstin kanssa käytiin vielä päästelemässä kolmisteen suoralla ja muutama kierros harkkarataa ympäri. Vaikutti sekin ihan tyytyväiseltä.

Sunnuntaina päätettiin Kristan kanssa kahden ihmisen miehityksellä kokeilla itsenäisempää ohjasajoa, eli että hevonen menisi yksisteen edessä ja minä siellä perässä kävelisin ja ohjaisin sitä onnellisena. No, sehän toimi todella hyvin heti alusta asti ja Jomppa-poitsu ymmärsi kävellä kuin vanha ruuna konsanaan pyydettyine pysähdyksineen koko lenkin. Hotikan kanssa oli ensimmäisellä kierroksella pikkuisia ongelmia, joista selvittiin kuitenkin täysin toisella kierroksella. :) Taas oli aihetta olla aivan superiloinen heppasiin.

Försti sai toimia sunnuntaina vielä "talutusratsuna" huikealla varustuksella eli riimulla, josta ohjat. Krista sai kokea lyhyen metsälenkin ajan heppasen selän liikkeitä ja todeta, että sehän on kuin koira, joka uskollisesti seuraa vaikka umpimetsään kirjaimellisesti minua. :D