tiistai 10. joulukuuta 2013

Ajo-opetusta kaksin verroin

Perjantai meni ihan puilleen kaikenkaikkiaan heppailujen osalta. Käytiin me Henryn (velipuoli) kanssa Förstillä hurjastelemassa kärryillä. Siinä oli pari jännitysmomenttia mukana, sillä eihän tuolla herralla ole ollut ajeltu sitten neljään vuoteen raviuran päätyttyä. Se veti siitä niin suuret mutterit nenuunsa, ettei olla sitten viittitty "rääkätä" kun ei selkeästikkään sitä lämmöllä muistellut. No, sanotaanko että aika kuultaa muistot varmasti hevostenkin mielessä ja herranenhan sitten ihan korvat hörössä paineli menemään ilmeisen tyytyväisenä. Kuvia ei tästä tapahtumasta tullut, mutta laitetaan nyt ihmeessä esille sieltä neljän vuoden takaa oleva kuva..


Lauantaina Krista ja Heidi tulivat auttamaan varsojen kanssa ja otettiinkin kertauksen vuoksi ohjasajoa taluttajien kera. Se sujui ihan hyvin, pari kertaa meinasi ohjastajalla (minulla) olla kavion kuvat otsassa, kun tämä veikeämpi tapaus poitsuista muutaman onnettoman (ilo?)pukin heitti. Hotikka vetäsi ympäri pari kertaa ja iloisesti katseltiin hetki toisiamme silmiin sekä todettiin että eiköhän poika jatketa matkaa. Ne jättävät toisensa ihan hyvin tarhaan, vähän saattavat huutaa perään mutta eivät riehu tms. Oikein mallikkaita jäbiä. ♥ Förstin kanssa käytiin vielä päästelemässä kolmisteen suoralla ja muutama kierros harkkarataa ympäri. Vaikutti sekin ihan tyytyväiseltä.

Sunnuntaina päätettiin Kristan kanssa kahden ihmisen miehityksellä kokeilla itsenäisempää ohjasajoa, eli että hevonen menisi yksisteen edessä ja minä siellä perässä kävelisin ja ohjaisin sitä onnellisena. No, sehän toimi todella hyvin heti alusta asti ja Jomppa-poitsu ymmärsi kävellä kuin vanha ruuna konsanaan pyydettyine pysähdyksineen koko lenkin. Hotikan kanssa oli ensimmäisellä kierroksella pikkuisia ongelmia, joista selvittiin kuitenkin täysin toisella kierroksella. :) Taas oli aihetta olla aivan superiloinen heppasiin.

Försti sai toimia sunnuntaina vielä "talutusratsuna" huikealla varustuksella eli riimulla, josta ohjat. Krista sai kokea lyhyen metsälenkin ajan heppasen selän liikkeitä ja todeta, että sehän on kuin koira, joka uskollisesti seuraa vaikka umpimetsään kirjaimellisesti minua. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti