Aamu, päivä, ilta...

Tässä postauksessa on taas hirveästi kaikkea kivaa tavaraa, lähinnä siis tekstiä. En tiedä, silmäilettekö mielummin kuvia vai luette iän ikuisen tylsiä päivittelyjäni asiasta kun asiasta.. En osaa sanoa myöskään, tapahtuuko elämässäni/hevosten parissa asioita paljon vai todella vähän, vai miksi tuntuu tällä hetkellä vain hieman vaikealta kirjoitella mitään.

Kuvaa ikkunastamme iltapäivällä

Osasyynä tietenkin on varmasti oma passiivisuuteni. Oikein mikään ei ole innostanut viime aikoina, pitkä ja etenkin pimeä syksy teki tehtävänsä ja ylimääräinen into oli tipahtanut jo aika alkumetreillä pois. Lukiohan söi kanssa aikalailla ja siitä onkin hetkinen jo paranneltu itseään. No joo, nuohan sijoittuvat hirveän pitkän ajan taakse... Mutta täällä opistolla ollessa, tulee vähän ongelmaa ettei sitä tule kuitenkaan oltua hevosten kanssa siinä määrin mitä kotona (toki ihan luonnollista) ja kotonakaan olen harvemmin niin siitäkään sitten on paha kirjoittaa mitään. 

No, opistolla ollessa meillä on nyt ollut teoriaviikkoja ja talliviikkojakin on vissiin kaksi ollut (yksi viikolla 2 ja toinen ennen lomaa). Suunnitelmissani menen siis vasta hiihtolomaviikoksi kotiin, oikeastaan kaipaankin jo sinne! Todennäköisesti silloin ajellaan sitten poikia yhdessä äitin kanssa, kaikkia kolmea siis ja eläkeläistä liikuttelen monimuotoisesti...? Tihurihan otetaan nyt täältä Ypäjältä treenistä kotiin hieman kasvamaan, sen keskittyminen on vähän hakusessa vielä - vaikkakin kuulemma parantunut - ja ongelman muodostaakin, millä ajamme heppasta porukassa... :D Vissiin täytyy sitten ottaa toinen pojista taakse menemään tai vaihtoehtoisesti Förstiä mahdollisuuksien mukaan, vaikka perähevoseksikin.

Kuvaa ikkunastamme päivällä

Ajamaan olen päässyt suhteellisen usein, oikeastaan aina kun vaan on jaksanut ja meillä on koulun puolesta keskimäärin kerran viikossa ajoakin koko tämän kevään. Ratsastusta on hieman harvemmin, en laita ollenkaan pahakseni tätä jakoa. Muita se tietenkin voi haitata, sillä olen luokaltamme ainoa noihin ravihevosiin päin suuntautunut henkilö.. Varmaankin jonkun 3-4 päivää viikosta olen joko ulkopuolisten tai opiston ravihevosten kanssa puuhaillut. :) Nimikkoakin on tullut harkittua useampaankin otteeseen. En tällä hetkellä ole yhtään varma, miten tekisin asiat. Toisaalta se tuntuu hieman turhalta, koska vain toukokuuhun asti aikaa kunnes hepat lähtee laitumelle, mutta onhan sekin toisaalta taas pitkä aika.. Saas nyt nähdä miten tässä mielensopukat päättää, jos koskaan ikinä päättävätkään.

Kuvaamisessa olen ollut passiivinen myös. Jäin vuoden 2012 kuvausluvuista paljon viime vuonna, ja nyt olisi varmaankin aika nostaa taas vähän lippua korkeammalle tänä vuonna. Vaikka 2013 alussa lupasinkin, että kuvaisin enemmän kuin koskaan ennen, ei se tainnut kuitenkaan totetutua.. Koneeni mukaan olisin jäänyt viime vuonna muutamalla tuhannella kuvalla, tuntuu enemmältä.

Kuvaa ikkunastamme yöllä

Banneri kertaa kaksi

Vaikka blogin puolella on ollut hiljaisempaa, minä en todellakaan ole ollut hiljaa! Olen ehtinyt yhdessä äidin ja isäpuoleni kanssa pistämään poikia melkeinpä joka päivä kärryjen eteen sekä tehnyt jonkin verran hommia koneellakin. Koulukirjoihinkin olen jopa koskenut, huikeaa!

Mitä noihin heppoihin tulee ajo-ominaisuuksiltaan, niin Hotikka on kyllä niin patalaiska ja Tirriäinen (Jotuuri) puolestansa voisi lahjoittaa osan energiastaan vanhemmalle yksilölle.
Hotikan kanssa ei ole kiire minnekkään, mutta kyllä se silti ihan kohtuudella parin alkukankeuden jälkeen lähtee menemään ja menee loppuun asti. Ei oikein ole sisäistänyt (vai eikö vain välitä...) kaikkia käskyjä edetä - pysähtyvät sen sijaan oikein hyvin! Oikeastaan aika neutraali ja järkevä tapaus, pakko myöntää. ;) Jotuuri sen sijaan noh... Heti lähdössä tulee kiire, jos pitää kääntyä volttilähdön tapaisesti on herra suoristauduttuaan jo melkeinpä ravilla ja juoksujalkaa tuo menee melkein talliin asti, jos vaan tohtisi päästää. Todella herkkä, mutta vaikuttaa ihan menijältä ja sopivasti luonnetta ainakin löytyy. Se on vähän sen oloinen, että kyhää kokoajan jotain ja itse pidän hölkkää ratkaisuna tähän. Silloin se turha säätäminen ja kiemurtelu todennäköisesti jäisi kokonaan tai ainakin vähemmälle.  No, aika näyttää mitä tästäkin kaksikosta tulee.



Siinä olikin sitten minun heppoihin liittyvä osuus tästä postauksesta ja ajattelin esitellä teille pari hassua banneria, jotka lomalla tässä tein. :)

Our Journey-blogi kirjoittajan omin sanoin.
"Hei ! -97 syntynyt tyttö pohjois-satakunnasta kertoo valmentautumisestaan Saksassa hevosensa kanssa ja hevosenhoitajan arjesta. Tervetuloa lukemaan, blogi on juuri aloittanut !" 

Life is too short to wait on toisen näistä kahdesta Saksaan matkustaneen tytön blogi. Kirjoittaja, Suvi, on minun luokaltani Ypäjältä ja itseasiassa samasta kämpästä. Huonetoveri hän ei sentään ole, vaikkei minulla mitään sitä vastaan olisikaan. Olen kuvannut häntä hevosineen useasti ja esimerkiksi bannerissa olevat Sorbin (rautias) kuvat olen ottanut. :) Innolla venaillaan mitä tuloksia siellä Saksassa syntyy ja toivotaan, että hän vielä palautuu Suomeenkin!
"Blogin takana on -97 syntynyt tyttö, joka kertoo Saksassa valmentautumisesta oman hevosen kanssa ja hevosenhoitajan työstä. Sekä myöhemmin oman varsan kehityksestä."

Kaksikko siis vuoden vaihteessa lähti hevosiensa kanssa Saksaan Suvin kummeille valmentautumaan ja kai vähän töitäkin tekemään. Let's see mitä tulevan pitää ja muistakaa liittyä heidän lukijoikseen - ja minunkin tietysti jos et sitä vielä ole. ;)

Ajo-opetusta kaksin verroin

Perjantai meni ihan puilleen kaikenkaikkiaan heppailujen osalta. Käytiin me Henryn (velipuoli) kanssa Förstillä hurjastelemassa kärryillä. Siinä oli pari jännitysmomenttia mukana, sillä eihän tuolla herralla ole ollut ajeltu sitten neljään vuoteen raviuran päätyttyä. Se veti siitä niin suuret mutterit nenuunsa, ettei olla sitten viittitty "rääkätä" kun ei selkeästikkään sitä lämmöllä muistellut. No, sanotaanko että aika kuultaa muistot varmasti hevostenkin mielessä ja herranenhan sitten ihan korvat hörössä paineli menemään ilmeisen tyytyväisenä. Kuvia ei tästä tapahtumasta tullut, mutta laitetaan nyt ihmeessä esille sieltä neljän vuoden takaa oleva kuva..

Lauantaina Krista ja Heidi tulivat auttamaan varsojen kanssa ja otettiinkin kertauksen vuoksi ohjasajoa taluttajien kera. Se sujui ihan hyvin, pari kertaa meinasi ohjastajalla (minulla) olla kavion kuvat otsassa, kun tämä veikeämpi tapaus poitsuista muutaman onnettoman (ilo?)pukin heitti. Hotikka vetäsi ympäri pari kertaa ja iloisesti katseltiin hetki toisiamme silmiin sekä todettiin että eiköhän poika jatketa matkaa. Ne jättävät toisensa ihan hyvin tarhaan, vähän saattavat huutaa perään mutta eivät riehu tms. Oikein mallikkaita jäbiä. ♥ Förstin kanssa käytiin vielä päästelemässä kolmisteen suoralla ja muutama kierros harkkarataa ympäri. Vaikutti sekin ihan tyytyväiseltä.

Sunnuntaina päätettiin Kristan kanssa kahden ihmisen miehityksellä kokeilla itsenäisempää ohjasajoa, eli että hevonen menisi yksisteen edessä ja minä siellä perässä kävelisin ja ohjaisin sitä onnellisena. No, sehän toimi todella hyvin heti alusta asti ja Jomppa-poitsu ymmärsi kävellä kuin vanha ruuna konsanaan pyydettyine pysähdyksineen koko lenkin. Hotikan kanssa oli ensimmäisellä kierroksella pikkuisia ongelmia, joista selvittiin kuitenkin täysin toisella kierroksella. :) Taas oli aihetta olla aivan superiloinen heppasiin.

Försti sai toimia sunnuntaina vielä "talutusratsuna" huikealla varustuksella eli riimulla, josta ohjat. Krista sai kokea lyhyen metsälenkin ajan heppasen selän liikkeitä ja todeta, että sehän on kuin koira, joka uskollisesti seuraa vaikka umpimetsään kirjaimellisesti minua. :D

Kolmen viikon tapahtumia

Postailussa on tullut taas hieman pidempi tauko kaiken kiireen keskellä, mutta kerrankin minulla on kertoa teille yhtä sun toista! :)

Viimeksi taisin postailla siinä lukion lomautusten aikana, jolloin siis olin viimeksi kotona käymässä. Nyt olen taas hieman pidemmällä lomalla käymässä kotona ja Ypäjällä ollessa onkin ollut vähän kiirettä. Ensinnäkin minun koneeni vetelee aikalailla viimesiään ja kirjoittelut on osin senkin takia jääneet. Kone on ollut kyllä tasaiseen tahtiin auki takaamassa kämppämme musiikeista, mutta tämä kirjoittaja on vähän väsähdellyt kunhan on kämpille asti toisinaan päässyt.
Lukiojakso päättyi marraskuun lopussa ja koeviikko ei ollut läheskään niin paha kuin olin kuvitellut. Se oli oikeastaan ihan kiva ja päivisin jäi aikaa tehdä muutakin kuin vain pimeällä koittaa ähertää jotain epätoivoista. Kyllä mä silti kannatan noita opistojaksoja ja sydämeltäni taidan vähän amislainen olla. ;) Mutta se on kun ei ne lukiolaiset paremmasta tiedä! Hah, ei vaan. Kyllä molempia toisen asteen koulutuksia pitää arvostaa ihan yhtä paljon ja tästähän se työ minullakin vasta alkaa... Mitä koeviikon tuloksiin tulee, niin fysiikasta tiettävästi läpi mentiin ihan kunnialla, kemiasta 8½ (MELKEIN KIITETTÄVÄ!!!), matikasta 8+, ruotsista 7+ (no hups..) ja noo äikkä oli hieman pohjanoteeraus tässä elämän varrella. Olisin saanut kirjoitettua paaaljon paremmankin referaatin kuin mitä kirjoitin, mutta sain kuitenkin 2/6p eli sekin meni läpi ymmärrykseni mukaan. Ensisijaisena tavoitteena kun oli vain päästä kaikista läpi ja toissijaisena päästä vielä kunnialla läpi.

Keskiviikkona meillä oli itsenäisyyspäivätanssit ja siellä piti olla kadetteja tanssittamassa meitä, mutta jonkin esteen takia he eivät päässeetkään. Avec'ien ja tyttöparien voimalla sitä tanssilattiaa saatiin täytettyä ihan kohtuudella ja pakollisten tanssien jälkeen tuli disco-osuus. Järjestelyissä oli onnistuttu ja minua oli Hevosopiston puolesta pyydetty kuvaamaan tansseihin. Ainakin kolmeen kertaan illan aikana itkin (en kirjaimellisesti), kun ei vaan onnistu. Ensimmäisenä itse tansseissa, sitten kävellessä kämpille ja lopulta vielä katsellessa koneelta kuvia läpi. Kuviin kuitenkin oltiin tyytyväisiä ja opiston sivuille linkitettiin koko kansio niistä kuvista, sillä olisi kuulemma ollut sääli irrottaa niitä toisistaan. Kyllä siinä kohdin vierähti kivi sydämeltä.
Opiston uutiseen pääset tästä.

Tiistaina päivä alkoi auditoriossa luennoilla, sillä alkuun meillä oli minulle jo ennestään tutun Toni Niemisen luento. Jos teillä on mahdollisuus mennä kys. luennolle niin suosittelen ehdottomasti! Kyllä siinä sai itsensäkin miettimään mitä voisi tehdä toisin omassa ajattelutavassaan ja miten tähän asti on toiminut, mitä niistä toimista on seurannut ja olisiko joku ehkä onnistunutkin paremmin niiden myönteisten ajatusten myötä. Enemmän tästäkin luennosta voitte lukea Hevosopiston sivuilta, helposti sinne pääsette tästä.

Edellisen viikonlopun olin töissä V-tallissa. Sieltähän voi itselleen varailla töitä, mikä on ihan kiva lisä vaikkei sillä ehkä kuitenkaan rikastumaan pääse. Viikonlopusta saa aina vähän vajaan 90€ eikä työ ole mitenkään erityisen rankkaa. Aamulla siivottiin karsinoita, itse siivosin 9 karsinaa molempina päivinä vähän päälle tuntiin, eli ei ollenkaan paha työmäärä. Välissä loimitettiin ulos menevät hevoset ja tarhattiin ne. Sitten syömään, jonka jälkeen mentiin tekemään mahdolliset tarhavaihdot ja lakaistiin vähän satulahuoneita yms. Tämän jälkeen pääsemme taas syömään, ja sitten päivätalli kokonaisuudessaan (tarhaus, heinät, lakaisu). Päivätauko on klo 13-17 ja saamme jälleen yhden aterian ennen iltatalliin menoa. Ehdottomasti parasta noissa viikonlopuissa on Ratsumestarissa syömiset, sillä aamupalalla todella on pekonista ja kananmunista ihan mysleihin ja sämpylöihin asti kaikkea! Ruoka ♥

Tällä viikolla meillä oli myös ratsastusta ja menin tunnin Trullilla. Tiesin vähän tästä hevosesta jo etukäteen, sillä olen mennyt yhden tunnin aikaisemminkin sillä ja tykkään valtavasti siitä. Monen olen kuullut sanovan, ettei ole todellakaan se lempipolle mutta no. Tässä suhteessa taidan olla sitten erilainen. Se on semmoinen luottoratsu ilmeisesti minkä voi antaa tämmöiselle toivottomalle tunarille, joka ei edes asettaa osaa. :D Kaikista parasta niillä tunneilla on, kun opettaja puhuu jotain jostain valmisteluista jne eikä itsellä ole mitään tietoa mitä pitäisi tehdä. Tähän asti on kuitenkin tullut selvittyä ihan kunnialla ja viime tunnilla sainkin Trullin jopa työskentelemään läpi selän pätkittäin. Se oli hieno fiilis, tosin siihen ei paljoa edes tarvita, mutta kuitenkin! Sinänsä se minulta on jo hyvä saavutus ja taisipa se opettajankin naama vähän venähtää siinä kohdin. Ratsastaja ei osaa yhtään mitään teoriassa eikä pahemmin käytännössäkään (eikä osaa nostaa oikeaoppisesti laukkaakaan...) mutta kyllä se hevosen työskentelemään saa... :)

Ehkä vähän kuvaton postaus, ensi kerralla sitten.

Ensilumia

HUI! Aamulla herätessä maa oli ihan valkosenaan ja päätettiin äidin kanssa yhteistuumin jättää hevoset syömään aamusafkoja sisään. Försti olisi mielellään varmaan koko päivän ollut sisällä. mutta meni kuitenkin ulos uuden kaulakappaleellisen loimen kanssa. Vitsit, se loimii istuu ihan sairaan hyvin tuolle hevoselle. Se on myös hieman paksumpi, eli varmasti riittää pidemmällekkin syksyyn. Mutta koska muissa loimissa ei ollut kaulakappaletta, joka sen tuulenkin ja märän kestäisi niin laitoin jo nyt sille tuon. Pojat keräsivät myös hieman energiaa tästä valkoisesta möhnästä maassa, joka oli vielä märkää ja liukastakin. Annetaan kuvien kertoa tästä päivästä enemmän.

Hevoset otettiin talliin ennen kuin äiti lähti HIHSiin työjuttujaan. Päätin sitten hieman uhkarohkeastikin ottaa ensin Hotikan pesulle ja sitten Jotuurin perässä. Onneksi tämä ensimmäinen tapaus käveli suorilta pesariin ja seisoi nätisti, hieman seilaillen kylläkin, koko pesun ajan ja kesti sen kuin iso mies. Miten ylpeä siitä saa ollakkaan! Mutta eihän se sille uusi juttu ole ollenkaan, kun pestiin koko viime talvi raukan peppua. Se paskantaa edelleen sinne seinään ja siksi taas pesulle joutuikin. Viimeksi se pestiin ämpärin kanssa nopeasti tiistaina, ja se oli taas aivan kauheassa kunnossa. Ohimennen siinä pesin koko hevosen, olihan tuo jo likainenkin. Tämän osalta en odottanutkaan ongelmia, eikä niitä tullutkaan. Sen sijaan Jotuurin kohdalla odottelin hieman ongelmia, sillä viimeksi se työnnettiin pesukarsinaan. Nyt se kaikeksi onneksi käveli sinne pienen hetken suostuttelun jälkeen ihan ilman makupaloja. :) Tainnut oppi mennä perille! Odottelin sen vetävän piuhat kireiksi heti alkuun ja temppuilevan muutenkin, mutta tämäkin iloiseksi yllätykseksi seisoi nätisti paikallaan sillä aikaa kun pesin. Ilman mitään ongelmia suoritettiin siinä hyvällä mielellä ja vuolaalla kehumisella homma loppuun. Tätä tunnetta ei voi oikeasti sanoilla kuvailla miten iloinen tommosista pikkuasioista voi olla. (: Sen sitten koetessaan ymmärtää mitä tarkoitan.