Ensilumia

HUI! Aamulla herätessä maa oli ihan valkosenaan ja päätettiin äidin kanssa yhteistuumin jättää hevoset syömään aamusafkoja sisään. Försti olisi mielellään varmaan koko päivän ollut sisällä. mutta meni kuitenkin ulos uuden kaulakappaleellisen loimen kanssa. Vitsit, se loimii istuu ihan sairaan hyvin tuolle hevoselle. Se on myös hieman paksumpi, eli varmasti riittää pidemmällekkin syksyyn. Mutta koska muissa loimissa ei ollut kaulakappaletta, joka sen tuulenkin ja märän kestäisi niin laitoin jo nyt sille tuon. Pojat keräsivät myös hieman energiaa tästä valkoisesta möhnästä maassa, joka oli vielä märkää ja liukastakin. Annetaan kuvien kertoa tästä päivästä enemmän.

Hevoset otettiin talliin ennen kuin äiti lähti HIHSiin työjuttujaan. Päätin sitten hieman uhkarohkeastikin ottaa ensin Hotikan pesulle ja sitten Jotuurin perässä. Onneksi tämä ensimmäinen tapaus käveli suorilta pesariin ja seisoi nätisti, hieman seilaillen kylläkin, koko pesun ajan ja kesti sen kuin iso mies. Miten ylpeä siitä saa ollakkaan! Mutta eihän se sille uusi juttu ole ollenkaan, kun pestiin koko viime talvi raukan peppua. Se paskantaa edelleen sinne seinään ja siksi taas pesulle joutuikin. Viimeksi se pestiin ämpärin kanssa nopeasti tiistaina, ja se oli taas aivan kauheassa kunnossa. Ohimennen siinä pesin koko hevosen, olihan tuo jo likainenkin. Tämän osalta en odottanutkaan ongelmia, eikä niitä tullutkaan. Sen sijaan Jotuurin kohdalla odottelin hieman ongelmia, sillä viimeksi se työnnettiin pesukarsinaan. Nyt se kaikeksi onneksi käveli sinne pienen hetken suostuttelun jälkeen ihan ilman makupaloja. :) Tainnut oppi mennä perille! Odottelin sen vetävän piuhat kireiksi heti alkuun ja temppuilevan muutenkin, mutta tämäkin iloiseksi yllätykseksi seisoi nätisti paikallaan sillä aikaa kun pesin. Ilman mitään ongelmia suoritettiin siinä hyvällä mielellä ja vuolaalla kehumisella homma loppuun. Tätä tunnetta ei voi oikeasti sanoilla kuvailla miten iloinen tommosista pikkuasioista voi olla. (: Sen sitten koetessaan ymmärtää mitä tarkoitan.