Alkuun oli tarkoitus mennä Förstillä selästä käsin, mutta herra teki stopin heti matkanosoittautuvan pois tallipihasta. Olin sille ihan liian lepsu, sillä minulla on vähän semmoisia 'no se on vanha ja raihnainen Försti-pappa ei sitä saa kiduttaa ja tehään mitä se tykkää'-tyylisiä aatoksia mielensopukat täynnä, joten hyppäsin alas - tarkoituksenani kuitenkin hypätä takaisin kyytiin metsään päästyämme. Heppanen ei siltikään liikkunut mitenkään halukkaasti eteenpäin, joten otin sitten vain kamat selästä pois ja jatkettiin reissuun ihan ilman aikomustakaan mennä selkään. Yleensä Före on kuitenkin ollut menossa maastoon vaikka ilman kuskia, niin paljon se on siitä tykännyt.
Tämä ei kuitenkaan merkittävästi auttanut tätä meidän pikku retkeämme. Matka stoppaili usein ja samalla mietin ohimennen siinä mikä heppasta oikein vaivasi, kun niin oudosti käyttäytyi. Katselin jo aamulla sen vasenta takasta, joka oli turvonnut (syytä on mahdoton tietää). Kyseisestä jalasta on mennyt aikoinaan hankkari, muttei se ole viime vuosina haitannut hevosta enää mitenkään. Nyt se kuitenkin oli turvoksissa ja mietinkin F'n haluttomuutta sen syyksi. Laitoin sille Back on Trackin tallisuojat koko loppu päiväksi ja jätin ne vielä yöksikin. Jospa se jalka siitä lopettaisi sen turvottelun ja palaisi ennalleen. ): Huomenna siis suunnitelmissa jalan mukaiset lenkit. Harmittavaa sinänsä, kun vasta lomalle pääsin ja heti ensimmäisenä päivänä rakkaan ratsuni jalka oikkuilee. Kävelylenkki kuitenkin tuntui siihen jalkaan vähän kuitenkin auttavan, sillä F tuli lopulta irtona ohjat kaulalla puolet matkasta ja totteli kuin koira. Kaverin kanssa naurettiinkin, että no nyt meillä on sitten kaksi koiraa samaan aikaan lenkillä! :D
Mikä iloinen yllätys minua on kuitenkin kohdannut tänne tullessa nyt joka kerta! Vihdoin uskallan sen ääneen sanoa, sillä tämä on jatkunut jo hyvän tovin ja alan uskoa sen itsekin ihan todeksi. Pojat, joo meidän kaksi pikku 1,5-vuotiasta oripoikaamme (HUI! niistä tulee kohta vanhoja o:), ovat olleet ihan super nyt laitumien jälkeen. Niiden palvelualttius on ihan omaa luokkaansa, edes Försti ei tunnu olevan yhtä yhteistyökykyinen kuin mitä nuo kaksi rääpälettä ovat. Ja miten viisaita niistä on tullutkaan, ennen kesää ne oli ihan omissa pilvilinnoissaan ja kavioiden nostelussakin oli oma hommansa, nostelijalla (eli mulla joo) tuli aina hiki siinä hommassa kun se kavio menee tsiusiu ees taas. Mutta mitenkäs tänä päivänä? Ne nostaa ne kiltisti, Hotikka jopa meinasi jalkoja kuivatessa nostaa ne. Nostettiinhan ne sitten, kun se niin kauhean kiltisti sitä tarjosi. Lisäksi kaksikon voi jättää tarhaan vaikka F menisikin sisälle, ne voi viedä eri aikaan pihalle ja lähteä kävelylle yhden kanssa. Lisäksi ne on kuin vanhoja ruunia kaikki, mihinkään ole kiire ja portitkin voi sulkea perässä yms. :)) Happy happy happy!
 |
| "En varmana poseeraa, annat porukalle musta kauheen kiltin kuvan vaik haluun olla hurja ori ! ): Ei ne tiiä mimmone mammanpoika mä oikeesti oon..." |
Tuli tässä iltasella vielä mieleen pieni kooste meidän vikalta ratsastuksen teoriatunnilta, kun katseltiin videoita. Melkeinpä joka tunnilla katsottiin jotain videoita, mutta nämä olivat ehdottomasti mieluisimmat ainakin minulle itselleni ja ajattelinkin jakaa ne teidänkin kanssanne! Tästä linkistä videolistaan
Niilolla on ollut hirveän vaikeaa, se on saanut jonkun hellyys-taudin ja vaatii kaikkialla kokoajan huomiota. Voi pientä... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti