Heii! Bongasin netistä mielenkiintosen vuokriksen, joka vaikutti mun tarkotuksiin itseasiassa täydelliseltä. Vaikka meillä tosiaan on omiakin hevosia, olis jokaisella tarkoitus aloitella ratsastus edes jossain mittasuhteessa. Inkusta nyt tulee varmaan ravuri ihan, mutta Tihurilla ei ole sellaista kisapäätä jota tarvittaisiin. Oripojasta tulee siis varmaan pääasiassa ratsu, jos ei pääkopan kilpailuosiossa naksahda ja se hönää hommaansa. Elii.. Pitäisi saada jostain vähäksi aikaa hevonen, jolla voisi ratsastella ja joka olisi luotettava ja muistuttaisi miten se homma oikein toimikaan.
 |
| Minä pikkusena näyttelyssä ponini kaa. ♥ |
Ja eilen tosiaan sitten otin yhteyttä tähän hyvän kuuloiseen vuokrikseen ja tässä sitä kärsimättömänä odotellaan vastausta! :3 En ole kyllä vielä porukoillekkaan asiasta puhunut, mutta se on sen ajan murhe. Olisi meinaan mukava ratsastella jollain ihan oikeella ratsulla jonkun aikaa ja sitten kun tuntuu että olisi valmis hyppäämään Förstin ohjaksiin niin sen kanssa alkaa työskentelemään.
Förstillähän on ratsastettu muutama vuosi sitten kai ihan enemmänkin, mutta herran luonne kun on muuttunut niin ei siitä taas tiedä millainen on ja aina taas on mukavampi mennä sinne selkään jos on taidot herätelty uudelleen. :'DD Tietenkin jos hinta on vuokrauksessa aivan liian suuri niin unohdan sitten sen, tai se on liian kaukana / ei muuten vain oikein tunnukkaan hyvältä. Sitten pitää vain leikkiä uhkarohkeaa ja kokeilla onnea, hypätä selkään ja toivoa parasta! Peukut pystyyn vaan.
*** Aivan liian monta tuntia myöhemmin.. ***
Lisäksi tässä päivän mittaan ärsyyntymisen määrä kasvoi entisestään, kun aluksi aloin äidilleni puhumaan että jospa sitä kumminkin käväisisi siellä Förstin selässä, jotta näkisi antaisiko tuo edes kiinni seuraavana päivänä. Äidille tuli toki kauhea kiire alkaa hössöttämään esikoisemme ratsutuksesta ja oli kovaa tekemässä taas kaikkea ja kuinka ollakkaan lopputulos oli, että en päässyt sitten tekemään yhdenkään kanssa mitään! Että saattoi sapettaa siinä vaiheessa, kun olet jo ehtinyt herättelemään toiveita edistyksestä ja sitten he toteavat tärkeämmäksi ilmanvaihtoimurin aukon peittämisen ja väsäävät siinä kaksi erilaista mallia, oikein vielä pohtivat kumpi on parempi ja päätyvät toiseen. Duh, ei siinä vielä kaikki! Viime syksynä äidille aloin puhumaan kuinka kenttä olisi kiva, meillähän ei ole kenttää - ainoastaan päälle 800m pitkä harjoitusrata. Hän alkoi jopa lämpiämään asialle, mutta sanoi kuitenkin että katsotaan kun on ylimääräistä rahaa sen verran ja hän lupasi ajaa hiekkaa tarhojen eteen, jotta voisin edes aluksi siinä. No, nyt kun kummatkin talot ovat menossa ilmeisimmin kaupaksi ja minun laskujeni mukaan meille jäisi _ylimääräistä_ rahaa lähes kymmenen kertaa sen kentän summa, joka olisi jo aivan täysin kunnollinenkin niin ottaessani asian puheeksi, äitini vain tuhahtaa että mitä me semmoisilla.
Mihin jäivät ne kaikki puheet siitä kuinka hänenkin mielestään kenttä olisi oiva juttu, kuinka siellä saisi tehtyä kaikenlaista sellaista mitä ei nyt pysty ja kuinka Tihurista ei oikein ravuria vaikuta tulevan, joten ratsuksi siis (jos ei ravuriksi sovi). Päätin siis ottaa kovat piippuun, jos hän kerta tahtoo pelata epäreilua peliä jossa vain lupaillaan ja sitten voidaan pettää kaikki lupaukset yhdessä kädenkäänteessä välittämättä toisen tunteista. Jos ei muuta, olen valmis sen itse siihen rakentamaan omilla rahoillani jotka hartaasti keräisin. Sen voin luvata, ettei asia tule olemaan helppo niin äidilleni kuin minullekkaan ja että joudun varmasti tekemään joitain uhrauksia, mutta siihen olen valmis. Toimintasuunnitelmia minulla on jo muutama, joista ensimmäinen on jo oikeastaan lähtenytkin käyntiin - vuokris, joka ei sinänsä kyllä liity asiaan mutta tiedän äidin kuppien menevän nurin jo siitäkin! Häneltähän ei asiasta kysytä, ilmoitetaan vain. (:
Ugh, olen puhunut pääni tyhjäksi ja jakanut kaiken kanssanne. Jääkäämme siis odottelemaan mikä suunnitelmista tuleekaan toimimaan vai pitääkö tässä ihan uusiakin, entistä kovemman tasoisia, alkaa kehittämään.. </3
