Kevät! Mikä ihanuus

Ertikan hiitin jälkeen olemme treenailleet normaalisti niin tamman, kuin muidenkin kanssa. Ertikka on ollut nyt vähän vähemmällä liikunnalla ja se on sopinut sille hyvin. Huomenna (tiistaina) olisi tarkoitus käydä tamman kanssa Riihimäellä harjoitusraveissa 1.50-sarjassa, jossa sen pitäisi juosta ongelmitta viime hiitin perusteella. Eilen ajolenkillä tamma tosin oli vähän laiska kuuleman mukaan, joten täytyy vain toivoa ettei se jatku huomiseen asti. Toisaalta nämä lämpöiset ilmat on yllättäneet varmasti hevoset ja niiden elimistön yhtälailla kuin ihmistenkin.. 

Eilen myös Jotuuri pääsi taas esittelemään taitojaan liinassa, sillä halusin juoksuttaa sen satulan kanssa. Sillä on ollut välillä taas vähän testausta etenkin satulan kanssa, mennäkkö vai eikö, joten myös sen takia ajattelin pienen työskentelyn liinassa lieventävän näitä ongelmia. Kärryiltä se toimii edelleen aivan yhtä hyvin kuin ennenkin, mutta ratsastuksessa herran pitää testata rajojaan jostain syystä. Alkuun liinassakin tuntui olevan protestoitavaa ja oripoika oli milloin missäkin, mutta kun herran piti pienellä ympyrällä alkuun ja pyysi siirtymisiä, alkoi työskentely sujua molempiin suuntiin. Lopulta saatoin suurentaa ympyrää paljoltikin, kun herra antoi periksi. 

Tallissa Tirriäinen seisoo kyllä paikallaan hyvin kauniisti, mutta melassiveden tekemisessä pinna meinaa loppua ihan totaalisesti. Äiti eilen kuvasikin tuota näytöstä ja laitoin videon teidänkin nähtävillenne. 

Hiittailua

Heippa taas!

Hevoset on treenannut hyvin, vaikkakin säät ovat useammin olleet vastaan kuin puolesta. Hetki meni pelkästään kävellessä, koska harkkaradassa oli pariin kohtaan tullut routavaurio. Nyt treenit voivat kuitenkin jatkua hölkän (ja laukan) merkeissä kuten ennenkin.

Huhtikuun puolessa välissä käytiin ensimmäisen kerran hiitillä talven jäljeltä Riihimäen raviradalla. Mukaan lastattiin Tihuri ja Ertikka. Hiitti meni kaikin puolin hyvin. Ensin ajettiin noin 5km 2.35-vauhtista hölkkää, 2km 2.00-vauhtista hiittiä, puoltoista kierrosta käyntiä ja hölkkää vähän. Toinen hiitti 1600m 1.54-vauhtista. Vähän lopuksi vielä hölkkää ja käyntiä. Ensimmäisen hiitin aikana Ertikka laukkasi kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla hyppy tuli käännyttäessä etusuoralle samassa kohdassa, joten en siis tiedä oliko radassa siinä kohdin jotain vai sisäkentän puolella jotain kytättävää. Spedellä alkoi keittämään taas päässä oikein huolella tuon reissun jälkeen ja nyt on vähän yritetty rauhassa kävellä selästä ja perähevosena.

Tuloksena tuosta Tihurin käynti- ja hölkkälenkeistä mulla on oikean käden etu- ja keskisormen ylimmän nivelen pikkuvauriot.. Olen jo aikaisemmin telonut lentäessä Förstiltä tuon etusormen, mutta Tihuri vetäisi kaksi kärpästä samalla iskulla ja nyt menivät sitten molemmat. On kulunut jo kaksi viikkoa tapahtuneesta, mutta tuo keskisormi se jaksaa edelleen nikotella ja paineen kohdistuessa esim. kirjoittaessa alkaa jo koskemaan. Ei se kuitenkaan elämää haittaa ja asettuu varmasti aloilleen niinkuin etusormikin. Ainoana oireena jää, ettei sormi mene kunnolla koukkuun. Perähevosena yritimme ruunaa pitää, mutta lopputulos oli hölkässä kasa ilmassa lenteleviä kavioita. Onhan se ärsyttävää juosta toisen perässä, joten suunnitelmaa siirrettiin ainakin toistaiseksi.

Toisen kerran käytiin hiitillä pelkästään Ertikan kanssa. Käytin samaa kaavaa kuin edellisellä hiitillä, koska minusta se toimi hevoselle aika hyvin. Hevonen oli paljon parempi mielestäni kuin edellisellä hiitillä ja ravi maistui paremmin. Se ei ollut niin tervassa juoksemista ja tuntui kärryille helpommalta kuin viimeksi. Vaikka kaveria ei ollut prässäämässä, hevonen meni kivasti itsekseen 2.00 ensimmäisen 2km hiitin ja toisen mailin hiitin 1.50-vauhtia. Yleensä Ertikka ei ole liikkunut mihinkään yksin. Koelähdön suorittamiseksihan sen on juostava 2100m yhteisajaltaan alle 1.45-vauhteja, joten vielä on hieman matkaa jos ajatellaan että yksin pitäisi hiihdellä. Kaverin kanssa tamma kyllä varmasti alittaa ajan jo nyt ja yksinkin, jos hevosta käskisi enemmän. Nythän vähän välillä maiskutuksilla yms muistutin eteenpäin menemisestä, enkä varsinaisesti käskenyt juurikaan.

Jotuurin kanssa on aloitettu nyt lastausharjoitukset ajatellen visiittiä raviradalla. Ori kyllä tulee mielellään koppiin, suorastaan saa itse juosta alta pois, mutta takaluukun sulkeminen ja seisominen kopissa ovat vähän turhan jänniä vielä. Ajatuksena kun ei kuitenkaan ole, että hevonen stressaa voimansa pihalle heti kuljetuksessa ja paukkuja ei jää radalle ollenkaan.

Nyt loppuun vielä aamuisia kevätkuvia kissoista pihapiirissä, koska hevoset eivät ole olleet aivan edukseen aina karvanvaihdon aikaan ja en ole saanut paikalle kuvaajaa/liikuttajaa, jotta olisi voinut treenisessioita ikuistaa hevosten kanssa. Instagramista löytyy muuten videopätkä Tihurin ravipuomeista!

Instagramin valloitus

Blogin päivitykseen pitää avata aina tietokone ja kuvat puhelimesta ei koskaan kuitenkaan päädy tänne, päätin luoda instagram-tilin ongelman ratkaisuksi!

Hauskoja kuviahan mulla riittää, videoista puhumattakaan ja haluan jakaa vähän tätä meidän vauhdikasta arkea. Samalla se voi olla helpompi sinulle, jos haluat nopeasti selata mitä meille kuuluu etkä jaksa avata blogia. ;) Ja totta kai materiaali on paljon sensuroimattomampaa, mutta jos et tykkää katsella tyhmien kissojen kuvia, ei tili ole ehkä sinulle. Nimittäin etenkin nuo kaksi nuorempaa keksii aina sellaista, mikä saa nauramaan ja siellä jaan varmasti myös paljon sellaista materiaalia.

Instagram-tili löytyy blogin nimellä, kylmaverisestisinun!

Multisöpöyden huipentuma ja hevosten opetuksesta loimitukseen yms

Heippa hei!

Osalla varmaan on ollut kirjoituksia, jotka ovat pitäneet enemmän ja vähemmän kiireisinä - kuten itselläni. Omassa urakassani nyt keväällä olisi jäljellä enää keskipitkä ruotsi ja biologiaa yritän korotella.. Peukut pystyyn itse kullekin!

Niiloakin vähän mietityttää ne kirjotukset..

Torstaina kävin pitkästä aikaa Ertikalla maastossa, mikä ei tietysti taas ollut järkevin idea yltyvän tuulen takia. Ertikan mielelle kaikista parasta on estehyppelyt ja maastoilu, sillä ne piristävät hevosta. Pohjat ovat ainakin meillä olleet vähän heikolla. Joko sohjoa, jossa kärryt liiraavat enemmän ja vähemmän tai peilijäätä. Sen ja ainaisten tilsaongelmien takia ei olla päästy oikein maastoonkaan rallittelemaan ja silloin kun olisi ollut kelejä päästellä siellä, metsäkoneet olivat tekemässä töitä samaisilla reiteillä... Nyt pohja metsässä oli vaihtelevasti joko jäätä, jossa hokki kyllä puri hyvin, tai sulaa, tosin hieman upottavaa (mutta pitävää) ja siten hieman raskasta maata.

Tarkoituksena oli ihan vain kävellä, mutta koska Ertikan yllätti keltainen liehuva nauha puussa, piti se ohittaa lopun kaiken ravilla. Siitähän ne ongelmat sitten lähtivätkin sen pienessä mielessä. Annoin sen hölkätä hetken nauhan jälkeen vielä, koska hevonen ravasi hyvin ja pohja oli ok (ja itsehän sitä olin pyytänyt). Tuli hieman upottavampaa sulanutta maata, joten otin hevosen kiinni ja käveltiin siitä. Lenkissä tulee yksi mutka, jossa yleensä käännytään ns. kotiinpäin pidemmän kautta ja siinä on otettu vähän revittelyä. Samassa kohdassa Ertikka koitti lähteä ampumaan täyttä parin onnettoman pukin kanssa, mutta sain sen ihan nätisti onneksi alas. Jatkettiin ravilla, koska pohja oli taas ok siinä kohdin. Hevonen ei kuitenkaan halunnut mennä nätisti ja hiljaa, joten se lähti vähän ryöstämään muutaman mukavan pukin kera. Kertaakaan ei varsinaisesti ollut tunnetta, ettenkö saisi sitä kiinni normaalissa hiljentämiskohdassa, mutta matkalla sitä kohtaa jarrut eivät oikein olleet käytössä.. Samalla itselläni oli täysi työ ja tuska koittaa pitää se hevosen pää ylhäällä. Jos Ertikan antaa laskea päänsä laukassa, alkaa pukkikone toimimaan.. Reissusta selvittiin kuitenkin niin minä kuin hevonen hengissä ja hevosella tuntui olevan tuplasti hauskempaa kuin minulla.

Perjantaina (eli eilen) lähdin kävelemään Tihurilla selästä, edellisestä reissusta tosin viisastuneena en mennyt maastoon. Spedellä on kattilassa porissut taas vähän astetta enemmän ja sainkin yksi päivä taas sellaiset kyydit, että kaksi kertaa olin jo kovaa menossa eri suuntaan kuin hevonen. Jätin tarkoituksella gramaanit ja alamartingaalin talliin, mikä oli lopun kaiken ehkä se väärä päätös tällä käyntireissulla. Hevonen rauhottui kuitenkin viimeisellä kierroksella ihan kivasti ja saatiin enemmän käyntiä kuin pikkuravia. Siinä touhottaessaan raukalle jopa tuli hiki, mutta siitä ei voi syyttää kuin hevosta itseään.

Se edellinen reissu.. Totta tosiaan. Ensin koitin säätää jalustinta kävellessä, mutta Speden menohalut päätti herätä juuri sillä hetkellä ja käännyttiin takaisin tallipihaan vähän lyhentämään sitä jalustinta. Lopulta kun päästiin matkaan asti, heti ensimmäisessä käännöksessä harkkaradalle ruuna päätti tehdä Ertikkamaisen lähdön ja pukin, jonka johdosta löysinkin itseni sieltä kaulalta. Ensimmäiset kaksi kerrosta olisin voinut ratsastaa ohjanperistä, koska en niillä ohjilla oikein mitään saanut aikaiseksi hevosessa. Kolmas kierros oli jo hieman enemmän minun hallinnassani ja neljäs olikin taas ihan toivoton. Neljännellä kierroksella Spede lähestyi todella lujaa mutkaa, jossa me meinattiinkin sitten kaatua. Hevonen lähti kallistumaan, itseltäni lähti toinen jalustin ja koska jarruja ei ennen pihaa ole, koitin vain keikkua sen yhden jalustimen kanssa kyydissä. Tässä mä vielä olen, hevonenkin ihan hengissä ja ehjin nahoin. Otin vähän irtiottoa metsässä ja käytiin pienen pieni lenkki siinä heittämässä, että hevonen vähän rauhottuisi ja otettiin vielä uusi kierros, ettei jää mitään huonoja muistikuvia tms. Ei jäänyt ei, mutta hevonen oli jo paljon enemmän hallussa! Viimeinen kierros vielä käyntiä, joka sekin onnistui suunnitellusti

Mielestäni myös käveleminen on erittäin tärkeää, vaikka se ei kuntoa kasvata tai vauhtia lisää, mutta tekee joskus hevosen psyykkeelle enemmän kuin moni muu. Tihurikin on vähän sellainen on/off-tyyppi ja vaikka se rehellisesti, ehkä jopa mielellään, aina menisikin lujaa, täytyy välillä hieman nollailla. Tietysti on vastuskärryjä sun muita kikkoja, joilla käynnistäkin saadaan rasittavampaa, mutta meille toistaiseksi riittää ihan tuo käveleminen pelkilteen. Opettelun aihetta siinäkin jo ihan tarpeeksi.

Katselin samalla vanhoja kuvia, joista sitten intouduinkin kertomaan vähän miten me ollaan opetettu meidän hevoset esimerkiksi loimitukseen. Yleensä varsat on opetettu meille tullessa seisomaan heti ensimmäisenä naruissa, jos ne ei sitä vielä ole osannut. Kun varsalla on yleisessä hoitopaikassa turvallinen ja luottavainen mieli, aletaan yksi kerrallaan tuomaan uusia juttuja elämään. Tällä tarkoitan nyt sitä, että hevosta on harjattu ja paapottu  useampia kertoja ensin niissä naruissa yms. Samoin uusia asioita tuodaan ehkä 1 kuukaudessa. Meidän varsat ovat aina olleet kauhean järkeviä. Hotikka ja Tirriäinenhän on opetettu näin myös satulaan. Niille on siis ensin vain näytetty satulaa ja annettu haistaa vähän, sitten laitettu selkään ja annettu olla hetki ennen mahavyön kiinnittämistä tai mitään (toinen pitää satulasta vähän kiinni ettei pääse tippumaan kuitenkaan!). Sen jälkeen olemme laittaneet mahavyön löysästi kiinni, mutta kuitenkin niin että koko systeemi on kuin normaalisti. Jos hevonen on tässä ok, seuraavalla kerralla on yleensä penkin kanssa menty kyykkyyn viereen ja roikkumaan satulaan mahallaan. Ajo-opetus on auttanut satulaan opettamisessa, koska hevosilla ei ole samalla tavalla ylimääräistä virtaa ja ne ovat tottuneet kärryjen painoon sekä aisoihin kyljissä,

Jotuuri thö taikaviitta, loimi ekaa kertaa päällä

Kaikki on opetettu seisomaan ehdottomasti paikallaan ja että satulaan noustaan aina penkin päältä, jolla osin haluamme suojella hevosen selkää. Moni voi ajatella, ettei tämä nyt ole kovin turvallista, enkä halua niin väittääkään. Kaikki opetustilanteet tulee kuitenkin katsoa hevosen luonteen mukaan ja ajatella vähän itsekin mikä hevoselle sopii ja mikä ei. Meille on sopinut erittäin hyvin, että ne on ensin opetettu odottamaan, että ratsastaja nousee penkiltä selkään. Penkki on vielä suhteellisen korkea baarijakkara-tyylinen, joten selkään voi aika sulavasti laskeutua ilman suurempia vääntymisiä sivulle tms. :)

Loimet on myös näytetty ja laitettu selkään ensin vähän ja lopulta kokonaan. Sitten otettu pois ja seuraavalla kerralla laitettu karsinaan. Ei ongelmia tässäkään. Ertikalle se tosin laitettiin suoraa tarhaan, kun sai vanhan Försti-ruunan kanssa jäädä kesäyöksi ulos ja pelättiin, että alkaa satamaan.

Hetken ihmettelyt ja se oli siinä :)

ps. Löysin kätköistä tämän vanhan kuvan, joka jo jossain postauksessakin varmaan esiintyy

Hyppypäivä!

Heippa taas! Viimeisimmästä postauksesta onkin ollut taas hetki, mutta se ei ole menoa kotikonnuilla hidastanut. Hevoset ovat liikkuneet säännöllisesti ja hyvin. Säät ovat hellineet ja on ollut mukavan lämmintä. Pohjathan ovat nyt vähän pehmeinä, mutta harjoitusradalla on ainakin toistaiseksi vielä lunta. Saa nähdä, mihin pohjat kehittyvät huomenna, kun tänne meille on ainakin luvattu +7 astetta lämmintä! Ihan huikeaa, kesä tulee! :) 

Vanhempi sukupolvi lähti 4.3-6.3 Tallinnaan lomailemaan ja minun vastuulleni jäivät eläimet. Pyysin Riinaa seurakseni, sillä meidän perheessä on tupannut tapahtumaan onnettomuuksia hevosten kanssa yksin puuhatessa. Miten ne aina osaakin sattua juuri silloin.. Kuitenkin, päätettiin sitten perjantaina hypätä Ertikalla. Pohja vaikutti hyvältä ja pitävältä, mutta jälkikäteen katsoimme ponnistuspaikan jälkiä ja pitoa ei ollut kuitenkaan aivan tarpeeksi. Kavio oli päässyt vähän pyörähtämään liikaa ponnistuksessa, mutta koska hevosella nyt ei mitään maahankaivettuja suurempia hypätty, emme kokeneet vahinkoa tapahtuneen. 

Ertikka tykkää aivan valtavasti esteistä ja se syttyy ihan uudella tavalla niistä. Viime aikoina se on tosin saanut muutenkin vauhtia jalkoihin. Kun käännyimmekin tallin taakse ja otin esteet kantoon, hevonen alkoi kuumumaan selkeästi. Sanoin Riinalle, että hän voi kävellä Ertikalla mäen alas ja tulla ravilla ylös. Ajatuksenahan se oli hyvä ja tarkoitus oli vähän kerrassaan lämmittää hevosta, mutta alhaalla se oli kuulemma koittanut lähteä tykittämään heti miljoonaa. Lopputulos oli haipakka ravi, iloinen hevonen ja vielä iloisempi kuski. Hyppelyt kuitenkin onnistuivat ihan hyvin ja hevosen mieli oli erittäin virkeä reissun jälkeen - mikä oli tietysti pääasia.