What a wonderful day!

Kirjoittelu on nyt jäänyt vaihteeksi. Viime ajat ovat olleet kiireitä, eikä ole yhtään auttanut pari huonoa päivää sään suhteen. Tietenkin hyvät säät lisäävät kiireitäni, ja niinä huonoina ei sitten ole niin kauhea hoppu, mutta arvatkaapa vaan tarvitseeko raskaan työn raataja joskus kanssa lomaa... ;)

Tosiaan käväisin siellä pääsykokeissa, kaikista parasta siellä oli huippuporukka/ryhmä mikä kohdalleni osui. Tunsin ennestään ryhmästä Marin, ja sain päivän aikana uusia tuttavuuksia. Naurettiin paljon eikä tainnut olla montaa hiljaista hetkeä. Mitä meillä sitten oli pääsykokeissa?

Alkuun oli info, jossa kerrottiin yleisesti koulusta ja vähän pääsykokeista. Tämän jälkeen ryhmä 1, jossa minä olin, suuntasi tallikokeeseen ja muut 2 ryhmää aina eri tilanteisiin. Tallikokeessa oli ryhmälle tarhansiivousta ja pakko myöntää että oli aika mielenkiintoinen tämmönen orjatyöjuttu, onhan se pois aina tallissa olijoilta. Mutta tämä sujui hyvin, ja jatkoimme eteenpäin kirjoittamaan esseetä ja yksittäiseen kokeeseen. Olisihan ne voineet aina paremminkin mennä, mutta olen ihan tyytyväinen loppuen lopuksi. Pari tyhmää virhettä tein, mutta nekin suhteellisen pieniä. Ja mikä tärkeintä, olin oma itseni enkä esittänyt olevani mikään standardien mukainen neitonen pyrkimässä Ypäjälle, joka tekee kaiken niin kuin oppikirjoissa sanotaan ja on niin pyhää nöyrää mielipiteetöntä (tällä tarkoitan mitä tarkoitan, ei saa loukkaantua!!) sakkia. Kyllä sitä on kauan heppojen kanssa toimittu, ja jos nämä 15 vuoden taidot ei riitä sisäänpääsyyn, niin ehkei se sitten ole paikkani ja ehkei tasoni sitten ole riittävän hyvä. Kuitenkin hyväksyn senkin vaihtoehdon varsin hyvin, ettei sinne pääsekään ja tiedostan 72 pääsykokelaitten joukossa olevan niitä helmiä, jota minä en ehkä ole. :) Mutta onpahan haettu, ei tarvitse tulevaisuudessa miettiä jos sitä kuitenkin olisikin päässyt sen sijaan, että luovutti heti kättelyssä.

Tästä suuntasimme sitten syömään, oh my se ruoka.. ♥ Kelpais ihan joka päivä syödä sitä juu. Ruokailun (1,5h) jälkeen meillä oli haastattelu ja kuntotesti. No, tämä kuntotestihän meni ihan penkin alle. Koitin kuitenkin ehjään suoritukseen, eli tein liikkeet oikein niinkuin ohjaaja näytti ennen varsinaista testiä ja silti olin keskiverto. Ei siis ehkä hätää.. :) Haastattelu oli ennen siis kuntotestiä minulla, osalla se oli jälkeen. Siellä kyseltiin kaikkea yleistä mikä liittyy koulunkäyntiin, hevosiin ja omaan itseesi. Tässäkin kohdassa olin oma itseni ja erittäin tyytyväinen siihen, mitä siellä sanoin. Minulle ei tullut missään vaiheessa mitään "voi kun en olisi sanonut noin" tai "miksen sanonut näin"-fiilistä. Kyllä se omana itsenään oleminen oikeasti kannattaa noissa, ei sitä turhaa hoeta kaikkialla. :) Ja turhaa jännitys, vaikken itse kyllä jännittänytkään, kaikki ihmiset ovat rentoja ja mukavia, heille on helppo jutella ja itselläni ainakin sitä juttua tuli siihen malliin ettei mitään rajaa. Olen aika sosiaalinen ihminen, nykyään myös teen kontaktia ihan kiitettävästi tuntemattomiinkin. Roosa jopa kerran sanoi, että olen ihme tyyppi kun oon näin sosiaalinen. Oltiin siis messuilla, ja ohimennen siinä juttelin jonkun myyjän kanssa. Mutta tapaan kuitenkin paljon ihmisiä, osakseen äitini takia ja osakseen omien harrastuksieni yms kautta. Se on kieltämättä laskenut kynnystä puhua ja kasvattanut hyvien tapojen muistamista entisestään.

Mutta jos joku nyt jäi miettimään mitä meinasin aikaisemmin sanoessani "joka tekee kaiken niin kuin oppikirjoissa sanotaan ja on niin pyhää nöyrää mielipiteetöntä", eli meinaan ihmistä joka esittää pääsykokeissa olevansa jotain täysin muuta kuin mitä oikeasti on. Keskittyy tekemään asiat niin kuin jossain oppikirjassa oikeasti sanotaan, oli se sitten maalaisjärjellä ajateltuna tyhmästi tai vastoin turvallisuutta tms. Ei nosta mielipiteitään mitenkään esille, myötäilee vain kaikkea mitä toinen sanoo ja väittää olevansa samaa mieltä vaikkei olisi. Mielestäni ihmisessä kun pitää olla edes vähän luonnetta, jotta voi pärjätä niille vaikeammillekin hevosille. Mutta tosiaan, tämä on vain minun mielipiteeni enkä väitä etteikö aikaisemmin mainitsemastani käyttäytymismallista tykättäisi tai sillä pääsisi sisään kouluihin. Puhun nyt omista, henkilökohtaisista mielipiteistäni, teidän ei tarvitse olla samaa mieltä. Luulisi, että sitä kuitenkin olisi sitten kivempi päästä sisään omana itsenään kuin jonain muuna henkilönä. Onneksi meidän ryhmässämme en tälläistä havainnut, joten voin olla vilpittömästi iloinen kaikkien puolesta. :)
Ja joo, kyllä sen oikeasti vaan havaitsee ihmisestä onko se aito vai ei.

Ja mitä nyt pääsykokeiden jälkeisiin päiviin. No, kävin ratsastamassa vaihteeksi Leksalla. Meillä meni hyvin taas. Pari kertaahan se koitti vähän tarjota josko mentäisiin kuitenkin kotiin tästä, mutta tyytyi sitten kohtaloonsa. Olin kuvaamassa koko päivän Riksussa kansallisia estekisoja vaikka se vähän, ja vähän enemmänkin, sateli.. Lisäksi kävin varaamassa maneesin tälle päivälle, saas nähdä mitä siitäkin tulee kun sinne Förstin kanssa suunnataan.. Ja tietenkin eilen (lauantaina) Tihuri oli elämänsä ensimmäisessä varsinaisessa startissa.

Se oli aika jännä, eihän se nyt tietenkään sitä voittanut tai mitään, mutta teki kuitenkin ehjän juoksun eikä hypännyt laukalle vaikka vieressä vähän yksi sun toinen hyppelehti. Oikeesti, pitää olla ylpee. Moni olisi hypännyt! Kaiken päälle se joutui vielä moneen kertaan hiljentelemään ja kiihdyttämään, kun eteen yhdessäkin kohdassa hyppäsi sisäradalta laukkaava hevonen ja meinasi jäädä jumeilemaan siihen Tihurin eteen. Oli aika sekava kieltämättä se kohta. Lisäksi kuski kertoi, että siellä oli jossain kohdassa meinannut saada raipasta päähän Tihurisemme kun oli toista hevosta niin käsketty, mutta ei se sitten siitäkään ollut mitään sen koomin vaikka hyppääkin melkein heti jos raipalla komentaa.
Valmentaja nyt ei ollut ihan niin iloinen, oli odottanut parempaa hevoselta kuin 39,2, mutta sen sijaan me omistajat ja kyllähän kuskikin kovasti tykättiin, että tuli se laukaton juoksu etenkin kun niin paljon kaikkea hämiskääpeliä siellä tapahtui. Ja oli kuulemma tullut maaliin päin, joten ehkäpä se siitä. :) Ei sen tarvitse kun vaan 15 sekuntia tuosta pudottaa, mutta onhan sillä nyt aikaakin vielä. Ei siitä ratsua toistaiseksi ainakaan. Ja kuvia startista laittelen kunhan saan ne koneelle, oikeesti laiskottaa...

Ja kuten lupasin, niitä kuvia sieltä Ypäjän viikonlopulta on tässä postauksessa kaikki, eli uudemmat tulee taas erillisenä. :)

Ajamassa Viciä Tiinan kanssa :D

Tiina ja Vici

Niin mikä silmäfetissi...? 

ps. nää kaks alempaa muokkaamatta silleen kun ne ajattelin. ;D

Vierailua Ypäjällä

Mulla onkin jo pitkän aikaa ollut tunne, että olis kiva kirjoittaa postaus, etenkin kun nyt viimeaikoina on kertynyt asioitakin, joista postata.

Ensimmäinen ihmetys on, kun värjäsin hiukseni aikalailla hetken mielijohteesta punaiseksi. Nämä on kyllä lähempänä mustanpunalilaa kuin ihan kirkasta punasta, eli en minä nyt ihan puhdas punapää ole. Kuitenkin olen saanut paaljon positiivistä palautetta näistä, joten eiköhän tässä pysytä ainakin toistaiseksi. Kaksi kertaa jouduin nämä värjäämään, sillä blondeihin kun veti... No, tarvitseeko edes selittää :D

Mutta tuosta ihan hieman vaaleammat nyt ;)

Mutta eihän tämä nyt minuun kohdistuva blogi oikeastaan ole ollenkaan. Päätähtinä kun kuitenkin ovat kolme, neljä vai jopa viisi sankarustamme, joista yksi on aloittanut mielenkiintoisen karvan vaihdon. En oikein tiedä vieläkään minkä värinen heppu se on, saati minkä värinen se tulee olemaan. Vahvasti se isältään näyttää, ihan hyvä vaan, jospa ottaisi jalat alleen ja liihottaisi samalla tavalla kuninkaaksi aikanaan. :) Lisäksi nyt, kun sillä ei muuta elämän tehtävää toistaiseksi ole kuin miellyttää ja ilostuttaa minua - vielä hetken, alkaa se kyräilemään jotain omia pikku suunnitelmiaan. Mehän ollaan sanottu, että jos ei mitään erikoista tapahdu ettäkö se orina pitäisi, niin voi ruunata jos siltä tuntuu. Tietenkin, mutta en minä sitä nyt ihan suotta lähde ruunailemaan kuten aikaisemmin olenkin jo miljoona kertaa kertonut. Ja jos se toimii orina ja on kiva peli, hyvä niin. Tosiaan, näyttää vain vahvasti siltä, että se alkaisi tässä vaihtamaan isänsä suuntaan väritystään. Hobittinen on harmaantunut lautasilta ja lavoiltakin vähän, ryntäistä harmaa ja päästä osin. Harja on vaalennut tässä ihan minun silmien alla niin, että olen sen itsekin huomannut. Nyt se onkin jo melkein valkea (= tarvitsee ostaa kunnon kimon shampoo että siitä tulee valkoinen ;) ). Kuinka siisti olisikaan hopeanmusta/ruunikko suokki! Mutta joo, maanpinnalle ja katteleen josko se lopettais karvan vaihtamisen ja onkin se sama rautias kun ennenkin, mutta onhan noita mielikuvaleikkejä kiva aatella.
Suoraan sanottuna: kyllä, hevoseni on sekavärinen tällä hetkellä ja vaihtaa vain karvaa tai vain hyvin paskainen.

Tältä näyttää herra kaukaa.. 

Ja tältä lähempää

Jatkan tämän värin paskaisuusasteen selvittelyä mahdollisesti tänä iltana, kun herrasemme pääsevät pesulle. ♥

Jahas ja kuvien laatu kärsi, pahoittelut! Mutta sehän muistuttaa jo heppaa

Tämän kuvan kohdalla kuolin söpöyteen, oikeesti.. ♥

Toinen koitti epätoivosesti perässä c:

Mustanaamio salaisen aseensa kanssa! 

Tän mä vielä joskus piirrän aww..

Tosiaan meillä heppaset pääsi heti yötäkin olemaan ulkona, kunhan vain tarhat oli varmasti kuivat & siivottu ja yöt ei pääasiallisesti menneet pakkaselle. Ei siinä mitään, kyllä noi pikkupojat ainakin pärjää vaikka vähän menis miinuksellekin, Försti vanhana konkarina selvinee siitä myös. Olihan se sentään joskus omasta tahdostaan 4 yötä ulkona -20-25 asteen pakkasissa, kun ei kiinni antanut.

Ihan hyvä näin, sillä minulle jää huomattavasti enemmän aikaa puuhata kaikkea mukavaa kesäistä. Olen siis ahkeroitunut upeasti tämän kuvauksen suhteen SEKÄ ulkokauden alkaessa siellä sun täällä, myös meillä alkaa hienon hienot ponit hyppelöidä puomeja ja Försti saa eteensä isompaakin estettä. Sen jalat kun näyttävät olevan suhteellisesti kunnossa eivätkä ne siitä laukkailukerrastakaan turvonneet minnekään (ei ollut siis mitään jaloissa yötä tms vaan  ihan perus), uskaltaa senkin antaa vähän pompata. Kerran tai kaksi se sitä jaksaakin, heh.

Hotikka sen sijaan on jatkanut tätä estehevosen uraa, sillä siivosin poikien tarhaa tässä viikko tai pari sitten. Sen suurempia ajattelematta rajaan tarhan minulle otollisesti langanpätkällä n. 70cm korkeudesta. Hetken siinä siivottuani kuuluu, kun tanner tömisee ja alan kuulostelemaan tarkemmin.. Kukas se sieltä tulikaan sen langan yli ilman, että tämä lanka kuitenkaan oli millään tavalla maassa? Arvasitko oikein, jos kerron sen olleen Hotikka. :) Eihän siinä voinu kun naureskella toiselle ja koittaa saada sitä takaisin Jompan kanssa samoille puolille. Huvittavinta, että Hottiksen mielestä puomit on alkuun aika kauheita (mutta sähkölankahan ei ole), ei siinä mitään. Kyllähän se ne ylittää ihan mallikkaasti vaikka olisi kolmekin peräjälkeen ja hienosti venyttää askelta. Korkeutta nostaessakaan, siis kavaletiksi korotan korkeintaan eli n. 25-30cm, ei tule ongelmia paitsi kun herra säheltää ja askeleet menee pipariksi. Mutta se on pikku juttuja tosiaankin, koska niin tapahtuu yhä harvevissa määrin. Poitsu hönäsi homman yhtä nopeaa muuten kuin veljensäkin, menee puomin yli niin saa namia. Niinpä mammalta kunnon loppuessa herra menee itse edes takas ja saa namia.
ps. Hotikka oli mystisesti poistunut tarhastaan pari päivää sitten. Missään kun ei ollut jälkeäkään poistumisesta. En usko, että sillä pomppua on hypätä jostain 150-170 aidastakaan yli, joten eiköhän se ole tullut portista ali tai tehnyt taikoja.

Kaiken tämän lisäksi olen saanut kuluneen kuun aikana uusia heppaystäviä. Ylisöpö pieni Welsh-poni, Pikkarainen. :) Se on kuin koira ja voi että, tulee kauhea ponikuume joka kerta. Muistinko sanoa kuinka söpö se onkaan... Eikä siltä kyllä ponnuakaan puutu, huh.

Ettei vaan kolise

Hurrrrja poni c:

Jaja, tosiaan se Ypäjän reissu. Tästähän tulee aivan kilometripostaus, jossa ei ole mitään rotia.
Perjantaina äiti lähti heittämään minua yhden aikoihin kohti Ypäjää. Matkassa mukana tietenkin kaikki tarpeellinen: tietokone, kamera, vaatteita ja hiusväri. Joo, Tiina värjäs tuolla ne mun hiukset uudelleen.. Ohjelmassahan oli heti perjantaina ajamaan menoa. Koska Tiinan passi Vici ei ollut käytettävissä, mentiin Sennillä. Oikein mukava, krmh. Vähän painoi ohjalle, mutta meni ihan reippaasti eteenpäin ja meillä oli ainakin hauskaa Tiinan kanssa. Ilta meni vähän siinä ja tuossa, Hanna tuli kyläilemään ja päästiin vielä saman päivän aikana nukkumaankin.

Lauantai meni jälleen tallin merkeissä, alkuun käytiin ajamassa Vici ja sen jälkeen suunnattiin Lellyn kanssa maastoon kakkostallin pullaponeilla. Ei ne enää niin pulleita olleet kuin lokakuussa, mutta kyllähän niillä edelleen vähän ylimääräistä. Kävimme kääntymässä salilla ja katsoimme Finlandia-ajon, mikä oli ihan jännittävä jopa! Illalla tuli vielä muista soluista porukkaa kyläilemään ja vietettiin ilta katsoen American Pie'ta ja kouluratsastuksen jotain kisoja Göteborgista.

Sunnuntaina oli se suuren suuri päivä, paikallisravit! Sieltä kuvia tulossa sitten seuraavaan postaukseen, johon koitan yleensäkin ne ypäjän kuvat mahduttaa. Voin kertoa siellä vielä tarkemmin varsoista ja ajolenkeistä yms. Mielipiteitänikin. Jos siis joskus suinkin saan kirjoitettua sen.

Tiistaina edessä olisi Ypäjällä pääsykokeet, joten saattaapi olla, että yhdistelen nämä kaksi asiaa sujuvasti.. ;D

Perus lahna

Päivityksiä

Moikka pitkästä aikaa!

Tässä viime aikoina en ole ehtinyt oikein postailemaan, sillä olen lähinnä keskittynyt kaikkeen muuhun. Meillä oli koulussa pari suurempaa työtä, tässä edelleen teen valinnaisen enkun työtä samalla kun poden kipeänä kotona. En ole kovin kipeä, mutta kyllähän se olo aika heikko on nyt kahden viikon sairastelun jälkeen. Tänään kai pitäisi ihan lääkäriinkin asti, katsoo nyt.

Koska en ole postannut tosiaankaan pariin viikkoon-kuukauteen, en enää edes muista koska viimeksi, on ehtinyt tietenkin tapahtumaan yhtä sun toista.

Ensinnäkin, meille tuli tuossa kaksi vai kolme viikkoa sitten uusi varsa. Tosin tämä ei ole meidän omistuksessamme, vaan tuli pitämään H:lle seuraa ja temmeltämään tuon kanssa. Mainittakoot vielä, että hevonen on myynnissä ja tässäkin on vielä pienoinen myynti-ilmoitus hevosesta, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. :)

Suomenhevosori, syntynyt 1.5.2012 (eli 1v). Hieno kevyt ravi, todella sporttinen rakenne, pitkä kaula. Väriltään punarautias, sukkiakin löytyy. Käyttäytyy käytävällä mallikkaasti, nostaa kaviot ja helppo käsitellä. Peruuttaa nätisti ja muutenkin asiallinen ravivarsa. i. Tähen Tuuri (21,2aly 23,4ke), e. Joiliina (27,6aly 30,5ke), ei. Joiku-Poika (24,5aly 26,8ke)


Hotikkakin on komistunut tässä kaverin tultua, ensimmäisen viikon ajan ne painoivat menemään hikeen asti. Sainpahan taas hyvän syyn pestä Hotikan, tykkään nimittäin pestä sitä. Ihan tulevaisuutta varten harjoitusta ja muutenkin luulisi sitä nyt kivemmaksi olla puhtaana kuin hikisenä... :D

Tässä kyseinen hevonen pesusta tulleena ja hetken tallissa kuivatelleena. :) Hotikka on nykyään aika kiva rungoltaan, se ei ole mielestäni lyhyt eikä laatikkomainen (joita en voi sietää sitten ollenkaan) vaan pyöreä, sillä on massaakin ettei ihan ruipelo. Kaula on tosin pidempi mitä kuvassa näyttää.. :D Takakorkeahan tuo on ihan julmetusti, mutta se kun ei ole minusta riippuvainen asia niinkään. :/

Olen käynyt tässä nyt kahdet messutkin, Horse Fairista tarttui mukaan musta br'n huopa. Se on ihanan pehmeä eikä ihan kokomusta vaan semmoinen kiva. Tykkään siitä kovasti kaikin puolin, lisäksi aika neutraali väri (moni kaveri jo kyselikin miksei mitään shokkiväriä), koska sitä ei kyllä ihan yhdelle hevoselle ostettu vaan monelle niin musta on aika käypä joka hepalle. :) Ainakin niin mä sitä itse mietin. 

Hevoset-messuilta tarttui sitten mukaan arvollisesti vähemmän tavaraa kuin tuo satulahuopa, eli ihku pinkki 135 fleece. :D Se istuu H'lle kuin nenä päähän ja Hobittinenkin näyttää kuulemma barbi-ponilta siinä. Well... :D Ostin kun halvalla (20€) sain kunnollisen! Ja kun sille kuitenkin jonkun loimen tahdoin, eikä varmasti ole ainoa varsa joka meillä on/tulee olemaan. Pinkkikin kun sopii aikalailla kaikille (paitsi Förstille riimua enempää), onneksi. Lisäksi sieltä tuli sitten mukaan kolmet ratsastussukat 7,50€, mielestäni sekin oli jo aika löytö. Saas nähdä miten kestää, mutta toivotaan parasta. Messut meni muuten sitten aikalailla siihen seurusteluun ihmisten kanssa ja tavattiinkin siellä hiiirveästi tuttuja. :) 

Hotikka roiskaisi tuossa yksi päivä Förstin ajamana portista yli, paikaltaan 95cm hyvällä tekniikalla osumatta lankaan. Laittoi sitten paremmaksi kuin velipoika kolmisen vuotiaana.. :D Että jos siitä ei ravuria, niin katsellaanhan sitä ratsun uraa.. :) 

Ja kaikki, joille tulee kilpailukutsu-lehti voivat katsoa sen Kuukauden Varsan sieltä. :D Näin mainittakoot vaan näin ohimennen, meitin poitsuhan se siellä niiden 12 varsan joukossa mitä tässä vuoden aikana tulee. 

Försti pääsi päästelemään harkkaradalle kuskin kanssa vähän laukalla..!

Ja Jotuurilla oli ekaa kertaa loimi päällään, kuinka hienosti se käyttäytyikään

Jotuuri saapunut tuntia aikaisemmin ja blondi laittoi kyllä kaverinkin hikoamaan. Riimut eivät enää tarhailemaan pääse..

Mutta eipä tänne ihmeempiä, toivotaan että tuo takatalvi nyt loppuisi ja se kesä tulisi sitten oikein lämpöisenä ja sopivasti sateisena (että paikat pysyis kuitenkin vihreenä!!!). 

Kuulumisia maaliskuulta

On pitänyt jo pitkään kirjoitella, sillä viime postauksesta on paaaaljon aikaa. Minulla kun ei vain sitä aikaa ole ollut liiakseen. Tässäkin pitää nyt taas kohta rientää, sillä vaikka olen hiihtolomalla, ei sitä aikaa tunnu olevan enempää kuin normaalistikaan. Vaikka onkin loma, olen mennyt tasaiseen nukkumaan kymmeneltä ja herännyt aamulla aikaisin talliin. Ehkä jopa hyvä näin, eipähän ole sitten kovin vaikeaa kouluaamuina.. :D

Päivät ovat aikalailla alkaneet kaikki hevosten ulos laitolla, tästä vaihtelevalla menestyksellä on sitten siivoiltu karsinoita, joskus heti ja joskus sitten myöhemmin. Tämä perjantai kuuluu jälkimmäiseen sarjaan ja ehkä ihan ansaitustikin. Keskiviikkona pesin vähän tallia, lähinnä valkoiset ovemme ja kaikki ikkunat. Sen ihmeempiä en ehtinyt tekemään, oltiinhan sentään kahdeksasta kahteentoista shoppailemassa. Mukaan tarttui vähän sitä sun tuota, lähinnä turvetta, talikko (kyllä, edellisestä meni metallivarsi poikki ja pari piikkiäkin...), riimut molemmille varalle, riimunnaru ja rehua pikkupojalle.

Tällä viikolla oltiin myös vähän hiihtoratsastelemassa, joka oli yllättävän kivaa! Itse olin suksien päällä vuorotellen Emmin kanssa sekä sainpahan uuden supermukavan tuttavuuden. :) Siitä onkin kuvamateriaalia ja paljon, joka kuvassa minulla on vain silmät sirillään...

ja siis vuorokausihan vaihtui tässä taas. yläpuolella olevat perjantaina kirjoitettu..

Torstaina Milla sitten tuli meille kyläilemään, ja lähdettiin Förstin kanssa maastoilemaan. Se menee korvat hörössä aina siellä ja taitaa jopa tykätä, vaikka vähän töihin joutuukin. Jalkakaan ei ole pitkiin aikoihin ollut niin turvoksissa mitä joskus, liekö sekin alkanut parantumaan muutaman vuoden jälkeen. Eli hiljaista käyttöä tässä mietin, lähinnä ratsain tuolle herralle. Laidunpaikka molemmille on tiedossa, yhteensä lähtee laitumille 3 hevosta meiltä (Ertikka, Hotikka ja Försti). Kaikki eri paikkoihin, eli minä sitten skootterilla huristelen menemään ja kuvaamaan tietty!

Kuvauksesta puheen ollen, luin ht.netistä ihan mielenkiintoisen topan, joka sai minutkin ajattelemaan asioita. Monet kehuvat toki kuviani ja mieltävät, että olen hyvä valokuvaaja. En sinänsä lähde asiaa kieltämään, mutten voi myöskään sanoa etteikö olisi opittavaa. En kuitenkaan ajatellut nyt kirjoittaa tähän mitään suurta ylistystä itsestäni ja kuvaamisistani, vaan lähinnä kertoa näin valokuvaajana - ja harraste sellaisena nimenomaan - vähän mielipiteitäni ja pohdiskella julkisesti asiaa. Toisin sanoen, tarkoituksenani ei ole mitenkään päätyä sen erityisemmin mihinkään tiukkaan linjaan tässä asiassa.

Lähettäjä: kisaaja 
Päivämäärä:   21.2.13 18:00:26

Hyvistä kuvista maksan mielelläni 3-5 euroa / kappale. tällöinkin minulle on ihan ok, että kuvassa on jossainr eunassa kuvaajan tunnukset ja copyt (kuten esim. Fotomedialla).

Ja minkälainen sitten on hyvä kisakuva:
1) hevonen on kuvassa hyvässä asennossa (eli koulukisakuvissa jalat kunnolla auki, estekuvissa ponnistanut hyppyyn jo kunnolla)
2) kuvien valotus ja kontrasti ovat kohdallaan
3) kuvien tausta on kisakuviin sopiva

Mikä muu tekee hyvän "kuvapalvelun":
1) kuvien selaaminen pikkukuvina on netissä helppoa
2) kuvia on paljon jokaisesta hevosesta / ratsukosta
3) kuvia on luokan jokaisesta hevosesta

Esimerkiksi monella "harrastelijalla" täyttyvät nuo hyvän kuvan kriteerit, mutta hyvän "kuvapalvelun" kriteerit eivät täyty. Toki ymmärrän, että harrastajapohjalta on ankeaa seisoa koko luokkaa kuvaamassa ja joskus olisi kiva käydä syömässäkin. Silti juuri nuo hyvän "kuvapalvelun" asiat ovat ne, mitkä tekevät fotomediasta nini ylivoimaisen.

Jos Mika on ollut kuvaamassa ja ilmoittanut kuvanneensa koko luokan, takaa se sen, että myös minusta on kuvia. Tällöin hänen sivujaan jaksaa selata. Kun harrastelija ilmoittaa kuvanneensa koko luokan, voi se tarkoittaa sitä, että jurui minun ratani kohdalla kuvaaja kävi hakemassa kahvia ja minun hevosestani on vain yksi pääkuva radan jälkeen. Tällaisen kuvaajan sivuja ei jaksa kauhean montaa kertaa kertaa selata, kun tietää, että kuvia löytyy vain joka kolmas kerta.

Fotomedian sivuilla jokaisesta hevosesta on paljon kuvia. Tokikaan kaikki kuvat eivät ole onnistuineita, mutta jos radastani on näpsitty esim. 20 kuvaa, on niistä yleensä edes muutama onnistunut. Jos taas harrastaja on näprsinyt radastani yhteensä ehkä 5 kuvaa, on paljon suurempi todennäköisyys, että kuvissa ei ole sellaista, minkä haluaisin.

Tässäpä näitä syitä, minkä takia olen maksanut ihan kiltisti Fotomedialle hyvistä kuvista. Kivaa olisi, jos ammattikuvaajat joskus eksyisivät myös koulukisoihin, mutta ymmärrän, että koulukisoissa kuvattavaa on aina vähemmän, joten tuotot on pienemmät.

Tässä on kiteytettynä aika hyvin tuosta topiikista se sanoma. Itse olen myös huomannut vastaavaa, tosin on myös harrastelijoita sinne ammatillisempaan suuntaan, jotka oikeasti kanssa ovat kuvanneet koko luokan ja joka ratsukosta on varmasti vähintään kolme neljä kuvaa. Joskus, kun vielä kinasteltiin ovatko harrastelijat yhtä hyviä kuvaajia kuin ammattilaiset, ajattelin vain aina itsekseni että no samat taidothan niilläkin nyt on ja jos yhtään on nähnyt vaivaa, varmasti tietää aukoista, suljinajoista, valkotasapainoista ja mistä valon pitäisi tulla, miltä tasolta kuvataan, missä asennossa kohde on edustavimmillaan jne. Eli aikalailla sen saman mitä ammattilainenkin.

Suosittelen kuitenkin lukemaan koko topiikin, sillä en mitenkään pysty tähän postaukseen sisällyttämään järkevästi kaikkea. Ja lähinnä se, miksi nyt tähän postaukseen koitan haparoiden saada jotain otetta ja kannanottoa, koskee omia kuvasivujani. Minullahan on kuvasivut, minne tulee käytännössä kaikki talleilla tai kisoissa kuvaamani kuvat. Se maksaa 3€ / kk, ei siis ilmainen suinkaan. Olen kuitenkin alkanut miettimään tätä hommaa vakavemmin, sillä nykyään tuntuu olevan noita kuvaajia malliin 5 vähintään aina yhdessä tapahtumassa, isommissa moninkertainen määrä (ja kotitallille ei kuitenkaan tunnu saavan juuri koskaan ketään kameran varteen). Loppuen lopuksi, kun tuo kamera vie aika hyvin sen kaiken huomion sitten siellä kisoissa ja kuvatkaan eivät juuri poikkea niistä tusinasta muiden kuvista, olen alkanut miettimään kannattaakoha sitä edes kuvata kisoissa enää. Otetaanhan ne samoilla "kultaisilla säännöillä", eli hevonen näkyy kokonaan ja asento on tietty yms yms. Ainoan eron kuvien välille luo ehkä korkeintaan tausta ja taustan sumeus = aukkoluku.

Kuvien laittamiseen menee huomattavasti aikaa, enkä ole 100% varma, että sitä tulee riittämään jatkossa. Ne tuntuvat jotenkin niin turhalta.. Loppuen lopuksi ne sivut nyt sillä tavalla tuloihin vaikuta, ettäkö olisivat mitenkään kannattavat välttämättä kaiken vaivansa suhteen. Se vaikuttaisi varmasti myös kisakiertelyyni nyt tulevan kesän aikana, joka tuntuu toisaalta ihan mukavalta ajatukselta. Tässä heräsi tätä kirjoitellessa myös ajatus muutaman parhaan kuvan julkaisemisesta täällä sitten sekä pääsisin toteuttamaan sitä taiteellisempaa puolta. Pääsisi samalla heitolla kenties eroon siitä kaikesta turhasta kultaisista säännöistä välittelemisistä jne.. Saas nähdä miten tässä hauduttelun jälkeen tulee päätöstä, jos ollenkaan.

Paikallaan olisi ehkä myös laittaa pari kuvaa eräältä tallilta tästä lähistöltä, jossa olen nyt useana vuonna käynyt kuvaamassa. :)

ps. Hotikan säkäkorkeus 140cm ja lautaskorkeus 145cm ;D
pps. Aika sekava postaus ainakin omasta mielestäni, koitan koota mieleni jälleen kerran kunnollista postausta varten.. 

Vähän kuvia päivästä

Tämän päivän talleilut tuli kuvailtua näin puhelimella aikalailla. Kuvina ei ole förstin pikku puunaushetkeäeikä hotikan pesarissa oleskelua (:

Ja koska tällä ei ilmeisesti kuvatekstejä saa, koitin ottaa aika ilmeisiä kuvia. :D kerrottakoot niistä vielä vähän.

En selaa orikuvastoja sen takia, ettäkö varsalle isäoria etsisin, vaan tykkään selailla niitä ja katsella. Olenhan sentään kiinnostunut jalostuksesta! Ehkä vähän liiankin kanssa

Lisäksi försti saa vähän vapautta välillä saamalla kukkua ovi auki puoliksi käytävällä. Se kurkkii siinä mielellään, kurkistusaukosta se ei niinkään välitä. Ainoa etten kyllä uskalla jättää yksikseen tuollalailla, eli onhan se aika rajallista siltikin.

Hobittisella on tuommoinen muovipullo karsinassa, jolla voi leikkiä jospa vähän jättäisi sitä suulla leikkimistä käytävällä ollessa jne. Nojaa, enpä ole vaikutusta juurikaan huomannut, mutta ainakin saa jotain pureskella kun hampaat tässä joskus alkavat vaihtumaan.

Ruuanjaot tiedossa, kaltereiden välistä näkyy pienen pojan huuli ja kyllähän se jäbä sieltä myöös.

Ja vielä kun försti haistoi kädestäni raksut, meinasi se että heeeiii mä syön sut! Tuitui. Se oppi kahdessa päivässä venaamaan raksuja, vaikkei saakkaan niitä kuin vähän muodon vuoksi. Saahan se kaverikin...