sunnuntai 12. toukokuuta 2013

What a wonderful day!

Kirjoittelu on nyt jäänyt vaihteeksi. Viime ajat ovat olleet kiireitä, eikä ole yhtään auttanut pari huonoa päivää sään suhteen. Tietenkin hyvät säät lisäävät kiireitäni, ja niinä huonoina ei sitten ole niin kauhea hoppu, mutta arvatkaapa vaan tarvitseeko raskaan työn raataja joskus kanssa lomaa... ;)



Tosiaan käväisin siellä pääsykokeissa, kaikista parasta siellä oli huippuporukka/ryhmä mikä kohdalleni osui. Tunsin ennestään ryhmästä Marin, ja sain päivän aikana uusia tuttavuuksia. Naurettiin paljon eikä tainnut olla montaa hiljaista hetkeä. Mitä meillä sitten oli pääsykokeissa?

Alkuun oli info, jossa kerrottiin yleisesti koulusta ja vähän pääsykokeista. Tämän jälkeen ryhmä 1, jossa minä olin, suuntasi tallikokeeseen ja muut 2 ryhmää aina eri tilanteisiin. Tallikokeessa oli ryhmälle tarhansiivousta ja pakko myöntää että oli aika mielenkiintoinen tämmönen orjatyöjuttu, onhan se pois aina tallissa olijoilta. Mutta tämä sujui hyvin, ja jatkoimme eteenpäin kirjoittamaan esseetä ja yksittäiseen kokeeseen. Olisihan ne voineet aina paremminkin mennä, mutta olen ihan tyytyväinen loppuen lopuksi. Pari tyhmää virhettä tein, mutta nekin suhteellisen pieniä. Ja mikä tärkeintä, olin oma itseni enkä esittänyt olevani mikään standardien mukainen neitonen pyrkimässä Ypäjälle, joka tekee kaiken niin kuin oppikirjoissa sanotaan ja on niin pyhää nöyrää mielipiteetöntä (tällä tarkoitan mitä tarkoitan, ei saa loukkaantua!!) sakkia. Kyllä sitä on kauan heppojen kanssa toimittu, ja jos nämä 15 vuoden taidot ei riitä sisäänpääsyyn, niin ehkei se sitten ole paikkani ja ehkei tasoni sitten ole riittävän hyvä. Kuitenkin hyväksyn senkin vaihtoehdon varsin hyvin, ettei sinne pääsekään ja tiedostan 72 pääsykokelaitten joukossa olevan niitä helmiä, jota minä en ehkä ole. :) Mutta onpahan haettu, ei tarvitse tulevaisuudessa miettiä jos sitä kuitenkin olisikin päässyt sen sijaan, että luovutti heti kättelyssä.




Tästä suuntasimme sitten syömään, oh my se ruoka.. ♥ Kelpais ihan joka päivä syödä sitä juu. Ruokailun (1,5h) jälkeen meillä oli haastattelu ja kuntotesti. No, tämä kuntotestihän meni ihan penkin alle. Koitin kuitenkin ehjään suoritukseen, eli tein liikkeet oikein niinkuin ohjaaja näytti ennen varsinaista testiä ja silti olin keskiverto. Ei siis ehkä hätää.. :) Haastattelu oli ennen siis kuntotestiä minulla, osalla se oli jälkeen. Siellä kyseltiin kaikkea yleistä mikä liittyy koulunkäyntiin, hevosiin ja omaan itseesi. Tässäkin kohdassa olin oma itseni ja erittäin tyytyväinen siihen, mitä siellä sanoin. Minulle ei tullut missään vaiheessa mitään "voi kun en olisi sanonut noin" tai "miksen sanonut näin"-fiilistä. Kyllä se omana itsenään oleminen oikeasti kannattaa noissa, ei sitä turhaa hoeta kaikkialla. :) Ja turhaa jännitys, vaikken itse kyllä jännittänytkään, kaikki ihmiset ovat rentoja ja mukavia, heille on helppo jutella ja itselläni ainakin sitä juttua tuli siihen malliin ettei mitään rajaa. Olen aika sosiaalinen ihminen, nykyään myös teen kontaktia ihan kiitettävästi tuntemattomiinkin. Roosa jopa kerran sanoi, että olen ihme tyyppi kun oon näin sosiaalinen. Oltiin siis messuilla, ja ohimennen siinä juttelin jonkun myyjän kanssa. Mutta tapaan kuitenkin paljon ihmisiä, osakseen äitini takia ja osakseen omien harrastuksieni yms kautta. Se on kieltämättä laskenut kynnystä puhua ja kasvattanut hyvien tapojen muistamista entisestään.

Mutta jos joku nyt jäi miettimään mitä meinasin aikaisemmin sanoessani "joka tekee kaiken niin kuin oppikirjoissa sanotaan ja on niin pyhää nöyrää mielipiteetöntä", eli meinaan ihmistä joka esittää pääsykokeissa olevansa jotain täysin muuta kuin mitä oikeasti on. Keskittyy tekemään asiat niin kuin jossain oppikirjassa oikeasti sanotaan, oli se sitten maalaisjärjellä ajateltuna tyhmästi tai vastoin turvallisuutta tms. Ei nosta mielipiteitään mitenkään esille, myötäilee vain kaikkea mitä toinen sanoo ja väittää olevansa samaa mieltä vaikkei olisi. Mielestäni ihmisessä kun pitää olla edes vähän luonnetta, jotta voi pärjätä niille vaikeammillekin hevosille. Mutta tosiaan, tämä on vain minun mielipiteeni enkä väitä etteikö aikaisemmin mainitsemastani käyttäytymismallista tykättäisi tai sillä pääsisi sisään kouluihin. Puhun nyt omista, henkilökohtaisista mielipiteistäni, teidän ei tarvitse olla samaa mieltä. Luulisi, että sitä kuitenkin olisi sitten kivempi päästä sisään omana itsenään kuin jonain muuna henkilönä. Onneksi meidän ryhmässämme en tälläistä havainnut, joten voin olla vilpittömästi iloinen kaikkien puolesta. :)
Ja joo, kyllä sen oikeasti vaan havaitsee ihmisestä onko se aito vai ei.



Ja mitä nyt pääsykokeiden jälkeisiin päiviin. No, kävin ratsastamassa vaihteeksi Leksalla. Meillä meni hyvin taas. Pari kertaahan se koitti vähän tarjota josko mentäisiin kuitenkin kotiin tästä, mutta tyytyi sitten kohtaloonsa. Olin kuvaamassa koko päivän Riksussa kansallisia estekisoja vaikka se vähän, ja vähän enemmänkin, sateli.. Lisäksi kävin varaamassa maneesin tälle päivälle, saas nähdä mitä siitäkin tulee kun sinne Förstin kanssa suunnataan.. Ja tietenkin eilen (lauantaina) Tihuri oli elämänsä ensimmäisessä varsinaisessa startissa.

Se oli aika jännä, eihän se nyt tietenkään sitä voittanut tai mitään, mutta teki kuitenkin ehjän juoksun eikä hypännyt laukalle vaikka vieressä vähän yksi sun toinen hyppelehti. Oikeesti, pitää olla ylpee. Moni olisi hypännyt! Kaiken päälle se joutui vielä moneen kertaan hiljentelemään ja kiihdyttämään, kun eteen yhdessäkin kohdassa hyppäsi sisäradalta laukkaava hevonen ja meinasi jäädä jumeilemaan siihen Tihurin eteen. Oli aika sekava kieltämättä se kohta. Lisäksi kuski kertoi, että siellä oli jossain kohdassa meinannut saada raipasta päähän Tihurisemme kun oli toista hevosta niin käsketty, mutta ei se sitten siitäkään ollut mitään sen koomin vaikka hyppääkin melkein heti jos raipalla komentaa.
Valmentaja nyt ei ollut ihan niin iloinen, oli odottanut parempaa hevoselta kuin 39,2, mutta sen sijaan me omistajat ja kyllähän kuskikin kovasti tykättiin, että tuli se laukaton juoksu etenkin kun niin paljon kaikkea hämiskääpeliä siellä tapahtui. Ja oli kuulemma tullut maaliin päin, joten ehkäpä se siitä. :) Ei sen tarvitse kun vaan 15 sekuntia tuosta pudottaa, mutta onhan sillä nyt aikaakin vielä. Ei siitä ratsua toistaiseksi ainakaan. Ja kuvia startista laittelen kunhan saan ne koneelle, oikeesti laiskottaa...


Ja kuten lupasin, niitä kuvia sieltä Ypäjän viikonlopulta on tässä postauksessa kaikki, eli uudemmat tulee taas erillisenä. :)





Ajamassa Viciä Tiinan kanssa :D
Tiina ja Vici





Niin mikä silmäfetissi...? 
ps. nää kaks alempaa muokkaamatta silleen kun ne ajattelin. ;D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti