Viimeinen päivä kotitallilla

Lähtö olisi huomenna ja tänään oli siis se viimeinen päivä vähään aikaan kotitallilla. Toivottavasti äiti pärjää noiden höppänöiden kanssa ihan itsekseenkin eikä sekoa ihan lopullisesti..

Otettiin tänään muutamia kuvia hepoista ja minusta. Joo todellakin, erehdyin kameran toiselle puolelle ja muistin taas miksen liiemmin pidä sillä puolen olosta. Kuvat kuvaa kuitenkin aika hyvin meidän nelijalkaisia ja etenkin nämä, sillä äiti ei liiemmin kameran sulkijaa säästellyt kuvatessaan. Kaikki kuvat (paitsi iki-ihana Heka-kisun kuvat) ovatkin siis äitini ottamia. :)

Aloitettiin ensiksi ihan Tihurin puunauksella. Herra oli päättänyt jo eile ilostuttaa mun päivääni kunnon mutakerroksella ja tänään oli ollut uusintakierros. Olisin ollut oikein onnellinen kuivashampoosta! Saatiin se kuitenkin vähän enemmän edustuskuntoon ja pestiin vielä molempien kaviot. Hotikka on tietty luonnostaan jo niin siisti kun mun poika on, ettei sitä liiemmin kuvia varten tarvinut puunata. Huvikseni tietysti niiden jälkeen hellin ja paijasin. Ideana oli ottaa kuva minusta ja meitin saman suvun elikoista eli Tihurista, Ertikasta ja Hotikasta. Se onnistui ihan hyvin, saatiin yks kelpo otoskin missä kaikki on melkein edustavana mutta itse tykkäsin kuitenkin enemmän alla olevasta kuvasta kun siitä "paremmasta". :) Siinä kyllä huomaa taas niin sen, ettei kaikki aina oo ihan kontrollissa oman itsensä osalta vaikka hepat onkin.

Hotikka päätti sanoo kavereille moi. Jomppa alias tirriäinen ei jostain syystä päässyt samaan kuvaan krmh.. Musta tuntuu että siinä kohdin ei olisi ollut enää hevosetkaan hallinnassa, etenkään kun Ertikka on kiimassakin vielä. Herra pääs sitten ihan itsekseen chillaamaan mun kanssa ja mun ihanan toppatakin kanssa.

Eilen tosiaan pesin Förstin ja tirriäisen. Tirriäinen pääsi pesulle kun ei ole pitkään aikaan ollut ja Försti koska täytyyhän sitä viimeiselle matkalleen siistinä lähteä.. :( Reissuun lähtiessä tartti hyvästellä siis viis hevosta ja takas tullessa tervehtiä vaan yllä olevia. Kyllähän sinne tallipihaan oli hirveen outoa mennä, kun kukaan ei heti ollutkaan käskyttämässä laittamaan heiniä nokan eteen tai sisälle tai mikä nyt ikinä olikaan syynä.

Nyt kuitenkin lähinnä vain liuta kuvia hepoista (ja musta hehe). Tietenkään unohtamatta Hekaa, joka jaksaa ilostuttaa äitiä joka päivä vaikken minä maisemissa olisikaan.

Ertikka edustaa!!! :''DD

Päivän halihetki iski

"Ähähä mitä sä kattelet siel seläs tollee ku ilmeilen..?"

Iloa ja surua - tasapaino elämässä

Heippa taas! Viime postauksesta onkin kulunut jo useampi tovi ja kaikkea on ehtinyt tapahtumaan tässä välissä. En suinkaan ole unohtanut blogia, muuta hommaa vain on ollut ihan mielettömästi ja saanut juosta siellä täällä ympäriinsä.

Ehkä merkittävin kaikista asioista mitä tässä nyt tapahtuu, on se, että lähden Ranskaan kolmeksi kuukaudeksi työssäoppimaan. Ennen sitä on vielä liuta asioita tehtävänä ja osa niistä on hieman ikävämpiäkin. En voi kuitenkaan uskoa, että pääsen ihan oikeasti Ranskaan ja vielä arvostetulle valmentajalle työskentelemään sekä hakemaan oppia sieltä. Kaikkea se opisto meille opiskelijoille tarjoaakin ja mahdollisuuksia on mielettömästi.

Työssäoppimisessa on siis ideana se, että menemme jollekin tallille oppimaan työskentelyä käytännössä ihan oikeasti. Opiskelijat lähtevät sinne, mikä heitä eniten kiinnostaa ja myös vähän että minne sitten pääseekin. Kaikki paikat eivät suinkaan ota työssäoppijoita ja opisto myös asetti rajoja mm. laukkatallille meitä ei uskallettu lähettää. Ymmärrän ja sain hyvät perustelutkin sille, toiveenanihan se kuitenkin aluksi oli. Luulin myös, että työssäoppimisemme on sen 6 viikkoa ja edessä olisi vielä 2 muuta jaksoa. Suunnitelmat muuttuivat: meille infottiin 13 viikon työssäoppimisista ja valintani oli sillä selvä. :) Lähtöön on vielä viikko, mutta vähitellen tässä alkaa fiilikset nousta ja kohtahan se konekin jo nousee ilmaan..

Aikaisemmin mainitsin myös niistä ikävemmistä asioista, sillä isäpuoleni kimppa päätti hakea Ertikan ainakin hetkeksi kotiin nyt. Tämäkään hevonen ei ilmeisesti sovi niin isolle tallille kuin mitä Ypäjä on. Ertikka haettiin eilen ja se pääsi tarhaamaan Förstin ja Speden kanssa. Ongelman muodostaa, että meillä on vain 4 karsinapaikkaa ja 5 hevosta nyt. Se merkitsee siis aina poistotoimenpiteitä ja kenenkäs muunkaan kohdalla, kuin Förstin. Hienon muiston se sydämeeni jättääkin, mutta jokaisella on aikansa ja hänen kohdallaan se tuli lähes 15 vuoden iässä. Repose en paix de mon amour. ♥

© Roosa Tanhuanpää

Söpö irokeesi vuodelta 2010

Söpö puolikuupoika ja luottoponi pikku jekkusilla

Niin paljon kuin Förstin kanssa olenkin kulkenut, nyt tuli se jatkoajan katkaisu. Hevonen menee ruumiinavaukseen ja sen vika peräpäästä selvitetään. Haluamme tietää kuitenkin mitä kaikkea siellä takajalassa on mennyt risaksi, että se taittaa jalkansa ihan huolella allensa. Päätös on varmasti oikea ja vaikka hevonen ei meidän olekaan, olemme asiat hoitaneet omistajan kanssa ja hän antoi suostumuksensa. Niinpä meillä on kohta enää vain ja ainoastaan suokkiputteja tallissa sekä toivon mukaan viimeistään kahden vuoden päästä kaikki radoilla.

Uusi tallityöntekijä Rauno alias Rane

Meidän uusi tallityöntekijä Rauno, Rane, on nyt vihdoin saapunut. Viime viikonloppuna käytiin valitsemassa kissanpentu monesta monesta Kissakoti Kattilasta ja tähän me sitten rakastuttiin. Kisu on todella vilkas ja tykkää etenkin raksujen saalistamisesta. Kaikki tavarat niin lattioilla kuin pöydilläkin saa aika helposti kyytiä ja Ranen mielestä sylissäolo on ihan parasta. Se on tosi sosiaalinen kissaksi ja kiipeilee päällä ihan chillisti.

Rapsutukset on kanssa herran mieleen ja silmätkin alkaa ihan vuotaa kun silitetään tai paijataan muuten. Muuten ne silmät ei siis vuoda, ja silloinkin kun kehräyksen takia vuotaa niin kirkasta nestettä. Ilmeisesti siis ominaisuus ennemmin kuin mikään sairaus tms. Vähän vuotaa nenä, mutta toistaiseksi ei olla kovin huolissamme siitä. Katsotaan katsotaan.

Oho vitsit mikäs toi oli :D

Leijonakuninas Simba :DDD

Rapsutukset on niin kivoja, että ihan alkaa itkettää

Ruunaus

Syksy saapuu, muttei tuo mukanaan yhtään enempää aikaa kuin ennenkään - päinvastoin. Nyt on siis ollut minulla itselläni kouluhommissa kunnon projekteja kesästä lähtien, joten kaikki muu aktiviteetti on jäänyt kaiketi vähemmälle.

Hotikka oli kuitenkin lokakuun ensimmäinen päivä ruunauksessa ja se meni hyvin. Seuraavana päivänä (torstaina) ei ollut juuri lämpöä ja kaikki oli okei. Perjantaina asian laita oli kuitenkin jo toinen ja raukalla oli 39,7 asteen lämmöt heti aamusta. Tämä tarkoitti klinikalle juoksua hakemaan tulehduskipulääkettä sille. Samana päivänä päästiin jo Ypäjältä lähtemään molemmat kotiin.

Kotona kaikki on sujunut lähes ongelmitta. Nyt sillä ressukalla on esinahassa joku tulehdus ilmeisimmin ja sellainen appelsiinin kokoinen oli. Emme tästä kuitenkaan ole panikoituneet, sillä hevosella oli hieman turvotusta siinä jo leikkaukseen mennessään. Se tutkittiin siinä samalla, mutta mitään ei löytynyt. Nyt sitä siis huuhdellaan vaan ja turvotus on ainakin omasta mielestäni jo laskenut. Onneksi on viisas hevonen, joka antaa tehdä kaikki hoitotoimenpiteet!

Asianmukaisesti hoidettuna hevonen pääsi sitten sunnuntaina jo tarhaamaan kuivapohjaiseen tarhaan. Yhteistuumin äidin kanssa päätettiin halkaista tirriäiseltä niiden tarhasta pieni palanen Hotikalle. Suurempaa riehumista ei koskaan syntynyt, joten otettiin riski ja päästettiin ne sitten koko tarhaan molemmat. Rauhassa olivatkin, eikä mitään tapahtunut.

Försti alias langalla roikkuja..

Seppelöintiharjoituksia

"Mitä mä saan palkaks..? Enks mä oo vähä liia vanha tähä?!"

Muumi

..ja sen kaveri

"EI JUMA! Kui sä uskallat pitää tommosta ufoo persees päällä??"

"Älä luulekka et pääset sen ufon kaa lähellekkä.."

"Miks täs on tämmöne hemmeti lanka?"