Välillä täällä Ypäjällä tulee hetki, kun tekisi hirveästi mieli kirjoittaa blogiin pientä postausta tai vähän suurempaakin. Yleensä tämä tunne tulee silloin, kun ei ole mitään saumaa kirjoittaa lähiaikoinakaan (siis muutaman tunnin sisällä) enkä saa koskaan pidettyä ajatuksiani kasassa minuuttia pidempään, joten olen hylännyt päivä toisensa jälkeen kirjoittamisajatukset.
No, voisin nyt ainakin alkuun varmasti yleisimpiin kysymyksiin sanoa jotain mielipidettä maanantaina alkaneesta talliviikosta ja opiskelusta yleensäkin. Alkuunhan tämä on tuntunut ihan lomakodilta, mutta nyt talliviikolla on alkanut tuntua jo ihan koululta.. Lähinnä tuolla meinaan nyt aikaisia herätyksiä, jolloin oikeasti väsyttää niin että saa kamppailla itsensä ylös saamiseksi. Kämpässä on kuitenkin säilynyt ainakin toistaiseksi vielä sopu eikä mitään riitaa ole tullut, ehkä vähän enemmän semmoista puolisarkastista piikittelyä? Nääh, miten vaan mutta sovussa ollaan pysytty ja ainakin iltaisin meno on huimaa kaikkien ollessa ihan liian väsyneitä. Olen aina ollut huono nukkumaan päikkäreitä, joten ainakaan minun kohdallani ei auta. Samaa asiaa ajaa kuitenkin varmaankin kirjan lukeminen ja hei vitsit! Oon lukenut ihan sairaasti nyt täällä ollessa. Paljon enemmän kuin kotona, samoin katsonut telkkua enemmän ja ollut enemmän koneellakin. Tsiisus, mihkä tää koulu oikein vie mua..
Olen ykkös-tallissa, jossa on siis ravureita (Ilkan treenattavia sekä tuntiajoheppoja jne) ja tykkään olla siellä älyttömästi. Meitä siellä on 6, joten hommat sujuu todella nopeaa ja järkytys siirtyessä esim. kolmos-talliin on varmasti huikea.. Ollaan iltatallikin saatu tehtyä 20min. Mitä me sitten oikein tehdään näin yleisesti?
Aamutalli (06.00-07.00) alkaa heinien jaolla, jonka me oppilaat suoritamme aina. Tallimestari jakaa väkirehut aamulla ja päivällä, illalla me oppilaat saadaan tehdä sekin sitten. Tämän jälkeen mennään siivoamaan omat vastuukarsinat ja kurkataan että vastuualueet on asiallisessa kunnossa. Ne on ihan pikkujuttuja, eikä niistä tarvitse mitenkään stressata tai ajatella sen suuremmin niitä. Näin itse asian näen. Jos kaikki on ok, mitataan hepoilta lämmöt aamulla ja aletaan tarhaamaan. Samalla kun päästään aamupalalle, viedään yleensä kaukotarhoihin (me pääasiassa Päivärinteeseen ja Sireeniin). Aamupalan jälkeen voi myös olla vastuualueet ja esimerkiksi tänään viikkosiivous, eli juoma- ja ruokakupit pestiin, etuseinä puhdistettiin sekä pyyhittiin pölyt kaltereista yms. Siihenkään ei kauaa mene, kunhan on tehokas mutta huolellinen.
Päivätalliin(11.30-12.30) pitää tulla kaukohevosten kanssa puoli kahdeksitoista, ei kelpaa että oli tarhoilla silloin tai että lähti kämpiltä hakemaan heppoja silloin. Heppaset saavat heinää ja käytävä lakaistaan. Pudotetaan ehkä heiniä ja/tai haetaan uusi säilöpaali. Ajohepoilta otetaan mahdolliset kuivatusloimet yleensä pois ja kurkataan taas vastuualueet. Lähtiessä viedään taas tarhaan heppoja.
Iltatalliin (17.00-17.30(-18.00)) tullessa on taas hevoset mukana ja homma alkaa heinien jaolla. Tätä seuraa käytävän lakaisu ja vastuualueet voi tsekata jälleen kerran. Itse olen ne ainakin joka tallissa kytännyt, ei ole kuitenkaan mitään voimia kuluttavaa puuhaa katsoa onko se ok ja hoitaa asioita niin, että se varmasti on ok. Lopuksi jaetaan kimpassa vielä rehut ja sanotaan hyvää yötä hepoille. Yleensä myös olen tässä välissä harjaillut Tihuria.
And then its time to paaaardyyy !! ;D Ei me siis kämpilläkään mitään tähdellistä tehdä, mitä ikinä oikeastaan huvittaakaan. Ei tämä tosiaan ole ihan niin rankkaa kuin ajattelin, mutta kyllähän tässä itsehillintää vaatii hirveästi mennä nukkumaan ajoissa ja järkeäkin täytyy olla päässä edes vähän. Itse täytyy myös siivota, mutta meillä sekin on toiminut toistaiseksi ihan hyvin - kyllä tää kämppä vielä räjähtää!
Mutta adios amigos, tää likka lähtee syömään omnomnom. ♥
On kiva olla laiska, joten laitan nyt vain läjäpäin kuvia lähinnä tältä päivältä. Meillä on ollut tämä toinen viikko tallia nyt ja itse olen ykkösessä, jossa tykkään kyllä olla hurjasti. (: Siellä on mukavan rento fiilis ja hommat sujuu todella nopeaa - iltatallikin oli tehty 20min...! Ja koska olemme olleet näin kauhean nopeita, ollaan tietty saatu aina aamu- ja päivätallin sekä päivä- ja iltatallin väliin pidempi tauko luonnollisesti. Näin siis ehdittiin Mirkan kanssa kiertelemään vähän kuvaamassa.
Joku kysyi voisinko tehdä postauksen itse hakuprosessista ja tietenkin nyt puoliviikkoa täällä olleena on helppo kirjoittaa parista viime päivästä fiiliksiä.. :)
Ypäjä Jade kesäkuussa
Musta tuntuu, että Ypäjästä kerrotaan aina ne samat asiat ja ihmiset kyllä taitaa kyselläkkin niitä samoja asioita. Kuitenkin, meillä kaksareilla on heti ensi viikolla talliviikko - mikäs sen mukavempaa kuin herätä kello 05.30 ! ♥ Ei vaan, on se oikeesti varmasti ihan kivaa ja siihenkin tottuu. Pitää vain muistaa mennä aikaisin nukkumaan. Tietenkään nyt alkuun ei ole ehtinyt/malttanut mennä aikaisin nukkumaan. Sehän on vain pikkujuttuja, kyllä sitä ehtii varmasti nukkumaan myöhemminkin. Tänään kyllä tsemppaan enkä mene saman vuorokauden aikana nukkumaan kuin pitäisi herätäkkin!
Meillä on täällä asuntolassa (Ulpukka 3) ihan mieletön porukka. :D Sanoisinko, että ollaan aika energisiä ja menoa ei meiltä puutu, mutta ihan hyvä vaan. Itse tykkään että jutellaan jne ollaan iloisia eikä semmosia hissukoita ja toisilleen tuntemattomia vaikka samassa kämpässä asutaankin. Ei ole ollut riitoja ainakaan vielä ja kaikki ilmeisesti tykkää ihan täällä olosta. Aletaan jo vähän olemaan fiiliksillä "voi ei enää kaksi yötä jäljellä täällä ennen lomia!" ): Hui, ei sitä vaan haluis sitten kuitenkaan lähteä mihkään vaikka vaan vajaa viikko ollaan täällä kimpassa oltukin.
Ööääm ja arvatkaapa väsyttääkö, joten heei mä kirjottelen jos jaksan !
Tiina ja minä ajamassa Tähdellä kesäkuussa
ps. Oltiinhan me Tinspun kanssa tietty ajamassa Valoa ja Tähteä tänään ;)
Nyt olisi aika alkaa laskemaan minuutteja ja sekunteja, mutta itse en ole alentunut vielä moiseen. Tietenkin nyt kirjoittaessani asiasta, tuli siitä varsin mielenkiintoinen ajatus! Anyways, ajattelin vain päivitellä nyt pienestä laiskuuspuuskasta - okei on oikeesti ollut tajuttoman kiire joka paikkaan (huominen ei ole poikkeus). Aika on ollut aika kortilla tosiaan, ja siksi hepatkin ovat saaneet kaiketi nyt vähän liiankin äkkistoppilomaa, mutta toivottavasti ne eivät pahakseen sitä laita. En vain viitsisi herätä joko 5 liikuttamaan niitä aamusella tai illalla mennä kymmenen aikoihin.... :/
Mistäs tämä outo väsymystila voisi johtua?
No, ensinnäkin tietenkin minun pitää nähdä kavereitani nyt viimehetkillä, Tihuri oli tänäänkin Turussa startissa ja pakkaamiseenkin meni loppuen lopuksi yllättävän kauan vaikken edes ole saanut kaikkea pakattua. Ja mikä ihaninta, sain vihdosta viimein rakkaat Pretty Little Liars'in 1. tuotantokauden sekä Gossip Girlin 3. & 4. tuotantokaudet. Yöt ovatkin kummasti venyneet nyt viimeisellä viikolla, eikös niiden aamujen pitänyt aikaistua..? Minun mielestäni on ne aamutkin aikaistuneet, kun menee silloin puoli seitsemän nukkumaan - vaieikösemennytkäänniin... Toisin sanoen ensimmäinen yö Ypäjällä meneekin varmaan valvoessa ja päivä puolihorroksessa tai jossain hyperiloväsymyksessä. Ehkä se siitä, I really hope so!
Vaikka ajattelinkin alkuun, et no joo ei tuu kyllä mitään ikävä Ypäjälle lähtiessä, että siellä on se kaikki mitä tartten - heppoja ja kavereista parhain eli Tiina. No, nyt on kyllä pakko myöntää ettei se ihan niin menekkään. Oon tavannu ihan hitsisti kaikkia uusia, kivoja ja mukavia tyyppejä ja ei, en tosiaan haluis tällä hetkellä lähtee. Se tuntuu vaan pahalta, koska joo... Oli ehkä paras kesä koskaan - toivottavasti ensi kesä on puolet parempi vaikka puolet lyhyempi ;)
Viime päivät ovat jälleen menneet kuin pölynä tuuleen vain, Hanna ja Roosa saapuivat tietty Helsingistä Roosan autolla kuvailemaan minun ja Förstin menoa. Chili tietenkin lähti mukaan kanssa, alkuun oli vähän tarkoitus että minä menisin C'llä, mutta lopulta kun näin Förstin sen päivän mielentilan, oli täysin selvää ettei tuntemattomaan maastoon sillä lähtenyt kukaan muu kuin minä - se maastoista suunnilleen kartalla oleva. Käytiin laukkailemassa yhdellä suoralla, hitsit mentiin muuten lujaa! Lopulta ei tarvinnut kuin kääntää heppa ja olla toppuuttelematta sen menohaluja ja johan vaan mentiin. Oli kyllä huisin hauskaa, lukuunottamatta tietenkään upeaa putoamistani pellolle.... Försti otti ja lähti alta, mutta niitä tippumisiahan tulee itse kenellekin milloin sattuu. Heppa tuntui tosiaan alkuun sairaan hyvältä, kulki nätisti semmoista kivaa ravia ja PUM.. Sitten pimahti.
No, tänään Mari tuli taas kanssani. Hän pääsi menemään Förellä, joka vaikutti ihan yhteistyökykyiseltä hemmolta. Sehän jopa kulki nätisti pyöreänä (JOPA RAVISSA, hyvä mari!) ja näytti muutenkin parhaat puolensa. Voi kun olisi sattunut itselle kamera mukaan, tai joku kuvaaja. Kyllä nyt sai taas heppasesta olla ylpeä, vaikka kertaalleen laukassa tipautti kuskinsa selästä..
Chili oli heh... :D Vähän erimieltä toisinaan minun kanssani, mutta mentiinhän me sinne minne mä halusin ilman sen suurempia ongelmia ja vauhti oli pääasteittain (käynti, ravi, laukka) minun hallussani. Saatiin me mukaan temmonvaihteluakin, mitä halusin toteuttaa suunnitelmissani sen kanssa ja toimi kivasti. Heppa meni vähän miten sattui eteenpäin, koska tietenkään ohjeistuksesta huolimatta en osaa toteuttaa hommaa käytännössä, tai sitten en vain huomaa sitä vaatimattomampaa työskentelyä ja vaadin jotain superia kokoajan. Hups. Tiedä tuota, mutta kyllä sillä oli se perä mukana hommassa pari kertaa ihan oikeasti - ilman vaihtoehtoja.
Biisin sanat ei ihan kohtaa tähän juttuun, ei se mitään. ;)
Tietenkin, koska olen nyt jo moneen kertaan miettinyt tämän blogin linjausta, enkä ole halunnut tietenkään puhua julkisesti henkilökohtaisista asioistani. Nyt mielestäni on kuitenkin aika avata vähän salaista arkkua, sillä mieleni on todella sekaisin. Se ei todellakaan ollut näin pahassa kunnossa vielä viikko sitten, saati tänä aamuna. Joo, myönnetään. Mulla tosiaankin tulee ikävä Turenkia, enkä voi kylliksi kuvailla tätä paskaa fiilistä mikä siitä tulee. Tämä kesä on ollut ihan mieletön, kiitos siitä ihanille ihmisille ympärilläni. Muutama ensimmäinen viikko on varmasti niihin vaikeimpiin kuuluvia, sillä uskon sydämeni kaipaavan takaisin kotiin. Eiköhän siihen totuta kuitenkin, toivottavasti porukka ei vain unohda kun ei joka päivä näe jossain.. :/ Mielelläni viettäisin aikaa jatkossakin näiden huikeiden ihmisten parissa.
Vaikka Ypäjälle muutto ja opiskelu siellä tuntuukin täydeltä lottovoitolta osakseen, olen silti ollut todella rauhallinen tähän päivään enkä ole niinkään asiaa miettinyt. Vihdoin aloin tajuamaan, että siihen on enää viikko ja asia ahdistaa tavallaan. Nimenomaan ihmisten takia, jotka tänne jäävät ja joiden pelkään unohtavan minut. Mutta myös olen hirvittävän iloinen tästä kyseisestä asiasta, sillä ensinnäkin that's my way to grow up. Kuinka paljon sitä varmasti oppii ihan koulunpenkiltä, mutta myös ihan vain siitäkin, etteivät porukat olekaan hääsäämässä vieressä, tekemässä ruokaa, kysymässä kokoajan onko kaikki hyvin, kantamassa herkkuja kotiin käy kaupassa, äitikään ei enää varmasti joka kerta tallille lähdössä ole sanomassa "ethän vain mene ratsastamaan yksin, älä tee mitään tyhmää voivoi" eli suomeksi "älä tapa itseäsi"...
Entäpäs minun oikeasti hirvittävän rakas velipuoleni, joka jaksaa lähes aina olla oma itsensä - eli melkein aina pirteä kuin ilopilleri. Kerrankin molemmat herättiin yhden aikaan yöllä, ja ruvettiin siinä sitten katselemaan pätkiä Putouksesta.. Sitten jatkettiin nukkumista, tai ainakin minä jatkoin. Olen aina ollut perheen ainoa lapsi, kunnes tietenkin äitini tapasi isäpuoleni. Silloin sain kaksi sisaruspuolta, joista toinen on kuitenkin jo täysi-ikäinen eikä enää niinkään meidän kanssamme (asuu kuitenkin kotona toisessa talossamme). Kaikenlisäksi olen perheestämme ensimmäinen, joka muuttaa pois kotoa, sillä en suoranaisesti usko palaavani sinne enää neljän vuoden päästä. Ja vain 16-vuotiaana, olen kuitenkin ihan lapsi vielä.
Kannattaa siis oikeasti miettiä, onko se varmasti sitä mitä haluat. Jotta kouluun pääsee, joutuu tekemään kauheasti hommia (kai yleensä...? taisin mennä vähän sluibaillen peruskoulun ;p). Eihän 8.5-10 keskiarvo mikään helppo ole, mutta sekään ei vielä takaa menestystäsi pääsykokeissa, joilla on se todellinen arvo. Meilläkin on pitänyt saada 8 pistettä soveltuvuuskokeesta (36 yhteensä), muuten ei ole päässyt sisään. Ja suurin osa meistäkin taisi hakea joustavalla. Itse olisin kai päässyt ilman joustavaakin, koska pisteitä tuli 39, 9 soveltuvuuskokeesta ja 30 todistuksesta.
Nyt kun asiaa on vielä alkanut tosissaan ihan miettiäkkin, on se aika raju muutos elämässä. Varmasti ihan hyvään suuntaan, mutta sitä väkisinkin miettii toisinaan miksen vain hakenut paikalliseen lukioomme. Niinpä, miksen... Koska sydämeni on aina hevosissa, ja tuon koulutuksen kautta varmasti pystyn aina olemaan jollain tavalla - vaikkei minulla omaa olisikaan. Suunnitelmissani ei kuitenkaan ole jäädä hevostenhoitajaksi, vaan jatkaa siitä lääkikseen tms. Monethan ovat minulta kysyneet miksi? Miksi menen sinne kouluun? Ajatus kolmoistutkinnosta on oikeasti mielenkiintoinen. Haluan kuitenkin käydä lukion ja tulla ylioppilaaksi. Mutta tuleeko minusta kirjaimellisesti ylioppinut nyt ikäisiini nähden kun saan kaksi tutkintoa samassa? :D Eenpä usko. "En mä ainakaan haluais harrastuksesta ammattia." Mä en oo te, eikä se oo harrastus. :) Se on elämäntapa. Joten todennäköisesti hevostenhoitajan tutkinto voi vain avata ovia minulle, tietenkin sulkea osakseen kuten aina kaikki päätökset, mutta pääasiassa avata etenkin ulkomailta. Onhan se sentään arvostettu koulu, ja suomalaiset työntekijät ovat yleensäkin arvostettuja alalla kuin alalla. Haluaisin kuitenkin muuttaa pois Suomesta edes vähäksi aikaa, joten tämä tuntui senkin kannalta jotenkin positiiviseltä idealta ja kannustavalta etenkin.
