Vieraita heppoja ja loimiharjoituksia

Ihan lyhyesti mitä nyt on tehty, sillä nyt jotenkin ei huvita oikein kirjoittaa. :/ En tiedä mikä on, kenties tämä onnellinen tunne ja rentous, joka valtasi kehon ja mielen heti todistuksen saatua. Ohhoh, ei voi muuta sanoa. Jo torstaina oli ihan hirvittävän hieno ja hyvä tunne, kun kävelin kotiin. Kerrankin oli päivä, ettei ottanut päähän se käveleminen. :) Tuli räpsittyä aikalailla kuvia (tässä jossain vaiheessa katselemme niitä), ja ajattelinkin panostaa niiden saralla nyt enemmän tässä postauksessa kun ylimääräiseen sepustukseen. 

Todistus tuli ja ihan hyvillä mielillä lähetään hakemaan yhteishaussa. Lukuaineiden keskiarvo 8,8 ja kaikkien aineiden KA 8,6. Täydet pisteet kotiin siis, yeah! ;) 

Siitä kävelinkin Niinalle ja lähdettiin kahdentoista maissa kohti tallia. Kieppastiin meitin ja tarjoustalon kautta. Huikeat eväät minulla, kaksi donitsia ja kaksi smoothieta.. :D Kuvia lähinnä vain Loipeliinista. 

Loipe meinas, ettei tää nyt oo ihan sen juttu

Ylisöpö rusetti, jonka Niina teki :)

Tallissa oli söpöt joulukoristeet tai jotkut 

Tänään myös laitettiin Hotikalle siis loimi ekaa kertaa päälle kokonaan. Eli ihan kiinni asti ja lykättiin se karsinaan sen rievun kanssa. Kyseessä siis se vaalea Horse Comfortin loimi, jossa on jo reikäkin persauksessa. Pieni, mutta kuitenkin. Loimipostauksesta näet siis tarkemmin millainen loimi kyseessä. Ainoahan, että Hotikka eii iiiiihan ole sen loimen kokoinen eli vähänhän se jäi isoksi. Mutta piti se sen päällä kuitenkin, ja ihan positiivinen mieli tuli siitäkin. :) Se ei edes lähtenyt loimen alta, mitä se yleensä on tehnyt. 

Ja sitten vielä jotain sisäkuvailuja, jotka säästän huomiseen - jos mitään julkaistavaa löytyy... :)

Varustepostaus part 1: Loimet

Päätin aloittaa jonkin asteisen varustepostailun, koska tällä hetkellä ei nyt sattunut olemaan mitään muutakaan. :) Ainahan sitä voi säästä valittaa, mutta tiedä jaksaisitteko lukea siitäkään miljoonaa kertaa.

Joku tainnut unohtaa tehdä lumityöt... :))

Försti joutui tänään uhriksi. Herrasta oikein näki, että se nautti sydämensä kyllyydestä siitä hommasta. Olla mallina siis.. Joo, suu kävi stressin merkiksi, mutta positiivistä että se pysyi aina välillä positiivisellä mielellä heinän merkeissä. :)

Söpö Hobitti.... Hehe. 

Tämä oli Förstin mielipide: Katselen mielummin ikkunasta. 

Ensimmäisenä esittelyyn tämmöinen punainen villaloimi. Kuivatukseen tietenkin, aikamoinen teltta, mutta kätevä kun hevonen pitää saada kuivaksi. Toimii tarkoitukseensa oikein hyvin. Loimen alkuperästä ei ole mitään tietoa, eikä hinnasta. Sen tiedän, että vanha se on. Niin kauan se on meillä ollut kuin vain saatan muistaa.

Tämmöinen Bucasin sadeloimi. Kestävä, ollut Ertikallakin loimiopetuksessa. Tosiaan menossa pesuun ja paskainen nyt. Samaa systeemiä kuin edellinenkin, eli niin vanha kuin vain saatan muistaa. Meillä loimet ei ole mitään kertakäyttötavaraa ja jos heppa sitä ei hajoita niin käytetään mahdollisimman pitkään. Mielummin maksetaan laadusta ja kestävyydestä kuin halpaa kertakäyttöä.. :D

Back on Trackin Supreme-loimi. Ööm, mitään hajua koska tätä pitäisi käyttää, mutta kaippa keväällä. Loimen pinta on aika helposti puhdistettavissa, joten varmaankin jotain viileämmän ilman loimea. Sisään tai ulos. Istuu napakasti ainakin Förstille, ainoa miinus on nuo etupuolen lukot. Aivan syvältä ottaa pois, etenkin jos sormet ovat jäässä. Ja vaikkeivät olisi, niin kestää riisumisessa silti ikuisuuden. Tai sitten en vain osaa. Ollut kaksi kertaa käytössä, jee... :D Eli on viime syksynä tullut talliin kenties.

Ja sitten Back on Trackin (BOT) fleeceloimi. Kaulakappaleeton osa, mutta meillä on kaulakappelekin.. Idea oli? No, meillä on kyllä toinenkin fleece loimipinon alimmaisena että kaippa siinä sitten on kliksut tuolle. Koska jossain ne oli... Hyvin mä ainakin perillä meidän loimista, en edes tiedä montako niitä on ja millaisia missäkin. Kylmällä puolella, eli varastossa, on laatikko tai kaksi täynnä loimia. Tämäkin loimi jo suhteellisen vanha, ainakin puolitoista vuotta. Käytössä ollut kanssa aikasti harvaan. Silloin kun tarvetta.

Hurjan vanha fleece, joka on jo persauksesta risanakin ja liian pieni Förstille. Tosin ei sitä Förstille ole ostettukaan, mitään loimista ei ole varsinaisesti sille ostettu.. Tämä Horse Comfortin loimi olisi menossa siis hiittiloimeksi Ertikalle Vermoon. Sen etumus on aivan hirveä pukea, tai siis, hidas. Vaikka meillä onkin pieni talli, arvostan silti omalla tavallani nopeutta. Etenkin aamusin, kun heppasilla on kauhea kiire yleensä pihalle. Tietenkin poikkeuksina huonot kelit ja pakkaset, jolloin kumpikaan ei oikein ole menossa mielellään ulos ja jää portille kyttäämään josko se mami hakisi takaisin sisälle möllöttämään.

Yksi suosikkiloimistani, ehkä koska nopea laittaa ja ottaa pois, HALPA ja ihmeen hyvin kestänyt. Ehken siis mieti jos heppa hajoittaakin sen, vaan mietin että ihan sama, kyllä noita 11€ fleecejä saa tulevaisuudessakin. Tuo on kooltaan 155, vaikka tarkemmin ajatellen 145 olisi voinut olla myös sopiva etenkin Förstille, jolle oikeastaan nuo ostettiin. Muutenkaan meillä ei niin hirmu isoja heppoja ole, ettäkö 155 välttämättä olisi täysin sopiva. Toisaalta mielummin vähän liian iso kuin pieni. Ainoahan on, että se jää roikkumaan lavoille tyhmästi, joten sinänsä en tuosta tykkää, mutta sen helppous vetää puoleensa.

Ja ainoa uutuuttaan kiiltävä sadeloimi BOTilta minkä tähän hätään löysin. Meillä on myös jotain vähän risoja, jotka ajavat kuitenkin pääasiassa asiaansa. Tämä oli yllätyksekseni iso, ihan oikeasti iso, joka kertoo jo siitä että ne kolme vai neljä muuta ovat tosiaan pienempiä.. Edestä tuo ei ainakaan ollut liian iso, mutta pituutta selässä on liikaa. Försti kun on muutenkin lyhyt selkäinen, sille menee 145-155 loimet ongelmitta.

BOTin verkkoloimi, josta puuttuu toisesta maharemmistä lukko. Eipä ole käyttöä haitannut. Itseasiassa eipä tuotakaan ole kauheasti pidetty. Meillä on näitä loimia aivan kauheasti, eikä niitä kaikkia edes ehditä pitämään hevosilla. Toisaalta, ne ovat aika ajattomia värityksensä perusteella, mutta sinänsä sääli. Toisaalta meillä kun hevoset loimitetaankin niin kauhean usein... :D Sillähän ei ole asiaan osuutta. Eli tosiaan Försti saa loimen päällensä joskus yli 15 asteen pakkasilla, silloinkin ohuen ja paksumman kun mennään hetkeksi ulkoilemaan yli 20 asteen pakkasiin. Tai vaihtoehtoisesti ohuemman, se nyt on oikeastaan se ja sama loppupeleissä. Försti on aikamoinen mammutti karvoineen talvisin, että pärjää varmasti ilman sen suurempia toppauksiakin.

Uusin tulokas: BOTin Frost 330g toppaloimi. Se on kivan räikeä verrattuna muihin, tuo sopivasti piristystä. Harmi sinänsä, ettei se sovi oikein Förstin väritykseen muttei kukaan katsele täällä perämetsissä sitä. Todella paksu, ei ainakaan tarvitse tulevaisuudessa sitten todellakaan toista loimea alle tai päälle, vaikkei se kyllä edes kuulu periaatteisiini. Tiedänpähän ainakin mihin itse kääriydyn halutessani lämpöä! Siellä on persuksessa joku heijastinkin, heh.

Tämä taitaakin olla toiseksi uusin tulokas, Tihurin toinen voittoloimi. Vaaleassa Horse Comfortin loimessa on samanlainen edusta. Itseasiassa nämähän ovat siis kaksi samanlaista loimea suhteellisen saman kokoisinakin, mutta eri värisinä. Tihuri tosiaan voitti tämän nyt kolmivuotisnäyttelystään, sehän voitti SHJL-loimen ruotsin väreissä 1-vuotisnäyttelystä. :)

Lisäksi varastossa tosiaan on kauhea kasa loimia, jotka pitäisi käydä läpi ja kenties kärrätä valjashuoneeseen. Juuri ehdin suunnittelemaan katon rajaan hyllyä, johon ne sitten mahtuisivat kylttien kera. :) Katsotaan toki koska saan aikaiseksi!

Lumirallia ja kaunista ratsastusta

Taas on tullut postailutaukoa sitten monen päivän ajalta. Sanotaanko, että on ollut kiireistä, sillä olen järjestellyt "kuvausreissua" tänne meille Janakkalaan sekä funtsinut pääni puhki yhteiskuntaopin asioita keskiviikolle, miettinyt tulevaisuutta ja pohtinyt sitä yötä myöten ihmisten kanssa ja kaiken tämän lisäksi ehdin vielä käymään perjantaina Leksallakin ratsastelemassa.

Leksan kohdalla hyviä uutisia, sillä saa meinaan alkaa ravailemaan ja laukkaamaan. Alkuun tietty pieniä pätkiä sekä ennen sitä pitkät alkukäynnit. Hevonenhan on kuitenkin 29-vuotias, joten eipä sitä suoraa ravilla lähdetä todellakaan. :) Itsehän en ole laukannut sitten poniaikojen, eli n. 9 vuoteen. Keventää osaan joten kuten, kyllä se perse sieltä penkistä nousee, mutta ajoituksista ei olekaan mitään sen suurenpaa hajua maastossa eikä sen pahemmin siitäkään, kuinka nättiä katseltavaa se on.. Laukkailu varmaan vielä karmeampaa istunnallisesti, mutta sentään alla on mukava hevonen, jolta ilmeisesti löytyy vauhtia tarpeen vaatiessa. En kyllä ainakaan alkuun ajatellut revitellä mitään hirmuisia, ihan hiljaisia vauhteja ja keskittyä  lähinnä siihen omaan istuntaan. Löysin maastoiluun hyvän lenkinkin sekä pellolle on kärryilyyn tehty polku/ura, jolle on sanottu saavan mennä laukkailemaan jne. En vain malta odottaa ensi kertaa, sillä eikös se niin ole, että harjoittelemalla sitä oppii! Siispä vain reeniä ja vähän lisää reeniä minun kankulleni (ja reisille) ratsastuksen suhteen. 

Eilen myös tosiaan oli se koko viikon odotetuin päivä. Hanna ja Roosa tulivat kyläilemään välillä tänne päinkin, olenhan siis käynyt Helsingin suunnalla nyt kaksi kertaa. Hannakin puolestaan kaksi kertaa nyt, kesäisestä reissusta voitte lukea täältä.

Kun aamulla juna tuli, pakkauduimme autoon ja sillä kohti kotia. Sää oli aika mielenkiintoinen kuvailun kannalta, mutta selviydyttiinpä kuitenkin. Tulette varmasti näkemään enemmän kuvina kuin sanoina, kuten yleensäkin. Kiitos muuten hienoista kuvista kaksikolle. Vaaleammat ovat Roosan ottamia, tummemmat Hannan. :)

Kaksikon iloinen vastaanotto kaksikkoa kohtaan... :D

Pihaan päästyämme vaihdoimme hieman vaatetusta, tai no Hanna vaihtoi, ja suuntasimme kohti tallia. Alkuun molemmat urpot otettiin sisään. Försti pesukarsinaan ja Hotikka käytävälle. Hotikan laitettuani se laitettiin poikkeuksellisesti Förstin karsinaan, jottei turhaa hälinää tulisi olemattomasta katsekontaktista. Hotikka tykkää laittaa vähän kolinaksi, jos Försti hermostuu pesukarsinassa. No, nyt ei sitten laittanutkaan. :) Päätettiin kokeilla apuohjiakin juoksutuksen yhdeydessä. Förstillähän on sinänsä ihan kohtuudella lihasksia, mutta kyllä siitä huomasi että viiden minutin käynti oli tarpeaksi tuossa hangessa. Sitten kiskaistiinkin vyö ja ohjat pois. Sittenkös sitä vauhtia irtosikin, ei kyllä niin paljoa kuin viimeksi pellolla, mutta tarpeaksi tällekin kerralle!

Minun hienot apuohjaviritykset.. Riimu vaeltaa näköjään, mutta minkäs teet näin jälkikäteen...

© Hanna

© Roosa

Förstiltä irtosi ihan kohtuu liikettä ilman niitä apuohjiakin (katso alempi kuva) 

Tarpeaksi kun oli juoksenneltu ja jopa laukattu, otettiin muutamia posetuskuvia.

Totesin myös näitä kuvia katsoessa, ja oikeastaan jo pellolla Förstiä halaillessa, että sen kaula on paksuuntunut aivan hirvittävästi. En tiedä mitä se on itsekseen tehnyt, mutta muutos on huima. Se on aina ollut  hieman puoliverimäinen, jopa niiden parissa päivittäin työskentelevien mielestä. Pellolta lähdettiin kävelemään kohti kotia ja tietenkin matka katkeili toisinaan posetuksiin. Ravattiin kameroille vielä tiellä, se on aivan super kunnossa nyt! Rohkeuteni tässä alkaa jopa kasvamaan sen verran, että herran kanssa kenties uskaltauduttaisiin siihen ratsastelemaan. Kenties jopa kokeilemaan ravia, sillä ainakaan pellolla se ei kauheaa vauhtia alkanut rymistelemään eikä sen pahemmin tielläkään.

Ollaanpas taas söpöjä.... Heppa sentään ♥

 Talliin päästyämme puin Förstin, yleensä en niin tee, mutta kerrankos sitä. Alle laitoin fleeceloimen ja päälle vielä ohuen sadeloimen, sillä ulkona satoi lunta taivaan täydeltä enkä halunnut fleecen kuitenkaan kastuvan. Sadeloimi otettiin heti talliin takaisin tultua pois. :) Försti pääsi huilaamaan hetkeksi tarhaan, ihan kuin se oikeasti sitä olisi tarvinnut, mutta me tarvitsimme kuvia Hotikasta. Niinpä Hotikan kanssa jäätiin varmistusaitaukseen. Ja ihan hyvä oikeastaan, koska isäpuoleni lähti mönkkärillä ja sekös onkin kauhea kapistus! o: Senpä takia Hotikka ensimmäistä kertaa hyppäsi jopa pystyyn, hurrja ori. Mietin tässä pääni puhki mistä saisin jonkun räystään mihin se pomppaisi ja kolauttaisi päänsä, veljensäkin oppi olemaan hyppimättä sillä tavalla.. Okei, ehken ole ihan niin ilkeä vaikka mieli tekisi.

Roosa päätti kuvata Förstin hassuja pilkkuja sukassa.. 

Tänään talutamme itse itseämme, eikös.. :) Mami oli
vaan ihan tylsä, kiskas narun multa pois ):

Tässä vaiheessa Hobitti rauhoitettiin ja vaadittiin vähän eteenpäin menoa ihan rauhassa ja laitettiin tarhaan Förstin kanssa. Sitten tulikin aika irtojuoksutukselle (taas). Kevyet hölkät vain.. Sehän oli minun tarkoitusperäni, mutta herrat päättivät vetää kiitolaukkaa tarhan pidemmän osan. Jep jep... Hotikka taisi meinata, että nyt mennään eikä meinata. Näytti Hannalle ja Roosalle ison maailman meininkiä. Ainoa miinus oli se, että mentiin sitä kiitolaukkaa. Ravi olisi ollut ihan osuva valinta, sillä en itsekään ole nähnyt pojan ravia sen pahemmin kuluneen kuukauden aikana saati saanut moitteettomia kuvia siitä. Joskus vielä sitten. 

Kun hevoset lopulta pääsivät takaisin sisään, vaikuttivat ihan tyytyväisiltä.. :) Heinät nenän eteen ja tupaan juomaan lämpöisiä juomia kuten kahvia. Lopulta parivaljakko lähti takaisin kohti pääkaupunkiseutua puoli viiden aikoihin junalla. Oh, porukat vinkuvat pois koneelta, joten tämä on nyt vähän tönkkö.. :/