Ohhoh, kirjoittelen taas (postausta jota kukaan ei lue) puhelimella täältä Oulusta käsin. Huomenna olisi lähtö kotia kohti, ratsastustunti kuvattu kuin myös kansainvälinen koiranäyttely. Kuvathan saan ajettua koneelle vasta myöhemmin tässä tiistaina varmaan - lisäksi saan toki jatkaa rästiin jääneiden kuvien kanssa.
Ollaanhan me edistytty kaikinpuolin hevostenkin kanssa. (: Inkkua on alettu ajelemaan kivisen tauon jälkeen ja suunnitelmat on jossain määrin pitäneet. (: tai siis onhan ne, tulevaisuudesta en tiedä.
Olen ollut itsekin kauheasti kotoa pois viime aikoina. Ärsyttää se ihan, mutta pakkohan nämäkin on jossain välissä aina hoitaa! Jos olette kuvasivujani fotodumle.pic.fi käyneet katsomassa, olette jo varmaankin huomannut ilmoituksen jossa kerron pitäväni hetken hiljaiseloa kuvailussa. Tietenkin kuvaan aivan kuin ennenkin, mutta julkiset tapahtumat ovat jääneet vähemmälle. (: tämähän tapahtui ennen kuin edes sitä itse tajusin, joko olen bookannut itseni liian täyteen tai säät ovat olleet huonot. Tiedä vaikka molempia.
Katsotaan tässä nyt, ainakin tiedossa on Helsingissä vierailua ja lähivisiittejä! Olen jopa iloinen, onneksi ei ole liikaa.
Arvatkaapa vaan harmittaako kun en päässyt Hovin ratsutilan show- ja myyntinäyttelyyn, Suur-Hollolaan enkä Finnderbyynkään - joihin OLISIN päässyt ellei iki-ihana ripari olisi sattunut samalle ajankohdalle..... Hitusen ottaa päähän, mutta enköhän Suur-Hollolaan ainakin ensi vuonna, luulisin, että Finnderbyynkin. :) onhan vielä suomenhevosten kuninkaallisetkin ypäjällä ja kunkkarit Mikkelissä. Voitte vaan arvata pääsenkö mikkeliin - en tosiaan. :/
Mutta adios amigos, kattellaan jos vaikka pysyn hengissä kotiin asti !
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Lots of pics..
Ehkä olis taas aika kirjoitella jotain uutta. Paljon on ehtinyt tapahtu sitten viimeisen postauksen. ;) En ole nyt niin kauheasti ehtinyt kuvailemaan, osin sateisen alkukesän takia ja osakseen vain omien kiireideni. En ole edelleenkään ehtinyt laatia mitään suunnitelmaa pidemmälle aika välille, vaikka usein aika suunnitelmallinen olenkin. Saatan siis helposti jo edellisenä päivänä tehdä itselleni minuuttiaikataulun, ja pyrin noudattamaan sitä mahdollisimman hyvin. Tietenkin suunnitelmat ehtivät aina epäonnekseni muuttua päivän mittaan ja homma kusee.. No minkäs teet.
Enpä ole myöskään ehtinyt oikein kavereita nähdä tässä kesäloman aikana. :/ No, ehkä me korjataan sitä yhdessä 10 päivän rippileirillä Turun saaristossa. :D Voi mitähän siitäkin tulee..
Positiivistä se sentään, että olen ihan jopa ehtinyt pidemmällekin kuvailemaan. :) Mutta joo, ei nyt vaan mielenkiinto yksinkertaisesti riitä mitenkään kirjoittamaan _mitään_, joten laitan jonkinlaista kuvaspämmiä tähän. <3
Enpä ole myöskään ehtinyt oikein kavereita nähdä tässä kesäloman aikana. :/ No, ehkä me korjataan sitä yhdessä 10 päivän rippileirillä Turun saaristossa. :D Voi mitähän siitäkin tulee..
Positiivistä se sentään, että olen ihan jopa ehtinyt pidemmällekin kuvailemaan. :) Mutta joo, ei nyt vaan mielenkiinto yksinkertaisesti riitä mitenkään kirjoittamaan _mitään_, joten laitan jonkinlaista kuvaspämmiä tähän. <3
Lisää kuvia osoitteessa fotodumle.pic.fi :)
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Summer ♥
Oh yeah, todellakin kesä! Myönnetään ettei viime päivinä nyt ehkä ole ollut mikään kesäisin sää, sillä vettä on tullut aikalailla tässä päivän mittaan. Onneksi saimme nauttia kunnon keleistä aikaisemminkin jo. Kuten saatatte arvata, tällä kertaa postausta kertoo jotain päättäreistä, menneestä ysigaalasta, hevospuuhailuista ja ehkä hieman vielä lisää hevosista? :D Varoituksen sana, teksti on sekavaa myöhäisen ajankohdan ja väsymyksen takia!
Okei okei, en raiskaa koko postausta pelkästään hevosasioilla. Tosiaan ! KESÄ (melkein siis) ♥ Miten mä niin rakastankaan tätä mystistä vuodenaikaa, ainoo miinus on itikat, mutta nekin saa tapettuu. :D Nyt tietty kaikki ötökkäaktivistit - onks ees semmosia? - hyökkää mun kimppuun mutta anyways. Kai niitä ötököitä riittää pari tapettavakskin.
Aamulla oli päättärit, pääsin jopa yhdeksännelle luokalle keskiarvolla 8,63. :) Ihan tyytyväinen, mutta löysin paljon parannettavaakin. Ehkä pitäisi panostaa jatkossa pikkusen enemmän kouluun, ajattelin noin kyllä viimeksikin ja näin taas kävi. Aika kummasti meni kauheeta vauhtia ja mun kouluhommat, jotka yleensä siis jätän viimeseksi asiaksi päivässä, sitten vaan jäi. So sad... Juhlassa oli pari ihan mielenkiintoista esitystä - niin siis se kavereiden lauluosuus. :D Piikkusen kuiva tapahtuma eikä asiaa tietenkään auttanut yhtään, että piti olla yhdeksältä menossa jo kohti Tervakoskea siskopuolen lakittamisiin yms !! Pakko sanoa, että oli se ysien pitämä gaala paljon kivempi, vai johtuuko kenties siitä että se oli kesken koulupäivän..? Kuitenkin, siellä esitettiin Justimusfilmssin Rantaleijonia vähän uuteen tyyliin ja muutenkin viljeltiin enemmän huumoria.
Poimin vielä muutaman itseänii hauskuuttaneen artikkelin Iltasanomista vähän ajan sisällä.. :D Ei jessus mitä juttuja, mutta joo. Kaikista paras oli se, kun Moskovan kaupunki oli viljellyt jonnekkin pellolle kannabiskasvia vahingossa. Hahaha, kumminki tahallaan ! :''DD Tässä linkki artikkeliin.
Myös eräs, jossa 76-vuotias veti herneen nenään grillaamisesta.. Mikäs siinä jos tykkää.
Mutta hei, vakavempiin asioihin tästä. Nykyään on alettu uutisoimaan ja kiinnittään huomiota enemmän nuorten ulkonäköpaineisiin. So true, kyllä kai sitä nyt jokainen tahtoisi kaunis olla. Rajansa toki kaikella ja jokainen on kaunis omalla tavallaan. Olen itse hyvin pinnallinen ihminen, joten sinänsä olen väärä ihminen puhumaan tästä sisäisestä kauneudesta, mutta kyllä useimmat ihmiset on just kivoja ja muutaki kun vaan se ulkokuori, vai? Entä se eräskin lapsi, joka oli 8-vuotias ja sairastunut jo anoreksiaan eikä varsinaisesti tietänyt edes syytä sille? Mitä sinä uskot tapahtuneen? Itse oletan, että tytölle on joko koulussa tai julkisessa mediassa sanottu lihavaksi tai vastaavasti ihannoitu turhan paljon jotain julkisuuden henkilöitä. Pitää kuitenkin muistaa, että ne on kuvia, joita on muokattu 10000000 kertaa. Tuskinpa nyt niin moni julkkis oikeasti on tuolla jenkeissäkään laiha luonnostaan tai ruokavalion avulla. Eiköhän niissäkin poikkeuksetta ole takana leikkauksia ja vaarallisia diettejä.
Nimenomaan juuri tätä, ollaan syömättä ja meinataan että laihdutaan sillä. Ehkä sillä laihtuu, mutta aikamoinen shokki se on elimistölle eikä todellakaan terveellinen tapa. Jos laihtua haluaa, pitäisi tietääkseni syödä peräti 6 kertaa päivässä eikä saisi kertaakaan kokea nälän tunnetta, vai? Lisäksi aamupalan tulisi olla 17-55% päivän kaloreista. Hyi oikeasti tuo on jo karseen näköstä, kun ihminen kiduttaa itseään noin. Äkkiähän se laihduttaminen karkaa kontrollista ja se muuttuu salakavalasti anoreksiaksi ja lopulta ollaan ongelmissa. Great. (y)
Siispä: Kokemuksia kenelläkään lukijalla tai lukijan tutulla anoreksiasta tai vastaavasta?
Nanana, ja nyt hevosiin. ♥ Arvatkaapa koitinko hypyttää ihan mielenkiinnosta Tihurin puolisiskoa?! Kyllä vaan ja hienostihan se meni. Aivan yhtä lahjakkuus ei tuo ole kuin veljensä (sama emä siis), mutta kyllä tuollakin on muuvit hallussa. Ainakin se hyvin nostelee puomilla jalat ja asettelee askeleet. Kerta puomi meni muutaman yrityksen jälkeen hyvin, venytettiin hypyn pituutta asettamalla kaksi puomia ensin n. 10cm päähän toisistaan ja kasvattamalla väliä kokoajan. Aina onnistuneen hypyn jälkeen hevonen palkittiin. Siinä saatiin sitten jonkinlainen ravi-innarikin aikaan(?), kun Ertikka tuli ravilla puomeille. Olin aika varma, ettei ota niin "tiukkaan" väliin askelta mutta kyllä se sinne helposti mahtui. Kun pituus oli venytetty ns. äärimmilleen näin ensimmäisen kerran rajoissa alettiin korottamaan korkeutta. Aluksi ihan vain toiselta puolelta puomia ylös ja ylityksiä sitten tehtiin ehkä 20-30cm ristikko. Alussa oli muutama kolaus ja pudotus, mutta lopulta sekin alkoi sujua. Katsotaan mitä tästä vielä tulee!
Tykkään etenkin Wiiun (Ertikan) ravista. Se on lennokas ja näyttävä, mutta kuitenkin nopea. Ja hei! Lisäksi Förstikin innostui sitten pomppimaan palkkion perässä. Siltä saatiinkin jopa puhdas ristikon ylitys, josta olen aikalailla ylpeä - onhan sillä sentään jalka turvoksissa koko ajan. :) Ei se jalkaansa siis onnu tai mitään, neste häviää jos pitää yöllä sillä BOT'in Royaleita, mutta jos kerta herraa ei tunnu se haittaavan niin olkoon. Seura- ja terapiahevoseksihan se on tarkoitettukin. ;)
Ja ja olen kuvaillut aina kun sää on sallinut, woaa! :D Erityisesti kissoja, toisaalta ihmekkös tuo kun on tommoset linssiludet kyseessä. Käytiin alias Niilon kanssa tutustuun äitin kasvihuoneeseenkin, joka tässä pari viikkoa sitten koottiin yhdessä äidin kanssa. :)
Ja loppuun vielä muutamat ihkut posetuskuvat lisää....
Ai niin, lykättiinhän me noille vielä loimetkin. Inkku on jo niin rutinoitunut loimitukseen, kun sillä on se kesäihottumakin mutta piskunen oli hitusen ihmeissään kun tungettiin ekaa kertaa ikinä sille loimi. Ei sitte löydetty taas yhtään huonompaa loimee sille kun Bucasin joku vanha saderupsaloimi - sekin ihan liian iso kuten kuvasta näkyy. Pukemisessa seisoi nätisti paikallaan, kaverin loimihan nyt toki vähän ihmetytti. Ehkä jopa enemmän kuin se oma. Pari kertaa nyppi tarrasta, tuosta edestä siis, mutta taisipa se alistua kohtaloonsa lopulta ja loimi oli päälläkin vielä tänään.
Sisälle ei hevosia voitu ottaa, vaikka kauheasti satoikin, kun sattui juuti siskopuolen ylioppilasjuhlat talliin. Niiden piti olla grillipartyt ulkona, mutta sään takia siirrettiin talliin. Heppaset ei ratkaisusta tainneet kovin tykätä, mutta kaikki selvisivät kunnialla ja ilman mitään haavereita. Niin elukat kun ihmisetkin! :)
Ollaan myös Inkun kanssa päästy kenties uusiin äfääreihin (kirjotetaaks se ees noin?). Siivotessani tarhoja, neiti heitti makuulteen ja toki olin kiusaukselle altis, joten sekaan vaan härnäämään sitä. Ensin rapsuttelin ja vähän paijasin muuten vaan. Lopulta uskaltauduin istumaan samalla tapaa hevosen päälle kuin niissä leffoissakin aina, eikä se sanonut mitään :D Katteli siinä vaan tyyliin: "Tuliko väsy?" Ehkä me vielä joskus se selkään nouseminen leffa-tyylillä saadaan toimiin! Ja pikkuneiti kun heitti jo aikaisemmin makuulteen, meninpä sitäkin härnäämään siinä ajan kuluksi. Eipä tuokaan mitään, toki nuorempana hieman siirtyessäni silittelemään selkää ja lautasia, alkoi pollekin jännittymään. Parempaa suoritusta en Ertikalta voinut odottaa, hevonen oli kuitenkin rento (sen mitä olin silittelemässä pään luona) ja pysyi makuultaan. Onhan se meillä nyt ollut vain 4 viikkoa yhteensä. :) Eli kaksi viikkoa syksyllä ennen pihattoa, ja nyt tässä toiset pari viikkoa ollut.
Kesälaitumen jälkeen sen olisi tarkoitus palata takaisin tänne vähän kasvamaan. Käydään myös varmaan sitten näyttelyssäkin, karva ei ihan ehtinyt kevääseen. Mutta opetuslista ennen treeniin lähtöä suoritettu (kerran kaikki ollut.. eheh): loimi, suitset, silat ;)
Okei okei, en raiskaa koko postausta pelkästään hevosasioilla. Tosiaan ! KESÄ (melkein siis) ♥ Miten mä niin rakastankaan tätä mystistä vuodenaikaa, ainoo miinus on itikat, mutta nekin saa tapettuu. :D Nyt tietty kaikki ötökkäaktivistit - onks ees semmosia? - hyökkää mun kimppuun mutta anyways. Kai niitä ötököitä riittää pari tapettavakskin.
Aamulla oli päättärit, pääsin jopa yhdeksännelle luokalle keskiarvolla 8,63. :) Ihan tyytyväinen, mutta löysin paljon parannettavaakin. Ehkä pitäisi panostaa jatkossa pikkusen enemmän kouluun, ajattelin noin kyllä viimeksikin ja näin taas kävi. Aika kummasti meni kauheeta vauhtia ja mun kouluhommat, jotka yleensä siis jätän viimeseksi asiaksi päivässä, sitten vaan jäi. So sad... Juhlassa oli pari ihan mielenkiintoista esitystä - niin siis se kavereiden lauluosuus. :D Piikkusen kuiva tapahtuma eikä asiaa tietenkään auttanut yhtään, että piti olla yhdeksältä menossa jo kohti Tervakoskea siskopuolen lakittamisiin yms !! Pakko sanoa, että oli se ysien pitämä gaala paljon kivempi, vai johtuuko kenties siitä että se oli kesken koulupäivän..? Kuitenkin, siellä esitettiin Justimusfilmssin Rantaleijonia vähän uuteen tyyliin ja muutenkin viljeltiin enemmän huumoria.
Poimin vielä muutaman itseänii hauskuuttaneen artikkelin Iltasanomista vähän ajan sisällä.. :D Ei jessus mitä juttuja, mutta joo. Kaikista paras oli se, kun Moskovan kaupunki oli viljellyt jonnekkin pellolle kannabiskasvia vahingossa. Hahaha, kumminki tahallaan ! :''DD Tässä linkki artikkeliin.
Myös eräs, jossa 76-vuotias veti herneen nenään grillaamisesta.. Mikäs siinä jos tykkää.
Mutta hei, vakavempiin asioihin tästä. Nykyään on alettu uutisoimaan ja kiinnittään huomiota enemmän nuorten ulkonäköpaineisiin. So true, kyllä kai sitä nyt jokainen tahtoisi kaunis olla. Rajansa toki kaikella ja jokainen on kaunis omalla tavallaan. Olen itse hyvin pinnallinen ihminen, joten sinänsä olen väärä ihminen puhumaan tästä sisäisestä kauneudesta, mutta kyllä useimmat ihmiset on just kivoja ja muutaki kun vaan se ulkokuori, vai? Entä se eräskin lapsi, joka oli 8-vuotias ja sairastunut jo anoreksiaan eikä varsinaisesti tietänyt edes syytä sille? Mitä sinä uskot tapahtuneen? Itse oletan, että tytölle on joko koulussa tai julkisessa mediassa sanottu lihavaksi tai vastaavasti ihannoitu turhan paljon jotain julkisuuden henkilöitä. Pitää kuitenkin muistaa, että ne on kuvia, joita on muokattu 10000000 kertaa. Tuskinpa nyt niin moni julkkis oikeasti on tuolla jenkeissäkään laiha luonnostaan tai ruokavalion avulla. Eiköhän niissäkin poikkeuksetta ole takana leikkauksia ja vaarallisia diettejä.
 |
| Siispä kysymyksenä teille, onko tämä muka kaunista?! |
Siispä: Kokemuksia kenelläkään lukijalla tai lukijan tutulla anoreksiasta tai vastaavasta?
Nanana, ja nyt hevosiin. ♥ Arvatkaapa koitinko hypyttää ihan mielenkiinnosta Tihurin puolisiskoa?! Kyllä vaan ja hienostihan se meni. Aivan yhtä lahjakkuus ei tuo ole kuin veljensä (sama emä siis), mutta kyllä tuollakin on muuvit hallussa. Ainakin se hyvin nostelee puomilla jalat ja asettelee askeleet. Kerta puomi meni muutaman yrityksen jälkeen hyvin, venytettiin hypyn pituutta asettamalla kaksi puomia ensin n. 10cm päähän toisistaan ja kasvattamalla väliä kokoajan. Aina onnistuneen hypyn jälkeen hevonen palkittiin. Siinä saatiin sitten jonkinlainen ravi-innarikin aikaan(?), kun Ertikka tuli ravilla puomeille. Olin aika varma, ettei ota niin "tiukkaan" väliin askelta mutta kyllä se sinne helposti mahtui. Kun pituus oli venytetty ns. äärimmilleen näin ensimmäisen kerran rajoissa alettiin korottamaan korkeutta. Aluksi ihan vain toiselta puolelta puomia ylös ja ylityksiä sitten tehtiin ehkä 20-30cm ristikko. Alussa oli muutama kolaus ja pudotus, mutta lopulta sekin alkoi sujua. Katsotaan mitä tästä vielä tulee!
Tykkään etenkin Wiiun (Ertikan) ravista. Se on lennokas ja näyttävä, mutta kuitenkin nopea. Ja hei! Lisäksi Förstikin innostui sitten pomppimaan palkkion perässä. Siltä saatiinkin jopa puhdas ristikon ylitys, josta olen aikalailla ylpeä - onhan sillä sentään jalka turvoksissa koko ajan. :) Ei se jalkaansa siis onnu tai mitään, neste häviää jos pitää yöllä sillä BOT'in Royaleita, mutta jos kerta herraa ei tunnu se haittaavan niin olkoon. Seura- ja terapiahevoseksihan se on tarkoitettukin. ;)
Ja ja olen kuvaillut aina kun sää on sallinut, woaa! :D Erityisesti kissoja, toisaalta ihmekkös tuo kun on tommoset linssiludet kyseessä. Käytiin alias Niilon kanssa tutustuun äitin kasvihuoneeseenkin, joka tässä pari viikkoa sitten koottiin yhdessä äidin kanssa. :)
Ja loppuun vielä muutamat ihkut posetuskuvat lisää....
 |
| I like noo kaulalihakset ;) Saako lämppärille upeempia levossa? |
Ai niin, lykättiinhän me noille vielä loimetkin. Inkku on jo niin rutinoitunut loimitukseen, kun sillä on se kesäihottumakin mutta piskunen oli hitusen ihmeissään kun tungettiin ekaa kertaa ikinä sille loimi. Ei sitte löydetty taas yhtään huonompaa loimee sille kun Bucasin joku vanha saderupsaloimi - sekin ihan liian iso kuten kuvasta näkyy. Pukemisessa seisoi nätisti paikallaan, kaverin loimihan nyt toki vähän ihmetytti. Ehkä jopa enemmän kuin se oma. Pari kertaa nyppi tarrasta, tuosta edestä siis, mutta taisipa se alistua kohtaloonsa lopulta ja loimi oli päälläkin vielä tänään.
Sisälle ei hevosia voitu ottaa, vaikka kauheasti satoikin, kun sattui juuti siskopuolen ylioppilasjuhlat talliin. Niiden piti olla grillipartyt ulkona, mutta sään takia siirrettiin talliin. Heppaset ei ratkaisusta tainneet kovin tykätä, mutta kaikki selvisivät kunnialla ja ilman mitään haavereita. Niin elukat kun ihmisetkin! :)
Ollaan myös Inkun kanssa päästy kenties uusiin äfääreihin (kirjotetaaks se ees noin?). Siivotessani tarhoja, neiti heitti makuulteen ja toki olin kiusaukselle altis, joten sekaan vaan härnäämään sitä. Ensin rapsuttelin ja vähän paijasin muuten vaan. Lopulta uskaltauduin istumaan samalla tapaa hevosen päälle kuin niissä leffoissakin aina, eikä se sanonut mitään :D Katteli siinä vaan tyyliin: "Tuliko väsy?" Ehkä me vielä joskus se selkään nouseminen leffa-tyylillä saadaan toimiin! Ja pikkuneiti kun heitti jo aikaisemmin makuulteen, meninpä sitäkin härnäämään siinä ajan kuluksi. Eipä tuokaan mitään, toki nuorempana hieman siirtyessäni silittelemään selkää ja lautasia, alkoi pollekin jännittymään. Parempaa suoritusta en Ertikalta voinut odottaa, hevonen oli kuitenkin rento (sen mitä olin silittelemässä pään luona) ja pysyi makuultaan. Onhan se meillä nyt ollut vain 4 viikkoa yhteensä. :) Eli kaksi viikkoa syksyllä ennen pihattoa, ja nyt tässä toiset pari viikkoa ollut.
Kesälaitumen jälkeen sen olisi tarkoitus palata takaisin tänne vähän kasvamaan. Käydään myös varmaan sitten näyttelyssäkin, karva ei ihan ehtinyt kevääseen. Mutta opetuslista ennen treeniin lähtöä suoritettu (kerran kaikki ollut.. eheh): loimi, suitset, silat ;)
torstai 31. toukokuuta 2012
Haaste jälleen, jeii......
Kiitos haasteesta jälleen Hannalle. :)
1. Millaisia blogeja luet ja miksi?
Sanotaanko, että olen kiinnostunut muiden elämästä ja usein jos en jaksa / viitsi lukea tekstiä (joko tietoisena tai vähemmän tietoisena) selaan vain kuvaset. Onhan se valokuvaus sentään harrastukseni. Useimmat blogeista ovat hevosia käsitteleviä, sillä mielenkiintoni hevosiin on oikeastaan vain kasvanut - onkohan se enää edes mahdollista..? Lifestyle-blogeja harvemmin selaan, vaikka pidänkin myös hienoista vaatteista, koruista toki unohtamatta kenkiä.. :D
2. Mikä on parasta kesässä?
Kaverit, hevoset ja vapaa-aika, jota on paljon! <3 En myöskään ole talven ystävä, joten... :D
3. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit ja miksi?
Ehkä kissa, ne pääsee minne haluaa (yleensä) ja elämältä ei vaadita sen pahemmin. Toinen vois olla hevonen, mutta toisinaan oon hirveen laiska joten. Ehkä olisin siis laukkahevonen, koska jos jotain pitäis niin ehdottomasti vauhdikasta.
4. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Varmaanki yliopistossa, jossain muualla kun Suomessa.. :D Tää talvi ei tosiaan oo mun juttuni!
5. Mitä kadut tähänastisessa elämässäsi?
Ehkä joitain sanoja, tekoja en niinkään. Tai sitten en vain osaa katua vielä tiettyjä asioita. Jos nyt jotain pitää sanoa, ehkä sitä etten panostanut tarpeaksi kouluun tässä keväällä.
6. Mitkä ovat elämäsi parhaita puolia?
Ehdottomasti hevoset, Inkku ja Försti. Kyllä se Tihurin nyt periaatteessa, mutta en voi sanoa että hevosta varsinaisesti rakastaisin samalla tavalla kuin Inkkua ja Förstiä. Jotenkin välillä kyllä tuntuu etten niitäkään nyt niin rakasta varsinaisesti. En tiedä, enkä ole varma haluanko edes tietää totuutta. Myös kavereita arvostan ja perhettä. Myös sitä, että pääsen etelään ja niin edelleen.
7. Jos voittaisit lotossa viisi miljoonaa, mitä tekisit rahoilla?
Säästäisin niitä siihen asti, että olen 18-vuotias (tai jos kuvitellaan että voitan 18-vuotiaana). Muuttaisin pois Suomesta ehkä Saksaan tai Englantiin. Ostaisin kivan talon toki tai tekisin, loppuen lopuksi aika vaatimattoman tahtoisin. Sitten toki jos Englantiin, ostaisin laukkahevosen. Inkusta en luopuisi. Teettäisin varsan Inkulla (ehkä). Ja ööm.. :'DD Säästäisin sillä tavoin ettei olis koskaan huolta rahasta, pihi kun olen niin en usko että ihan ensimmäisinä vuosina loppuisi.
8. Jos et bloggaisi blogisi nykyisestä aiheesta, mistä muusta voisit pitää blogia?
Ei mulla varmaan sitten olis blogia, koska en tosiaan osaa kirjoittaa omasta elämästäni, siis kouluelämästä jne. En osaa kertoa siitä enkä aiokkaan. Korkeintaan jos asuisin ulkomailla / olisin vaihto-oppilaana niin ehkä siitä sitten.
9. Mitä muita harrastuksia olet kokeillut kuin nykyisiäsi?
Jalkapalloa, se jäi lyhyeen kahteen kertaan. Ratsastusta, se jäi oikeastaan siihen kun sitten lähdettiin pois tallilta ja muutettiin omalle. Ainoa harrastus jota jäin sinänsä kaipaamaan ja jonka olisin valmis aloittamaan uudelleen. En koulu tai estetarkoituksessa, vaan kehittääkseni itseäni mahdollista monté-uraa varten. ;) Ei vaan, olen mä sitäkin kokeillut ja kyljessä on 8cm pituinen arpi kun hevonenkin siiä rytäkässä kaatui. Voitte kuvitella ettei ollut ihan hallittua menoa! :D Mutta kyllä niitä ravureitakin pitää selästä käsin, etenkin suomenhevosta monipuolisuuden nimissä.
10. Mikä hevosissa/koirissa/muissa eläimissä ärsyttää?
No toki jos ne ei tottele, mutta eikä niillekään voi kauaa olla vihainen. Ainakaan itse en voi olla, mutta kyllä se eläin laitetaan häpeämään jos väärin tekee. Lisäksi jos ne on rumia, joo.. :D Esteettistä <3
11. Mikä on hevosissa/koirissa/muissa eläimissä parasta?
Niille voi kertoa kaikesta ja joo, väitän tietäväni ettei ne kerro muille. Ne rentouttaa ja saa paremmalle mielelle lähes aina. :) On niitä muitakin syitä, miksi tykkään niin valtavasti eläimistä.
Kysymykset teille muille, jokainen voi oman makunsa mukaan tehdä tämän. :)
1. Miksi bloggaat ja mitä odotat lukijoilta?
2. Miksi tämä aihe?
3. Millaista elämäsi olisi ilman lemmikkejä/millaista se on jos sinulla ei niitä ole?
4. Haluaisitko eläimiä (lisää)? Miksi?
5. Mikä on tärkeintä elämässäsi?
6. Entä mitä siitä mielestäsi puuttuu?
7. Mitä arvostat elämässä yleensä?
8. Mitä haluaisit korjata itsessäsi niin ulkoisesti tai sisäisesti?
9. Mikä sinusta tulee isona / mikä haluaisit olla?
10. Nimeä kolme tärkeintä henkilöä elämässäsi ja kerro heistä muutamalla lauseella.
1. Millaisia blogeja luet ja miksi?
Sanotaanko, että olen kiinnostunut muiden elämästä ja usein jos en jaksa / viitsi lukea tekstiä (joko tietoisena tai vähemmän tietoisena) selaan vain kuvaset. Onhan se valokuvaus sentään harrastukseni. Useimmat blogeista ovat hevosia käsitteleviä, sillä mielenkiintoni hevosiin on oikeastaan vain kasvanut - onkohan se enää edes mahdollista..? Lifestyle-blogeja harvemmin selaan, vaikka pidänkin myös hienoista vaatteista, koruista toki unohtamatta kenkiä.. :D
2. Mikä on parasta kesässä?
Kaverit, hevoset ja vapaa-aika, jota on paljon! <3 En myöskään ole talven ystävä, joten... :D
3. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit ja miksi?
Ehkä kissa, ne pääsee minne haluaa (yleensä) ja elämältä ei vaadita sen pahemmin. Toinen vois olla hevonen, mutta toisinaan oon hirveen laiska joten. Ehkä olisin siis laukkahevonen, koska jos jotain pitäis niin ehdottomasti vauhdikasta.
4. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Varmaanki yliopistossa, jossain muualla kun Suomessa.. :D Tää talvi ei tosiaan oo mun juttuni!
5. Mitä kadut tähänastisessa elämässäsi?
Ehkä joitain sanoja, tekoja en niinkään. Tai sitten en vain osaa katua vielä tiettyjä asioita. Jos nyt jotain pitää sanoa, ehkä sitä etten panostanut tarpeaksi kouluun tässä keväällä.
6. Mitkä ovat elämäsi parhaita puolia?
Ehdottomasti hevoset, Inkku ja Försti. Kyllä se Tihurin nyt periaatteessa, mutta en voi sanoa että hevosta varsinaisesti rakastaisin samalla tavalla kuin Inkkua ja Förstiä. Jotenkin välillä kyllä tuntuu etten niitäkään nyt niin rakasta varsinaisesti. En tiedä, enkä ole varma haluanko edes tietää totuutta. Myös kavereita arvostan ja perhettä. Myös sitä, että pääsen etelään ja niin edelleen.
7. Jos voittaisit lotossa viisi miljoonaa, mitä tekisit rahoilla?
Säästäisin niitä siihen asti, että olen 18-vuotias (tai jos kuvitellaan että voitan 18-vuotiaana). Muuttaisin pois Suomesta ehkä Saksaan tai Englantiin. Ostaisin kivan talon toki tai tekisin, loppuen lopuksi aika vaatimattoman tahtoisin. Sitten toki jos Englantiin, ostaisin laukkahevosen. Inkusta en luopuisi. Teettäisin varsan Inkulla (ehkä). Ja ööm.. :'DD Säästäisin sillä tavoin ettei olis koskaan huolta rahasta, pihi kun olen niin en usko että ihan ensimmäisinä vuosina loppuisi.
8. Jos et bloggaisi blogisi nykyisestä aiheesta, mistä muusta voisit pitää blogia?
Ei mulla varmaan sitten olis blogia, koska en tosiaan osaa kirjoittaa omasta elämästäni, siis kouluelämästä jne. En osaa kertoa siitä enkä aiokkaan. Korkeintaan jos asuisin ulkomailla / olisin vaihto-oppilaana niin ehkä siitä sitten.
9. Mitä muita harrastuksia olet kokeillut kuin nykyisiäsi?
Jalkapalloa, se jäi lyhyeen kahteen kertaan. Ratsastusta, se jäi oikeastaan siihen kun sitten lähdettiin pois tallilta ja muutettiin omalle. Ainoa harrastus jota jäin sinänsä kaipaamaan ja jonka olisin valmis aloittamaan uudelleen. En koulu tai estetarkoituksessa, vaan kehittääkseni itseäni mahdollista monté-uraa varten. ;) Ei vaan, olen mä sitäkin kokeillut ja kyljessä on 8cm pituinen arpi kun hevonenkin siiä rytäkässä kaatui. Voitte kuvitella ettei ollut ihan hallittua menoa! :D Mutta kyllä niitä ravureitakin pitää selästä käsin, etenkin suomenhevosta monipuolisuuden nimissä.
10. Mikä hevosissa/koirissa/muissa eläimissä ärsyttää?
No toki jos ne ei tottele, mutta eikä niillekään voi kauaa olla vihainen. Ainakaan itse en voi olla, mutta kyllä se eläin laitetaan häpeämään jos väärin tekee. Lisäksi jos ne on rumia, joo.. :D Esteettistä <3
11. Mikä on hevosissa/koirissa/muissa eläimissä parasta?
Niille voi kertoa kaikesta ja joo, väitän tietäväni ettei ne kerro muille. Ne rentouttaa ja saa paremmalle mielelle lähes aina. :) On niitä muitakin syitä, miksi tykkään niin valtavasti eläimistä.
Kysymykset teille muille, jokainen voi oman makunsa mukaan tehdä tämän. :)
1. Miksi bloggaat ja mitä odotat lukijoilta?
2. Miksi tämä aihe?
3. Millaista elämäsi olisi ilman lemmikkejä/millaista se on jos sinulla ei niitä ole?
4. Haluaisitko eläimiä (lisää)? Miksi?
5. Mikä on tärkeintä elämässäsi?
6. Entä mitä siitä mielestäsi puuttuu?
7. Mitä arvostat elämässä yleensä?
8. Mitä haluaisit korjata itsessäsi niin ulkoisesti tai sisäisesti?
9. Mikä sinusta tulee isona / mikä haluaisit olla?
10. Nimeä kolme tärkeintä henkilöä elämässäsi ja kerro heistä muutamalla lauseella.
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
10 asiaa, jotka tekevät minut iloiseksi!
Argh! Nyt kun (melkein) on kesäkin ja kaikkea, haluaisin hallita paremmin kuvausjuttuset. Ensinnäkin pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja muistutella kiinnittämään huomiota rajauksiin kuvatessa, vaikka ne nykyään ovatkin suhteellisesti kunnossa. Kuitenkin parantamisen varaa osassa, toisaalta eläimet nyt eivät ole kaikista helpoimpia kuvata ja aina ei ole mahdollisuutta liikkua otolliseen asemaan rajauksen suhteen, joten joutuuhan sitä hieman aina tyytymään olosuhteiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Minua itseäni se vain ärsyttää suuresti, lisäksi olen alkanut unohtelemaan suljinajan aivan vääräksi - puolestaan taas aukon kanssa pelailu on alkanut onnistumaan silloin harvoin, kun sitä tarvitsee säädellä. Lisäksi minun pitäisi kehittää omaa tyyliäni eteenpäin, se on ikävästi jäänyt jumittamaan ellei jopa laadullisesti ole mennyt taaksepäin! Risut siis siitä minulle, jälleen. ♥ Ehkä pitäisi kuvata enemmän ja säännöllisemmin, jotta se oma tyyli alkaisi muotoutumaan ja oma silmä sulautumaan kameran linssiin.. Tai ehkä jos vain keskittyisin enemmän, saisin myös mieluisampaa materiaalia luotua! :D
Kävin sitten kuitenkin tänään tuolla takapihalla kuvaamassa, sillä se on yksi ehdoton suosikkipaikkani. Siellä on myös muita upeita paikkoja ympäri metsää, kissalle tosin riitti ihan takapihakin. Pitihän Tuplankin toki ängetä sinne, mutta eipä tuo haitannut lopulta, kun jatkoi vain matkaa.
Taas tuntuu, että olen aivan hakoteillä myös koulun suhteen. Lisäksi äidinkielen opettajani oli laittanut vihkooni palautetta tekstistäni, kuinka olen kiitettävän kirjoittaja, jos haluan ja kuinka hän toivoisi minun keskittyvän enemmän kirjoittamiseen. Seuraavana ohjelmassa oli kirjoitusta, joten päätinpä kerrankin panostaa siihen. Haluan kuitenkin puolustautua tämän riman alituksen suhteen, kuten opettajani sanoi.. :D Sillä en ollut lukenut koko novellia, josta piti tehdä arvostelu, so.. Aina ei voi onnistua!
ps. Oli se kaikenlisäksi tylsäkin missä määrin sitä siinä ehdin lueskella.
Niin ja hei! Ilokseni kun taas viikon "lomailun" jälkeen tänne saavuin, oli Förstin lihasmassa kasvanut huimasti tai sitten minun silmäni ovat vain olleet täynnä kaikkea paskaa kirjaimellisesti. Havahduin tuon lihaksistoon nyt vasta, kun Tihurikin lähti treeniin ulkopuoliselle. Saattepa ihastella sitä nyt tässä kuvien muodossa, mutta muistakaakin kuvia katsellessa sitten, etteivät ne tosiaankaan ole tasaiset. :D Herrahan on eläkeläinen, äidin ja minun terapiapollenakin tunnettu. Se on vaan niin rento ja rehti kaveri ettei mitään rajaa. Ja sitä ei ole treenattu mitenkään, eli kaikki mikä kuvissa näkyy on oripojan kanssa tullutta.. ♥
Ja toki haluan myös itse haastaa itseni, oikeastaan Susanna haastoi minut tähän omassa blogissaan, kun kerta lukija olen. Niitä haasteitahan saa toki laitella. :) Tätä muutin hitusen: listaan ne asiat, joilla on merkitystä elämässäni.
Kävin sitten kuitenkin tänään tuolla takapihalla kuvaamassa, sillä se on yksi ehdoton suosikkipaikkani. Siellä on myös muita upeita paikkoja ympäri metsää, kissalle tosin riitti ihan takapihakin. Pitihän Tuplankin toki ängetä sinne, mutta eipä tuo haitannut lopulta, kun jatkoi vain matkaa.
Taas tuntuu, että olen aivan hakoteillä myös koulun suhteen. Lisäksi äidinkielen opettajani oli laittanut vihkooni palautetta tekstistäni, kuinka olen kiitettävän kirjoittaja, jos haluan ja kuinka hän toivoisi minun keskittyvän enemmän kirjoittamiseen. Seuraavana ohjelmassa oli kirjoitusta, joten päätinpä kerrankin panostaa siihen. Haluan kuitenkin puolustautua tämän riman alituksen suhteen, kuten opettajani sanoi.. :D Sillä en ollut lukenut koko novellia, josta piti tehdä arvostelu, so.. Aina ei voi onnistua!
ps. Oli se kaikenlisäksi tylsäkin missä määrin sitä siinä ehdin lueskella.
Niin ja hei! Ilokseni kun taas viikon "lomailun" jälkeen tänne saavuin, oli Förstin lihasmassa kasvanut huimasti tai sitten minun silmäni ovat vain olleet täynnä kaikkea paskaa kirjaimellisesti. Havahduin tuon lihaksistoon nyt vasta, kun Tihurikin lähti treeniin ulkopuoliselle. Saattepa ihastella sitä nyt tässä kuvien muodossa, mutta muistakaakin kuvia katsellessa sitten, etteivät ne tosiaankaan ole tasaiset. :D Herrahan on eläkeläinen, äidin ja minun terapiapollenakin tunnettu. Se on vaan niin rento ja rehti kaveri ettei mitään rajaa. Ja sitä ei ole treenattu mitenkään, eli kaikki mikä kuvissa näkyy on oripojan kanssa tullutta.. ♥
Ja toki haluan myös itse haastaa itseni, oikeastaan Susanna haastoi minut tähän omassa blogissaan, kun kerta lukija olen. Niitä haasteitahan saa toki laitella. :) Tätä muutin hitusen: listaan ne asiat, joilla on merkitystä elämässäni.
Inkku
Aivan kuten kaikki muutkin, rakastan omaa hevostani. Lisäksi se on minun kasvattini, joten olen jakanut sen kanssa kaikki suurimmat ja vaikeimmat asiat kuin myös ne parhaat hetket. Voin taata, ettei meidänkään tie ole ollut pilvilinnassa tallustelua, vaan aivan yhtä kivikkoinen kuin useimmilla muillakin. Rakkautta siihen ehkä lisäsi se tappelu, jonka viime vuonna jouduimme kohtaamaan. Luottamusta tässä tosin kasvatetaan edelleen puolin ja toisin, joten katsotaan mitä aika tuo tullessaan. Ehkä toiset - mieluiten kolmannetkin tai jopa neljännet - kuusi vuotta yhteistä taivalta odottaa vielä meitä, ja minä odotan vähintään yhtä innolla niitä. :)
Perhe
Perhe on merkittävä osa nuoren elämää, vaikka joskus on omat haasteensa yhteiselossakin. Eipä tuo elämä koskaan mitään ruusuilla tanssimista ole, joten voisin sanoa asioideni olevan hyvin tällä hetkellä.
Ystävät
On ihana tukeutua johonkin, joka on ollut lähes koko elämän ajan siinä vierellä. Tosi ystäväthän kävelevät vain ovesta sisään, eivätkä koputa. Niin myös minä saatan toisinaan tehdä mennessäni aamulla Heidille. :)
Valokuvaus
Tietenkin! Isäpuoleni vitsailee kameran ja minun (+ tietokone, joka aiheuttaa kolmiodraamaa mutta silti tarpeellinen valokuvauksen suhteen) välillä olevan sympioosi tai parisuhde. Voihan sitä niinkin kuvailla...
Muut eläimet
Meillähän on kokonainen eläintarha - älkää ottako kovin kirjaimellisesti! - kotona, joten kaikki ovat aivan yhtä tärkeitä minulle, en pysty sanomaan sen pahemmin suosikkiani. Riippuu niin kovin minun kuin hevostenkin päivästä.
Koulutus
Vaikken tosin tästä nyt niin kauheasti välitä sinänsä, pidän sitä kuitenkin tärkeänä. Ehkei sitä koulun penkillä sillä tapaa osaa arvostaa, kun pitäisi tehdä jotain epämiellyttävää, mutta loppupeleissä meillä on koulutuksen suhteen Suomessa asiat jopa hyvin. Jokaiselle on peruskoulu ja jatko-opinnoissa on varaa valita.
Muistot
Muistot opettaa sitä sun tätä, samoin historia vaikka usein niiden suhteen saatetaan olla jopa varautuneita, että niinköhän vain.. Historiasta ja muistoista sitä opitaan, tekemällä niitä virheitä. Lisäksi minulla on hienoja muistoja matkan varrelta niin kuvallisesti kuin mielessäkin. Joskus on hyvä jäädä muistelemaan ja miettiä tulevaa siinä samassa, etenkin vanhojen kuvien katselu tuo joskus tunteet pintaan. Hyvät muistot on niitä parhaita.
Itsensä haastaminen
Tämä on tärkeää ainakin minulle, koska halu kehittyä painostaa mieltä haastamaan itsensä. Sitä vaistomaisesti koittaa parantaa suoritustaan, vaikka se olisi kuinka hyvä. Eikä tämä toki liity koulutukseen ja valokuvaukseen, saati hevosiin........ :DD Oli lajisi sitten mikä tahansa, lentopallo, hevoset, shakki, tulee sitä aina yritettyä voittamaan itsensä ja sen oman suorituksen. Sama olitko sinä sitten hevosen selässä suorittamassa kouluohjelmaa tai ylittämässä estettä, tai vaihtoehtoisesti haastamassa hevosta ja omia treenausmenetelmiäsi kärryillä, tulee sitä aina haastettua itsensä ja yritettyä parhaansa. Uskoisin jokaisen kuitenkin loppupeleissä haastavan kouluratsastuksessakin itseään, sillä penkin yläpuolestahan se on aika pitkälle kiinni kuinka hyvin se hevonen liikkuu. Toki tässäkin on rajansa, enkä suinkaan väitä että suomenhevonen liikkuisi samalla tapaa kuin puoliverinen. Lisäksi jokainen hevonen on yksilönsä, mutta pääasiassahan se näin menee. Koitetaan rikkoa se vanha ennätys, eikö? Hevosurheilussa siinä on vain mukana toinen, jonka ehdoilla sitä ikään kuin mennään ja ollaan, mutta jonka rajoja samalla koetellaan.
Nukkuminen
Tiedä kaunistaako, mutta nukun liian vähän - ainakin omasta mielestäni. Joko sitä pitää nukkua alle 6h tai yli 10h, jotta voi edes ajatella heräämistä, mutta arvatkaapa kaksi kertaa osuuko arkipäivinä unen pituus tähän neljän tunnin skaalaan.. Ei tosiaan. Huomenna on aikainen herätys ja mitä minä teen? Notkun täällä kirjoittamassa teille. ♥
Vuodenajat
Miettikääpä kuinka ankeaa olisi ilman neljää vuodenaikaamme. Okei. Myönnän, että voisin täysin tuskatta luopua talvesta, sillä en ole lainkaan talvi-ihmisiä. :D Se vain hankaloittaa asiota miljoonasti yleensä, pyörälläkään ei oikein eteenpäin pääse ja kävely on turhauttavan hidasta - ellei haasta jälleen itseään kävelemään lujempaa. Mutta silti, voisin hyvin muuttaa pois Suomesta vaikka Englantiin tai Saksaan. Ranskakin olisi kiva! On se silti piristävää, kun on edes ne kolme vuodenaikaa joista tykkää.
Palataan asiaan taas huomenna, taidan kaivautua tyytyväisenä peittojen väliin. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)