Olen elossa..... Melkein

Kyllä vaan. Tähän viimeiseen kahden kuukauden jaksoon on tapahtunut niin hirveästi asioita, etten edes enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Muistutan vielä, etten millään voi muistaa läheskään kaikkea, mutta yritänpä kuitenkin. Lisäksi sain innostuksen väsätä uuden ulkoasun blogilleni, näette senkin lähipäivien kuluessa !

Olen kuvannut enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Päällimmäisenä mielessä ehkä ne viimeisimmät eli Yonkers Boko & Oliver Laukko ja Caspacho Bw V/D Meykenhoek. Lisäksi olen toki ollut West Side Tallilla sekä vähän kisahoitajanakin. ;) Ajattelin näin huvikseni läntätä tähän vain kauhean määrän kaikkea epämääräistä viimeajoilta kuvateksteineen ja siirtyä oikeastaan varsinaiseen asiaani, miksi tätä edes lähdin kirjoittelemaan.

Caspacho Bw V/D Meykenhoek

Diadal Porvoossa

Diadal laitumella (: 

Santolina

Scilla

Sekä viime hetken harjoitukset ennen Porvoota. 

Koska meillä ei ole aivan mennyt putkeen Inkun kanssa viime aikoina, ollaan sitten tehty se kannattavin vaihtoehto tämän suhteen. Eli, hevonenhan pääsee paremmille laitumille näillä näkymin keskiviikkona ja minä saan joko itkeä tai olla onnellinen - kummin asiaa haluaakaan katsoa. Piste i'n päälle oli kun sain päähäni neidin hampaista loimea laittaessa. Yleensä edes tämä on ollut täysin ongelmaton ainakin silloin, kun itse laitan sitä, mutta nyt on neiti jostain syystä alkanut agressiiviseksi mikäli ihminen tarhaan tulee vaikka sitä siivoamaan. Ei hyvä. Lisäksi sisälle laitosta on tullut samanlaista rumpaa kuin viime syksynäkin (eli siis selaamaan vanhoja postauksia vain!)... Muutenkin alkaa hermot menemään tähän kaikkeen tamman pelleilyyn sisälle laitosta asti, viime syksynähän tähän samaan pisteeseen jouduttiin ja taas.

Tulee näköjään siis toistuvasti nämä pohjalle valumiset, eikä minulla ole rahaa intoa joka syksy vetää sitä raukkaa hormoonilääkkeillä huuruun. Kuitenkin kesäihottumakin löytyy, joten vähän on haasteellinen tapaus hoidettavaksi kunnolla kaikkineen peruskoululaiselle, jolla on suuret unelmat päästä hienoihin kouluihin ja sitä kautta tarvitsen erityisesti hyviä numeroita sieltä kokeista ja jaksamista tuntiaktiivisuuteen ja yleispositiivisuuteen. Kyllä alku on kiitettävästi onnistunutkin, sillä 7 kokeen keskiarvoni on 9. Mainittakoon vielä erikseen matematiikan koe, josta nappasin 10-. Lisäksi ihan hyvällä menestyksellä on mennyt fysiikka (9+) & mantsa (9½) ja englanti olikin pohjanoteeraus huonolla arvosanalla (minulle huonolla siis, 8).

Asteikkoni on korkealla, koska olen perfektionisti.. Minkäs sille mahtaa. Kyllä sen huomaa erityisesti siivouksessa, tallin pidossa ja ruoanlaitossa, sillä teen ne supertarkkaan. Ei toki pahitteeksi ole, mutta välillä se turhauttaa kun aina vaan on paahtamassa täysillä joka asiassa, olinpa siellä tallissa tai kokeiden äärellä !

Ja koska tässä nyt on yksi hevonen lähdössä pilven päälle, tarvitaan me ehdottomasti minulle tilalle harrastamiseen ja vähän vakavamielisempäänkin uusi hevonen/varsa. Isäpuoli hieman vihjaili kolmea vaihtoehtoa. Yhtenä vaihtoehtona on jo kovin suvullisesti nähty, sh-o Hotikka (i. Villihotti  e. Tikkalikka  ei. Petros Rok) s. 2012. Eli tämän vuotinen varsa Tikkalikasta, Tihurin ja Ertikan puoliveli olisi siis tulossa mikäli tähän päädymme. Vaihtoehtoinahan ovat myös kaksi huomattavasti hommaamis kustannuksiltaan pienemmät lv-r. Kryptonite ja lv-r. Texas Diamond. Teksulla ei häntää ole, mutta eipä se mun menoani ainakaan haittaisi. Ja tuntuu, että Teksu oli lähinnä vain joku päähänpisto sillä hetkellä, mutta itse tykkäisin ! Heppanen ei olisi ihan rukkanen, mutta toimisi kuitenkin. Ei sen puoleen, Kryptonite "Kaapo" olisi myös ihan rukkanen, mutta väliäkö sillä. Siinä puolestaan olisi edessä ratsuksi opettamista ja paaaljon kaikenlaista muutakin kivaa. (:
Mutta arvatkaapa vain, äitini ja isäpuoleni tahtoisivat suomenhevosen eivätkä 'veivikaulaa' eli lämppäriä.... Eletään nyt kuitenkin päivä kerrallaan ja katsotaan, mitä huomispäivä tuo tullessaan.

Oltiinhan me elokuun keski vaiheilla Förstin kanssa metsässäkin samoilemassa... Kehiteltiin
Tiinan kanssa suitset uuteen uskoon ja uskallettiin me se ihan irtikin päästää !

Lisäksi melkein naapurimme etsi hevoselleen maastoilijaa Facebookissa, sillä hän on itse viimeisillään raskaana eikä pääse suurinpiirtein kahteen kuukauteen itse maastoilemaan Leksa -hevosensa kanssa. Leksa on mukava, minun mittakaavassani suhteellisen suuri ja luotettavan oloinen kaveri. Vaikka pieni silmävaurio toisessa onkin eikä näe ollenkaan vasemmalle.... Mutta uljas mustanruunikko 29-vuotias ruuna. <3 Asun tosiaan melkein naapurissa, joten heitin viestiä että no minähän voisin. Uskon pitemmän päälle, että luvassa on kaiken kaikkiaan upeita reissuja tässä maastoillessa ja muutenkin. Uskallan jopa epäillä, että yhteistyö jatkuu vaikka penikka sitten kasvaakin. Hänellä on tällä hetkellä neljä hevosta, Leksa, Tete ja Teten varsa Red (i. Roi du Ballet) sekä Rasmus, vuoden vanha musta orivarsa. :) Pirun hieno tapaus, pari sukkaa ja silleen ihan vaan, että mullekin kelpais.

"Leksa-pappa 29 vee tietää, että liikunta pitää mielen virkeänä ja nivelet notkeina! Näinollen se toteuttaa sisäruokintakaudella itseään tarvittaessa varsin luovasti… Omistajan mielestä kuitenkin hallitumpi liikuntamuoto olisi soveliaampi tä

män ikäiselle, mutta olen itse ratsastuskiellossa vielä arviolta 2 kk. Jos joku teistä kavereista haluaisi käydä (tai tunnet jonkun luotettavan hlön joka voisi käydä) pappan kanssa maastoköpöttelyillä selästä käsin niin ilmoittaudu vaikka yv:llä! Pappa on nykyään maastovarmaa ”husband horse”-laatua, mutta koska se ei silti ole ihan lapanen ja maastossa on muitakin kulkijoita niin aiempi ratsastuskokemus on toki välttämätön. Meillä on tosi hyvät maastot, muttei vieläkään sitä kauan kaivattua kenttää..."

<- tässä siis 'ilmoitus' kokonaisuudessaan. (: 

Lupaan koittaa aktiivisemmaksi nyt näiden tulevien muutostenkin suhteen, joten palaillaan mahdollisimman nopeasti ! Ja tosiaan, tuota biisiä kuuntelin kun näitä kuvia tässä laittelin, kuvaa ehkä jotenkin vähän omaa tunnetilaani.. 

Nuorten hevosten festivaalit. Kuviahan päätyi pari kappaletta Hevoset ja Ratsastus -lehteenkin ! :)

Nuorten hevosten festivaaleilla oli myös varsanäyttely.

Sekä Niilo on nauttinut sadepäivistä saunan lauteilla patjojen päällä..

SuoRan näyttely Riihimäellä, kuvassa hieno voikko ori.

SuoRan näyttelyssä oli myös nyttemmin edesmennyt Sumiainen. 

Siellä myös koettiin herkkiä hetkiä. <3

Käytiin Tuplan kanssa yksi päivä naapurissakin kylässä, sieltä löytyy tuollainen ihana pörrö Martsu-collie (: 

Taitaa se Tuplakin olla vähän Martsuun rakastunut... Lenkki oli jatkunut jo jonkin verran ja silti jäätiin
tuijottelemaan. :)

Oli tosi rankkaa.... Oli vielä uusia hajujakin ja ihan jojo pääsi nokalle roikkumaan !

Välillä alkoi väsyttämäänkin.. 

Sekä lenkkimme lopusta, lähes kotipihasta

Mutta pääsin mä sitten vielä juoksentelemaankin sänkkärillä yks päivä, omistajalla oli kivoja nameja
mukana ja meinasin että mäkin saan osani jos tuun rytinällä päälle

Ja lopulta tyydyin kerjäämään syötävän suloisella ilmeellä, kyllähän se minulle lopulta antoi pari

Twilight-kissa oo: 

Tänne me sitten Leksan kanssa tulevaisuudessa kömmitään, huipulla tuulee ;)
Niin siis Kalpalinnan mäen huipulla...

Tasaisesti kuukauden välein... :)

Huomasinpa, että olen postaillut viimeksi kuukausi sitten. Jostain sain taas inspiraatiota tähänkin ja no.. Mitään järkevää asiaa minulla ei oikeastaan ole - tai on, mutta sitä on aivan liikaa.. Joten varoitan jo tässä vaiheessa kilometripostauksesta!

Viimeksi Oulussa siis päivittelin. Sen jälkeen olin pari viikkoa kotona ja lopulta lähdin lomailemaan Espanjaan. Kahden viikon aikana ehdin tekemään vaikka mitä. Pesin Inkun, Förstin ja kai sitä piti Tuplakin, mutta kuten arvata saattaa niin jäipä tekemättä koiran pesu... Siivosin tallin Tiinan kanssa ja puhuimme paaaljon kaikkea henkevää ja vähemmän henkevää. Lisäksi olin töissä (ylläri pylläri taas Tiina ja Iina hauskuutti mua siellä) ja elämä oli kovaa... ;) No joo, ainakin melkein.

Inkun uusi staili..

Lisäksi olen alkanut ratsastelemaan Inkkua silloin kun huvittaa (lukekaa lähes säännöllisesti!) :) Tamman yhteistyöhalukkuus on myös osatekijä siinä, menenkö selkään vai tyydynkö muistuttamaan kukas täällä määräsikään maasta käsin. Ollaan me menty nyt Espanjan-reissun jälkeen huimasti eteenpäin ja oon jopa ylpee pollestani ! :D Sehän on mulle ihan vaan monitoimipolle, eli tarkoituksena olis tulevaisuudessa tehä sen kanssa kaikkee mahollista. Sen suurempia tavotteita ei ole asetettu, edetään ihan askel kerrallaan ja katsotaan tulevaisuuteen ehkä korkeintaan viikko kerrallaan. Tokihan se olisi hienoa, jos polle menisi sen 120cm ratana minkä emänsä meni ja menisi HeA ja mitä muuta, lisäksi ennätys olisi vaikka 24,5ake ja 25,8ke, mutta hei. Mulle se ei oo tärkeintä kuinka hyvä se on mitattuna tällä tavoin. :) Ja oon tyytyväinen siitä, ettei meillä oo sellasia tavotteita mitä monilla on. Itelle ne ainakin aiheuttais vaan turhan paljon paineita !

Niin siihen ratsastukseen palatakseni. Ollaan menty ilman satulaa nyt koko kesä. Inkulla on ihottuma ja kyllähän sitä on loimitettu ja tehty vaikka mitä, mutta kun yksi ihminen ei välttämättä voi aina mennä kiskomaan sitä loimea sille takaisin kun toinen ihminen kiskoo sen pois sillä verukkeella, että on ötököitä. No aijaa, mitähän varten se loimi sillä mahtaa olla?! Itseasiassa olen alkanut jopa miettimään, jos alkaisin leikkaamaan sille _siistiä_ irokeesiä. Sopii sen verran hyvin neidille ainakin mun mielestä. Tiinakin tykkäs ideasta, tais jopa ehdottaa. ;) Tiinahan on nyt Ypäjällä kolmoistutkintoa suorittamassa, joten vastaisuudessa puhumiset hänestä jäävät paaaljon vähemmälle.. :D

Enkä toki vieläkään saanut asiaani sanottua.. Inkku on mukava ratsastaa, vaikka pieniä ohjaustehostimen vajaatoimintaa löytyykin. Toisaalta onko tuo ihmekkään - no ei. Uskallettiin kokeilla jopa ravia, kun Hanna tuli käväisemään täällä päin viime viikonloppuna. Siitä löytynee postaus hänen blogistaan, eli täältä. Taluttajaan se tukeutunee aika paljon, ja sen kanssa liikkuukin ihan ok. Nyt viime kerralla sain sen jopa lähtemään liikkeelle käskystä lähes poikkeuksetta, mikä siis oli ennen suuri ongelma. Inkku koitti purra varpaista ja vastusteli pohkeita paljon, nyt tämä kaikki oli paljon vähemmän esiintyvää toimintaa. Ei tulisi itselle mieleenkään kokeilla ravia yksin. :D Joten ette tule näkemään ehkä seuraavassa postauksessa kuukauden päästä mitään raviliikkeita - muuta kuin mitä tarhasta olen napsinut. Ja tästä saankin hyvän aasinsillan pieneen kokeiluuni !

Heitin siis Inkun ja Förstin samaan tarhaan. Tuloshan oli yllättävän hyvä, tappeluita ei ollut tms. Eivät ne tietenkään vierekkäin seisoneet, mutta n. 3m päässä toisistaan. Lisäksi Inkku tyyliinsä uskollisena alkoi tarjoamaan itseään Förstille ja lisäili hienoja ravipätkiä ympäriinsä pitkin tarhaa. :D



Tiedän kuvan olevan teknisesti ja laadullisesti huono, pahoittelut.

Tihuri läpäisi myös opetuslähdön ajalla 53,8 ! :) Pitää olla ylpeä, parin viikon päästä katsellaan kai koelähtöä. Kuvamateriaalia myös siitä tässä alhaalla.

Lisäksi oltiin Roosan ja Hannan (+ Kimmo kuskina) Forssassa arabinäyttelyssä. Kuvia sieltä tulee tänne ajan myötä, eli siis ensi viikolla (20.-26.8).

Kiirettä pitänyt (:

Ohhoh, kirjoittelen taas (postausta jota kukaan ei lue) puhelimella täältä Oulusta käsin. Huomenna olisi lähtö kotia kohti, ratsastustunti kuvattu kuin myös kansainvälinen koiranäyttely. Kuvathan saan ajettua koneelle vasta myöhemmin tässä tiistaina varmaan - lisäksi saan toki jatkaa rästiin jääneiden kuvien kanssa.
Ollaanhan me edistytty kaikinpuolin hevostenkin kanssa. (: Inkkua on alettu ajelemaan kivisen tauon jälkeen ja suunnitelmat on jossain määrin pitäneet. (: tai siis onhan ne, tulevaisuudesta en tiedä.

Olen ollut itsekin kauheasti kotoa pois viime aikoina. Ärsyttää se ihan, mutta pakkohan nämäkin on jossain välissä aina hoitaa! Jos olette kuvasivujani fotodumle.pic.fi käyneet katsomassa, olette jo varmaankin huomannut ilmoituksen jossa kerron pitäväni hetken hiljaiseloa kuvailussa. Tietenkin kuvaan aivan kuin ennenkin, mutta julkiset tapahtumat ovat jääneet vähemmälle. (: tämähän tapahtui ennen kuin edes sitä itse tajusin, joko olen bookannut itseni liian täyteen tai säät ovat olleet huonot. Tiedä vaikka molempia.

Katsotaan tässä nyt, ainakin tiedossa on Helsingissä vierailua ja lähivisiittejä! Olen jopa iloinen, onneksi ei ole liikaa.

Arvatkaapa vaan harmittaako kun en päässyt Hovin ratsutilan show- ja myyntinäyttelyyn, Suur-Hollolaan enkä Finnderbyynkään - joihin OLISIN päässyt ellei iki-ihana ripari olisi sattunut samalle ajankohdalle..... Hitusen ottaa päähän, mutta enköhän Suur-Hollolaan ainakin ensi vuonna, luulisin, että Finnderbyynkin. :) onhan vielä suomenhevosten kuninkaallisetkin ypäjällä ja kunkkarit Mikkelissä. Voitte vaan arvata pääsenkö mikkeliin - en tosiaan. :/

Mutta adios amigos, kattellaan jos vaikka pysyn hengissä kotiin asti !

Lots of pics..

Ehkä olis taas aika kirjoitella jotain uutta. Paljon on ehtinyt tapahtu sitten viimeisen postauksen. ;) En ole nyt niin kauheasti ehtinyt kuvailemaan, osin sateisen alkukesän takia ja osakseen vain omien kiireideni. En ole edelleenkään ehtinyt laatia mitään suunnitelmaa pidemmälle aika välille, vaikka usein aika suunnitelmallinen olenkin. Saatan siis helposti jo edellisenä päivänä tehdä itselleni minuuttiaikataulun, ja pyrin noudattamaan sitä mahdollisimman hyvin. Tietenkin suunnitelmat ehtivät aina epäonnekseni muuttua päivän mittaan ja homma kusee.. No minkäs teet.

Enpä ole myöskään ehtinyt oikein kavereita nähdä tässä kesäloman aikana. :/ No, ehkä me korjataan sitä yhdessä 10 päivän rippileirillä Turun saaristossa. :D Voi mitähän siitäkin tulee..

Positiivistä se sentään, että olen ihan jopa ehtinyt pidemmällekin kuvailemaan. :) Mutta joo, ei nyt vaan mielenkiinto yksinkertaisesti riitä mitenkään kirjoittamaan _mitään_, joten laitan jonkinlaista kuvaspämmiä tähän. <3

Lisää kuvia osoitteessa fotodumle.pic.fi  :)

Summer ♥

Oh yeah, todellakin kesä! Myönnetään ettei viime päivinä nyt ehkä ole ollut mikään kesäisin sää, sillä vettä on tullut aikalailla tässä päivän mittaan. Onneksi saimme nauttia kunnon keleistä aikaisemminkin jo. Kuten saatatte arvata, tällä kertaa postausta kertoo jotain päättäreistä, menneestä ysigaalasta, hevospuuhailuista ja ehkä hieman vielä lisää hevosista? :D Varoituksen sana, teksti on sekavaa myöhäisen ajankohdan ja väsymyksen takia!

Okei okei, en raiskaa koko postausta pelkästään hevosasioilla. Tosiaan ! KESÄ (melkein siis) ♥ Miten mä niin rakastankaan tätä mystistä vuodenaikaa, ainoo miinus on itikat, mutta nekin saa tapettuu. :D Nyt tietty kaikki ötökkäaktivistit - onks ees semmosia? - hyökkää mun kimppuun mutta anyways. Kai niitä ötököitä riittää pari tapettavakskin.

Aamulla oli päättärit, pääsin jopa yhdeksännelle luokalle keskiarvolla 8,63. :) Ihan tyytyväinen, mutta löysin paljon parannettavaakin. Ehkä pitäisi panostaa jatkossa pikkusen enemmän kouluun, ajattelin noin kyllä viimeksikin ja näin taas kävi. Aika kummasti meni kauheeta vauhtia ja mun kouluhommat, jotka yleensä siis jätän viimeseksi asiaksi päivässä, sitten vaan jäi. So sad... Juhlassa oli pari ihan mielenkiintoista esitystä - niin siis se kavereiden lauluosuus. :D Piikkusen kuiva tapahtuma eikä asiaa tietenkään auttanut yhtään, että piti olla yhdeksältä menossa jo kohti Tervakoskea siskopuolen lakittamisiin yms !! Pakko sanoa, että oli se ysien pitämä gaala paljon kivempi, vai johtuuko kenties siitä että se oli kesken koulupäivän..? Kuitenkin, siellä esitettiin Justimusfilmssin Rantaleijonia vähän uuteen tyyliin ja muutenkin viljeltiin enemmän huumoria.

Poimin vielä muutaman itseänii hauskuuttaneen artikkelin Iltasanomista vähän ajan sisällä.. :D Ei jessus mitä juttuja, mutta joo. Kaikista paras oli se, kun Moskovan kaupunki oli viljellyt jonnekkin pellolle kannabiskasvia vahingossa. Hahaha, kumminki tahallaan ! :''DD Tässä linkki artikkeliin.
Myös eräs, jossa 76-vuotias veti herneen nenään grillaamisesta.. Mikäs siinä jos tykkää.


Mutta hei, vakavempiin asioihin tästä. Nykyään on alettu uutisoimaan ja kiinnittään huomiota enemmän nuorten ulkonäköpaineisiin. So true, kyllä kai sitä nyt jokainen tahtoisi kaunis olla. Rajansa toki kaikella ja jokainen on kaunis omalla tavallaan. Olen itse hyvin pinnallinen ihminen, joten sinänsä olen väärä ihminen puhumaan tästä sisäisestä kauneudesta, mutta kyllä useimmat ihmiset on just kivoja ja muutaki kun vaan se ulkokuori, vai? Entä se eräskin lapsi, joka oli 8-vuotias ja sairastunut jo anoreksiaan eikä varsinaisesti tietänyt edes syytä sille? Mitä sinä uskot tapahtuneen? Itse oletan, että tytölle on joko koulussa tai julkisessa mediassa sanottu lihavaksi tai vastaavasti ihannoitu turhan paljon jotain julkisuuden henkilöitä. Pitää kuitenkin muistaa, että ne on kuvia, joita on muokattu 10000000 kertaa. Tuskinpa nyt niin moni julkkis oikeasti on tuolla jenkeissäkään laiha luonnostaan tai ruokavalion avulla. Eiköhän niissäkin poikkeuksetta ole takana leikkauksia ja vaarallisia diettejä.

Siispä kysymyksenä teille, onko tämä muka kaunista?!

Nimenomaan juuri tätä, ollaan syömättä ja meinataan että laihdutaan sillä. Ehkä sillä laihtuu, mutta aikamoinen shokki se on elimistölle eikä todellakaan terveellinen tapa. Jos laihtua haluaa, pitäisi tietääkseni syödä peräti 6 kertaa päivässä eikä saisi kertaakaan kokea nälän tunnetta, vai? Lisäksi aamupalan tulisi olla 17-55% päivän kaloreista. Hyi oikeasti tuo on jo karseen näköstä, kun ihminen kiduttaa itseään noin. Äkkiähän se laihduttaminen karkaa kontrollista ja se muuttuu salakavalasti anoreksiaksi ja lopulta ollaan ongelmissa. Great. (y)

Siispä: Kokemuksia kenelläkään lukijalla tai lukijan tutulla anoreksiasta tai vastaavasta?


Nanana, ja nyt hevosiin. ♥ Arvatkaapa koitinko hypyttää ihan mielenkiinnosta Tihurin puolisiskoa?! Kyllä vaan ja hienostihan se meni. Aivan yhtä lahjakkuus ei tuo ole kuin veljensä (sama emä siis), mutta kyllä tuollakin on muuvit hallussa. Ainakin se hyvin nostelee puomilla jalat ja asettelee askeleet. Kerta puomi meni muutaman yrityksen jälkeen hyvin, venytettiin hypyn pituutta asettamalla kaksi puomia ensin n. 10cm päähän toisistaan ja kasvattamalla väliä kokoajan. Aina onnistuneen hypyn jälkeen hevonen palkittiin. Siinä saatiin sitten jonkinlainen ravi-innarikin aikaan(?), kun Ertikka tuli ravilla puomeille. Olin aika varma, ettei ota niin "tiukkaan" väliin askelta mutta kyllä se sinne helposti mahtui. Kun pituus oli venytetty ns. äärimmilleen näin ensimmäisen kerran rajoissa alettiin korottamaan korkeutta. Aluksi ihan vain toiselta puolelta puomia ylös ja ylityksiä sitten tehtiin ehkä 20-30cm ristikko. Alussa oli muutama kolaus ja pudotus, mutta lopulta sekin alkoi sujua. Katsotaan mitä tästä vielä tulee!

Tykkään etenkin Wiiun (Ertikan) ravista. Se on lennokas ja näyttävä, mutta kuitenkin nopea. Ja hei! Lisäksi Förstikin innostui sitten pomppimaan palkkion perässä. Siltä saatiinkin jopa puhdas ristikon ylitys, josta olen aikalailla ylpeä - onhan sillä sentään jalka turvoksissa koko ajan. :) Ei se jalkaansa siis onnu tai mitään, neste häviää jos pitää yöllä sillä BOT'in Royaleita, mutta jos kerta herraa ei tunnu se haittaavan niin olkoon. Seura- ja terapiahevoseksihan se on tarkoitettukin. ;)

Ja ja olen kuvaillut aina kun sää on sallinut, woaa! :D Erityisesti kissoja, toisaalta ihmekkös tuo kun on tommoset linssiludet kyseessä. Käytiin alias Niilon kanssa tutustuun äitin kasvihuoneeseenkin, joka tässä pari viikkoa sitten koottiin yhdessä äidin kanssa. :)

 Ja loppuun vielä muutamat ihkut posetuskuvat lisää....

I like noo kaulalihakset ;) Saako lämppärille upeempia levossa?

  Ai niin, lykättiinhän me noille vielä loimetkin. Inkku on jo niin rutinoitunut loimitukseen, kun sillä on se kesäihottumakin mutta piskunen oli hitusen ihmeissään kun tungettiin ekaa kertaa ikinä sille loimi. Ei sitte löydetty taas yhtään huonompaa loimee sille kun Bucasin joku vanha saderupsaloimi - sekin ihan liian iso kuten kuvasta näkyy. Pukemisessa seisoi nätisti paikallaan, kaverin loimihan nyt toki vähän ihmetytti. Ehkä jopa enemmän kuin se oma. Pari kertaa nyppi tarrasta, tuosta edestä siis, mutta taisipa se alistua kohtaloonsa lopulta ja loimi oli päälläkin vielä tänään.

Sisälle ei hevosia voitu ottaa, vaikka kauheasti satoikin, kun sattui juuti siskopuolen ylioppilasjuhlat talliin. Niiden piti olla grillipartyt ulkona, mutta sään takia siirrettiin talliin. Heppaset ei ratkaisusta tainneet kovin tykätä, mutta kaikki selvisivät kunnialla ja ilman mitään haavereita. Niin elukat kun ihmisetkin! :)

Ollaan myös Inkun kanssa päästy kenties uusiin äfääreihin (kirjotetaaks se ees noin?). Siivotessani tarhoja, neiti heitti makuulteen ja toki olin kiusaukselle altis, joten sekaan vaan härnäämään sitä. Ensin rapsuttelin ja vähän paijasin muuten vaan. Lopulta uskaltauduin istumaan samalla tapaa hevosen päälle kuin niissä leffoissakin aina, eikä se sanonut mitään :D Katteli siinä vaan tyyliin: "Tuliko väsy?" Ehkä me vielä joskus se selkään nouseminen leffa-tyylillä saadaan toimiin! Ja pikkuneiti kun heitti jo aikaisemmin makuulteen, meninpä sitäkin härnäämään siinä ajan kuluksi. Eipä tuokaan mitään, toki nuorempana hieman siirtyessäni silittelemään selkää ja lautasia, alkoi pollekin jännittymään. Parempaa suoritusta en Ertikalta voinut odottaa, hevonen oli kuitenkin rento (sen mitä olin silittelemässä pään luona) ja pysyi makuultaan. Onhan se meillä nyt ollut vain 4 viikkoa yhteensä. :) Eli kaksi viikkoa syksyllä ennen pihattoa, ja nyt tässä toiset pari viikkoa ollut.

Kesälaitumen jälkeen sen olisi tarkoitus palata takaisin tänne vähän kasvamaan. Käydään myös varmaan sitten näyttelyssäkin, karva ei ihan ehtinyt kevääseen. Mutta opetuslista ennen treeniin lähtöä suoritettu (kerran kaikki ollut.. eheh): loimi, suitset, silat ;)