Mulla olisi tietysti läjä kuvia taas rästissä meidän puuhailuista, mutta saatte nyt tyytyä hyvin pitkän tauon jälkeen syksyisiin reippailukuviin. Oi kesä, tule jo..
Tihuri
Ruuna kääntyi vuoden vaihteessa jo 7-vuotiaaksi ja ainakin minua itseäni vähän hirvittää, kun on noin kovin vanha ja ei silti tunnu tajuavan raviradan perimmäistä olemusta - ei laukkoja siellä. Onneksi kyseessä on suomenhevonen, ja kun noita 76-tähtiäkin katselee niin ikähän pyörii monella kymmenen paremmalla puolella ja starttien määrä satojen päällä..
Käytiin Lahdessa pyörähtämässä pari starttia tuossa syksyllä eivätkä kummatkaan menneet mainittavan hyvin. Laukkahan siellä oli kotiin tuomisina, mutta nyt voidaan lähteä sitten vähän viisaampana taas ensikerralla. Ajoin toisen lähdön itse ja jos ei muuta, opin itse ainakin valtavasti. Meidän kannaltamme hyväksi osoittautui lähdön uusiminen kahdesti, mutta silti minun piti pitää heti lähdössä Tihuria aika kovasti ja jäimme heti alkuun jonkun verran... Lähtölaukalta kuitenkin vältyttiin uusinnan myötä.
Sitten hevoselle annettiin vähän taukoa ja pääasiassa käveltiin, koska pohjat muuttuivat niin huonoiksi ja kuljetuskaluston kanssa oli vähän säätämistä. Lisäksi ruunan jalkoihin tuli joku rupikuppa, jonka johdosta etenkin takajalat vähän turvottelivat. Myös mahan kanssa on nyt pieniä ongelmia, sillä epäilen Tihurilla mahahaavaa, joten pientä säätöä ruokinnassa senkin suhteen. Tällä hetkellähän hevonen ei saa toistaiseksi yhtään väkirehua, koska on pysynyt hyvässä lihavuuskunnossa pelkällä heinällä ja päässä keittää sopivasti muutenkin.. Karvaa on enemmän kuin mammutilla, sillä loimittaminen osoittautui ongelmalliseksi hevosen rakenteen puolesta.
Ostin Tihurille syksyllä Bucasin kaulakappaleettoman freedom sadeloimen, joka oli ratkaisu sään taakse valuviin sadeloimiin. Malli istuu erittäin hyvin Tihurille edestä ja nyt vasta tällä viikolla vihdoin löysin edullisesti kaulakappaleellisen freedom-toppiksen, ikävä kyllä vähän myöhässä tähän talveen. Tällä hetkellä ruuna palailee taas kilpakuntoon lyhyeltä huililta ja startteja aletaan pikkuhiljaa katselemaan, samoin klippausta pitää harkita vakavasti mikäli nämä kelit meinasivat jatkua näin lämpöisinä. Kotitreenit ovat sujuneet hyvin, mutta viimeinen kunto puuttuu vielä.
Ertikka
Tamma on alkanut löytää vihdoin omaa kilpailuviettiään ja kotitreeneissä Tihurin kanssa on jo kilpailemisen makua. Tamma oli koko viime vuoden hyvin laiskan oloinen ja tuntui, ettei se liiku yhtikäs mihinkään ja vain tikittää. Nyt kuitenkin ensin kärryillä alkoi löytymään vauhtia sekä vähän myöhemmin selästäkin. Ertikka on alkanut venyttämään askelta ihan eri tavalla kuin aikaisemmin ja pilkahduksia nuoruudesta löytyy.
Ertikan kadoksissa olleet pussihousut ovat löytyneet vihdoin ja sillä alkaa olla voimaa ponnistaa perällä hyvin. Osasyynä siihen saattaa olla laukkatreeni ylämäkeen ja pieni estehyppely, jota tammalla on nyt pari kertaa selästä käsin onnistuneesti kokeiltu. Samalla se on keksinyt uuden jutun - ilopukittelun. Aina, kun se saa laukata ihan käskystä tulee matkan varrella pukki tai pari. Oli se äitille kärryjen edessäkin vähän pyllistellyt, mutta ei kuulemma ollenkaan pahassa mielessä. Lisäksi hevosen koko olemus on muuttunut paljon iloisempaan ja aktiivisemmaksi. Enää loimet eivät saa olla rauhassa, sillä neiti tykkää kuoriutua niistä tarhassa houdinina kaikki soljet ehjinä ja paikoillaan kiinni. Kaveria pitää vähän härnätä, kaikki kivet ja lumikinokset ovat aivan järkyttäviä ja jalat eivät millään meinaa tarhassa pysyä maassa kiinni.
Tämä on suorastaan positiivinen piirre, koska hevonen ei ole ollut aivan itsensä tähän mennessä. Jaloissa ei ole ollut mitään ongelmaa, vaikka toinen etujalka silloin nuorempana hajosikin. Nyt vielä hiotaan tämänkin kanssa sitä viimeistä kuntoa ja valmistaudutaan viimeistään kesän alussa juoksemaan koelähtö.
Jotuuri
Tirriäinen on osoittanut olevansa herrasmies ja se on kasvanut henkisesti aikuismaisemmaksi. Oripoika ei ole osoittanut tähän mennessä suurta kilpaviettiä, mutta maastossa laukkapätkällä sekin pilkahteli lujemmassa vauhdissa esiin. Orilla olisi tarkoitus alkaa ajaa pikkuhiljaa selkeästi hiittejä, vaikka herra onkin saanut jo ravailla kovempia lenkkejä halutessaan.
Tirriäisen kanssa olisi tarkoitus tutustua ravirataan pikkuhiljaa ja tarkoitus olisi aloittaa koelähdöstä tämänkin kanssa nyt kesän aikana, riippuen siitä, sujuuko kaikki suunnitelmien mukaan.
Hotikka
Hotikan peruskuntotreenit päästään varsinaisesti vasta nyt aloittamaan, sillä matkassa on ollut kivikkoinen. Ruuna on kasvanut paljon ja ollut aika ajoin hyvin väsyneen oloinenkin siitä syystä. Nyt kasvu näyttäisi vihdoin pysähtyneen, toivottavasti pysyvästi. Hotikalla oli myös paha ähky marraskuun tienoilla ja yhden hienon hevosen menetys ei ollut kaukana. Ihmeen kaupalla, ruuna kuitenkin selvisi siitä ja ilahduttaa meitä vielä toivottavasti kauan.
Selkeitä suunnitelmia Hotikan koelähdön ajankohtaan ei vielä ole, koska hevosella on ollut tapana laittaa suunnitelmat uusiksi.
 |
| Halinalle ♥ |
Ja koska tietysti meidän The Valmentajalla (= alias Hekalla) on aina omat terveisensä teille lukijoille, muutama kuva hänestäkin vakavien sanojen kera.
 |
| Joko se olis ruoka-aika taas? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti