Kesäterveiset

Heissan,
hepoille kuuluu hyvää ja mitään kovin merkittävää ei meillä ole tapahtunut. Sen sijaan kuvia yhdeltä päivältä (kun oli kerrankin nätti sää) on luvassa.

Tihurin kanssa oltiin harjoitusraveissa pari viikkoa sitten ja ajoin itse. Se meni ihan todella hyvin! Pelkäsin aluksi, että lämmitin sen turhan lujavauhtisesti, mutta mitä vielä. Tihurin kestävyys on yksi sen parhaista puolista eikä lämmitys siten ollut liian luja vaikka kaverin perässä 1.35-vauhtia kierros liideltiinkin. Itse lähdössä meidät pääsi yllättämään ensimmäiseen kaarteeseen tultaessa pieni laukka, mutta koska tässä viimeaikoina on säädetty enemmän ja vähemmän herran varustusta, saatiin sekin alas ihan muitta mutkitta. Alamartingaali on ollut kyllä meillä se pelastava enkeli, koska hevosen hallittavuus paranee 110%. Meillä on kuitenkin ollut myös sekki lähdöissä, vaikka lämmitinkin sen ilman sekkiä. Kuvia reissusta ei valitettavasti ole.

Saatiin maanantaina myös loistava ajatus koskien Jotuuria alias Tirriäistä, että kun se kerta on ratsastuksessa toiminut nyt ihan ongelmitta niin kokeillaan ravia. Päätettiin jo ennen lenkkiä, että antaa mennä laukkaakin selästä jos on mennäkseen. Mielestäni selästä ravurilla voi laukata ja pidänkin sitä hyvänä keinona monipuolistaa treeniä. Suomenhevosella on kuitenkin kolme (pääsääntöisesti hyvää) askellajia, joiden hyödyntäminen auttaa kasvattamaan tasapainoista lihaksistoa.

Tiuhti ja Viuhti :D

Tihurin ja Jotuurin kanssa mentiin ensin kierros käyntiä, sen jälkeen otettiin toisella kierroksella pieni pätkä ravia. Se ei kuitenkaan sujunut ihan suunnitelmien mukaan, koska Tirriäinen meinasi ettei ennenkään ole ravattu selästä että ei kai me nytkään. Tihurin kanssa ehdittiin noin kymmenen metriä ravata ja sekin alkoi jo katselemaan että mihinkäs se kaveri jäi. Lopulta J kuitenkin hönäsi jutun juonen ja toimi ihan unelmahyvin. Jatkettiin ravia se kierros loppuun ja lähdettiin uudelle, jolla jo laukattiin. Tihuri nosti nätisti avuista (minkä se on nyt hyvin oppinut harkkaradalla!) ja Tirriäinen laukkasi ihan omaa vauhtiaan nätisti perässä. Se ei hirveästi välittänyt Speden menoista..

Mentiin yhteensä kolme kierrosta laukalla ja todettiin että saa riittää näin ekalle kerralle. Poni oli niin tyytyväisen ja etenkin ylpeän näköinen, kun pääsi mukaan "isojen poikien lenkille". Jarrut oli kuulemma hallinnassa ja poni toimi ihan mainiosti. Ei koittanut ryyniä mihinkään ja meni omaansa. Heidi puhui, että tahtoo nähdä sen ilmeen kun laukkaa. Oli kuulemma näyttänyt sen verran onnelliselta satulaan, kun saikin laukata. Tosin pientä kannustusta oli tarvittu laukan jatkamiseen, koska parin askeleen jälkeen oli meinannut tiputtaa raville. Se se vaan osaa yllättää aina, vaikka luottamus hevosta kohtaan on kohonnut jo pitkän aikaa sen järkevyyden takia.

Tirriäinen on hyvin viisas hevonen, vaikka voisi alkuun luulla ettei se sitä ole. Tekee justiinsa sen mitä pyydetään, ei ylimääräisiä pelleile ja on mutkaton. Tuossa laukassakin se olisi voinut pukittaa, ryöstää tms. mutta ei ollut edes yrittänyt mitään. Maan mainioin hevonen poni. Ja kaiken kukkuraksi se vielä ravaakin hyvin!

Nyt vielä loput kuvat, joita on PALJON:

Torspo autta

"Mä tahon syliiin"

Sinne meni ja hyppäs :D

Kansikuvapoika ♥

"Ei juma.."