Mä tarviin tahtoa vaikeisiin hetkiin...

Nyt olisi aika alkaa laskemaan minuutteja ja sekunteja, mutta itse en ole alentunut vielä moiseen. Tietenkin nyt kirjoittaessani asiasta, tuli siitä varsin mielenkiintoinen ajatus! Anyways, ajattelin vain päivitellä nyt pienestä laiskuuspuuskasta - okei on oikeesti ollut tajuttoman kiire joka paikkaan (huominen ei ole poikkeus). Aika on ollut aika kortilla tosiaan, ja siksi hepatkin ovat saaneet kaiketi nyt vähän liiankin äkkistoppilomaa, mutta toivottavasti ne eivät pahakseen sitä laita. En vain viitsisi herätä joko 5 liikuttamaan niitä aamusella tai illalla mennä kymmenen aikoihin.... :/

Mistäs tämä outo väsymystila voisi johtua?
No, ensinnäkin tietenkin minun pitää nähdä kavereitani nyt viimehetkillä, Tihuri oli tänäänkin Turussa startissa ja pakkaamiseenkin meni loppuen lopuksi yllättävän kauan vaikken edes ole saanut kaikkea pakattua. Ja mikä ihaninta, sain vihdosta viimein rakkaat Pretty Little Liars'in 1. tuotantokauden sekä Gossip Girlin 3. & 4. tuotantokaudet. Yöt ovatkin kummasti venyneet nyt viimeisellä viikolla, eikös niiden aamujen pitänyt aikaistua..? Minun mielestäni on ne aamutkin aikaistuneet, kun menee silloin puoli seitsemän nukkumaan - vaieikösemennytkäänniin... Toisin sanoen ensimmäinen yö Ypäjällä meneekin varmaan valvoessa ja päivä puolihorroksessa tai jossain hyperiloväsymyksessä. Ehkä se siitä, I really hope so!

Vaikka ajattelinkin alkuun, et no joo ei tuu kyllä mitään ikävä Ypäjälle lähtiessä, että siellä on se kaikki mitä tartten - heppoja ja kavereista parhain eli Tiina. No, nyt on kyllä pakko myöntää ettei se ihan niin menekkään. Oon tavannu ihan hitsisti kaikkia uusia, kivoja ja mukavia tyyppejä ja ei, en tosiaan haluis tällä hetkellä lähtee. Se tuntuu vaan pahalta, koska joo... Oli ehkä paras kesä koskaan - toivottavasti ensi kesä on puolet parempi vaikka puolet lyhyempi ;)