Tavotteita vuodelle 2013

Tänään sitten päätin laittaa Leksan omistajalle viestiä, että jos pitäisin hieman taukoa maastoilusta maaliskuun alkuun. Meillä on nyt koulussa kokeita aikalailla ja saatiin äidinkielen päättötyön tehtävänantokin. Sen pitäisi tosiaan olla valmis maaliskuun alussa, joten jollain tapaa kiirettä pitää. Koitan parhaani mukaan tasapainottaa aikaa kavereille, hevosille (joissa omat luonnollisesti etulyöntiasemassa - ihan kun ne ei muutenkin kaikessa) ja vähän vaikka ryhdistäytyä koirankin suhteen, sillä haluan kuitenkin itse liikkua päivittäin mahdollisimman paljon. Tämän kaiken sekaan täytyy koittaa saada koulutyötkin. Vuorokaudessa on vain 24 tuntia, 7 päivää viikossa ja 4 viikkoa kuukaudessa. Vuodessa on 12 kuukautta, ja elämässäni kenties (toivottavasti ainakin) päälle 75 vuotta, joista  15 ½ olen jo ehtinyt kuluttamaan.

Koska mulla ei oo oikein mitään kirjottelemista vieläkään, niin aattelin vähän miettiä tavotteita tälle vuodelle. Se jääkin sitten arvoitukseksi, miten ne mahtavat toteutua mutta ainakin yritetään. :)

Ensimmäisenä tavotteista on tietenkin yhteishaku, joista pitäisi päästä Ypäjälle haastatteluihin ja jos hyvin käy niin ihan opiskelemaan asti. Ypäjällä minua venailee sitten Tiina, joten toivottavasti tässä hommassa olisi nyt onni mukana. :) Kaikki sanovat, että no kyllä sä sinne pääset ihan heittämällä. No, onhan minulla sentään 13 vuoden hevosenomistushistoria ja kokemusta niin poneista, vaikeista tammoista kuin nuorista oreistakin sekä takakaviota tarjoavista (+ kyrpä otsassa tietty) ruunista. Kahden hevosen kasvattanut, mutta sinänsä en voi niitä pitää kasvattaminani, sillä ensimmäisen aikoihin olin niin pieni, että tuskin tajusin juurikaan mistään mitään. Paitsi sen, että Zinnia odotti varsaa ja kun varsa syntyi se oli pehmoinen ja kiva ja jee.. Toisen aikoihin olin jo paljon vanhempi ja tajusin jo jotain asioista. Sen sijaan orivalinta (sekä emä) meni päin honkia ja tuloksena oli Leikko-Inkeri. En todellakaan ole ylpeä niistä, mutta tulevaisuudessa olenpahan viisaampi. Eli nuo kaksi lähinnä nimellisyyksiä vain.

Toisekseen, aion touhuta Hotikan kanssa kaikenlaista. Tulevaisuudessa sen olisi tarkoitus olla niin ravi-, työ- kuin ratsuhevonenkin. Eli monitoimihevonen. Mutta lähinnä tässä ajan takaa nyt sitä, että talvella pitäisi olla menossa jo kärryt perässä kevyttä hölkkää. Oikeastaan syksyllä jo.

Kaks puol, teen parhaani, jotta saisin Hotikan mukaan Ypäjälle mikäli siis pääsen sinne.

Kolmas, koitan saada Hotikalle maininnan hyvin hoidettu näyttelyssä. :) Eikä se kakkonenkaan pahitteeksi olisi.. ;) Tällöinkin suuntana pitäisi olla siis nyt keväällä Ypäjä. Tähän samaan voin ehkä lisätä tavoitteen jonkinnäköisestä lihaksesta näyttelyyn mennessä. Poitsu on nyt aika köyhässä kunnossa, katsotaan katsotaan.

Neljäs, aion olla yhden yön mahdollisesti Tiinan kanssa Hotikan orilaitumen vieressä. Lisäksi aion käydä katsomassa sitä usein! :) Voin vain kuvitella millaisia kuvia saisin mahdollisesti poitsusta, kun kaunis kesäpäivä SEKÄ yö ja seuraava aamu aikaa kuvata pikkuista siellä. Todennäköisestihän ne syövät koko sen ajan ja vähän riehuvat, eli kuvat saattaisivat olla aika yksitoikkoisia. Onhan siinä sentään golffaus mahollisuudet lähellä, eli mennäänhän vaan viettämään aikaa sinne sitten. ;)

Viides, muttei tietenkään vähäisin, eli mahdollisimman paljon kuvaamassa ja etenkin kehittää omia kuvaustaitoja. Toisaalta, se on ehkä vähän fiilispohjaista. Jos väkipakolla änkee kuvaamaan kaikki tapahtumat mitä tulee mieleen, niin kyllähän se inspiraatio hommaan kupsahtaa ennemmin tai myöhemmin, ja siitä tulee rutiinia ja arkistointia, oma luovuus kuolee. Sen sijaan nyt mietin ehkä ennemmin ihan omien eläinten kuvausta sekä ystävättärien eläimiä, vapaamuotoisempaa siis. Jos on tapahtumassa kuvaamassa, sitä usein odotetaan että otetaan aina samalla kultaisella säännöllä kuvia. Rajaus on lähes poikkeuksetta samanlainen kuvasta toiseen ja ne ovat massaa. Sen voi huomata hyvin ihan omista kuvistani, kuten olen minäkin tehnyt. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen Issikkatilalta saamiini kuviin, ne ovat omalla tapaansa erilaisia ja pääsin aikalailla toteuttamaan itseäni, minulle tarjottiin hyvät mahdollisuudet.
Myös arabinäyttelyssä sain erilaisia kuvia, ehkä niissä tekevät jo ihan vaan omanlaisuuttaan jo hevosen rotu ja kaikki. Kuvaus on aina ollut hyvin lähellä sydäntäni nyt jo 6 kokonaista vuotta.

Nyt varmasti ymmärrätte? =) Ehkä niitä haaverotuja, joita haluaisin kuvaamaan (laitsalle tms) ovat: arabit, amerikan miniatyyrit, paint/pinto/quarter/appaloosa/knapstrut, jotain tukkajumalasuokkia (tai oikeestaan mitä vaan tukkajumalaa), friisiläistä ja lusitano/pre. :D

Ja voi vaan niitä muistoja siitä Issikkareissusta, oli kyllä mahtavaa. Alkuun mun piti mennä sinne Niinan kanssa, mutta lähdettiinkin Tiinan kanssa kun Niinalle tuli menoa silleen ikävästi. :) Ehkä nää kuvat kertoo enemmän, kun että selitän teille kaikkea ylimääräistä tässä.....

Tietenkin jos jollain nyt heräsi ahaa-elämys että haluais mut kuvaamaan tallilleen sua ja heppaa/ponia/koiraa tai ihan vaikka kissaa tms niin senkun ottaan yhteyttä vaan osoitteeseen annmarie.hamberg@gmail.com! :) Sen mitä skootterilla Janakkalasta voin kulkea n. 1h (huom sillä skootterilla!) niin on ihan ok, ainakin mun mielestäni. Ja jos yhtään laskuja helpottaa, niin noin puolet autojen ajoista pois ja aletaan oleen niissä skootterin vauhdeissa.

Ja takaisin tavoitteisiin...
Kuudes, aion opetella ratsastamaan paremmin. Suunnitelmissa, että pysytään ihan suht nätillä istunnalla kaikki askellajit kyydissä ja väistöjä jne. Kuulostaa että no problem, eihän siinä tavallaan olekaan. En vain voi sanoa, että nauttisin ainakaan kentällä pyöriskelystä. Maastoilut on ihan ok, mutta kyllä ne kärryt vaan vetää mua puoleensa! Ja tietty muu hevosen kanssa touhuilu. Mutta koska mulla on aika tarkka linja siitä, että hevosen liikunnan tulee olla monipuolista niin onhan toi ratsastuskin siinä määrin pakollinen. Onneks ei oman ponskin selkään tartte vielä muutamaan vuoteen.

Seitsemäs, koitan pitää Hotikan orina. :) Tää on semmonen asia, mitä moni varmasti kavahtaa siellä kotisohvilla. Itse en näe mitään ongelmaa pitää oria, jos se osaa käyttäytyä ja jos sitä osaa käsitellä. Tietenkin siinäkin on omat haasteensa, onhan Suomessakin sentään talleja jotka eivät halua oreja ollenkaan tms. Ehkä sekin on vähän, että jos siitä ei tee numeroa niin eipä se sitten sen suurempi asia ole. Näin mä aattelen, koska äkkiähän se oripoika pääsee niskan päälle, jos ihminen pelkää. Pitää vaan muistaa ne omat jipponsa sen homman kanssa ja silti koittaa kohdella sitä kun mitä tahansa muutakin hevosta.

Tietenkin osa nyt meinaa, että mitä toikaan tietää. Eihän sen hevosella ole mitään jalostusarvoakaan tms. No, asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Olen ehkä nuori, siitä ei pääse minnekään. Mutta haluan edes yrittää, koska Hotikalla on nyt varsana BLUP-arvo 119, Tihurilla (jolla oikeesti on sitä jalostusarvoo) se on vaan 115. Ero tulee varmaankin siitä, että isä on ravikuningas jne. Lisää blup-arvosta löydätte mm. täältä.

Kahdeksas, joka ei ole niinkään tavoite vaan yleensäkin jännityksen aihe. Jännitän, minkä värinen Hotikka oikeasti on. En ole koskaan nähnyt sitä kesäkarvassa, vain varsa ja nyt talvikarvassa. Etenkin minua kiinnostaa minkä väriset ne sen jalat on sekä se, tummuuko se tuosta nykyisestä yhtään. Vaikka taitaahan se yleensä olla niin päin, että talvikarva on se tummempi. Mutta kuitenkin, jännityksellä odotan mitä tulevan pitää!

Let's hope, että kaikki menis nyt vaan mahdollisimman hyvin ja elämä hymyilis. Voishan sitä toisaalta ajatella, että kaikki menee päin takamusta, koska vuosiluvussa on 13. Eiköhän se vain ole enemmänkin omasta asenteesta kiinni miten elämä menee. Jos uskoo ja luottaa juttuun, tekee töitä sen eteen ja on positiivisin mielin niin tuppaahan se menemäänkin sitten vähän niin. Sopeutumista ja kiitollisuutta unohtamatta ;)