What I need to say?

Täällä Ypäjällä ja niin kotikonnuillakin on tapahtunut viime aikoina paljon.

Meillä kaksari-kolmareilla on alkanut lukio-opinnot viime viikolla ja ainakin toistaiseksi porukalla kait on vähän vaihtelevat mielipiteet siitä, onko siellä jees vai not jees olla. Mutta koska tämä ei ole mikään 'moi olen lukiolainen'-blogi, kerron ihan lyhyesti hieman siitä lukiosta.
Päivämme alkavat siis aina kahdeksalta, minulla on ainakin kaikki seitsemän palkkia täynnä. Olenhan sentään kolmari ja suoritan siis koko lukion sekä ammattikoulun. Päivät sisältävät pituudestaan riippuen keskimäärin viittä eri ainetta ja oppituntien pituus on 45 minuuttia, joka taas tuntuu kohtuuttoman lyhyeltä opiston puolentoista tunnin oppitunteihin! Mielenkiintoisin "kulttuurishokki" tuli vastaan ruokalassa, kun eteen asettui näkymä pahvilautasista, tarjottimista ja muovihaarukoista sekä -veitsistä. HUI! Pakko myöntää, että kyllä sitä osaa arvostaa ainakin tästä lähtien opiston hyviä ruokia ja kunnon aterimia.

Suorastaan harmittaa, kun ei ole tarjota teille lukiosta kuvia. :/

Ypäjällä elo on tuonut kuitenkin muutaman pienoisen ongelman hevostemme kuulumisten päivittelyyn, sillä en pääse käymään kotona kuin viikonloppuisin, jos joskus silloinkaan. Juttuja noista viidestä pienestä tähtösestä siis tulee olemaan vähenemään päin, vaikka tietenkin voin päivitellä täällä Ypäjällä treenissä olevista Tihurista ja Ertikasta enemmän kuin Hotikasta ja kumppaneista. MUTTA, jotta asiat eivät todellakaan olisi niin helppoja, kuin miltä ne suinkin kuulostavat, lähdin tänään pitkään hauduttelemaani ideaa viemään kovasti eteenpäin:
En ole ollut viime aikoina postaustiheyteen (niin että mihin....) ja minun oli vaikea pohtia sitä, mitä kirjoittaisin. Asiat ovat kuitenkin muuttumassa toivottavasti parempaan päin ja tämäkin blogi tulee heräämään henkiin tavalla tai toisella. Riina (kämppäkaverini) lupasi ainakin lähteä kanssani kirjoittelemaan kuulumisiaan, mielipiteitään, kokemuksiaan, tekemisiään ja mitä ikinä tänne voikaan kirjoittaa heppatytön arjesta, jolle oma kissa on tärkeä kuin mikä! Lisäksi Maria ilmoitti myös olevansa ihan fine, jos kirjoittelee silloin tällöin tänne omia juttujaan hänen ja hevosensa arjesta. Tietenkin minä kirjoittelen tänne kuulumisiani myös, ei siinä mitään ja tätä myöden toivottavasti saan myös jonkinlaista uutta intoa päivitellä. Katsotaan miten tämä lähtee toimimaan. ;)

Tiistaina käväistiin pikavisiitillä Porissa, siellä oli Tihuri sekä tutun, jonka kyydillä myös pääsin, heppa juoksemassa ja no... Mitäpä tähän enää lisäämään.
Tihurin startit eivät ole menneet sitten ollenkaan hyvin, epäilemme vian olevan sen kiveksissä. Niinpä se siis ruunataan, vaikka ulkonäkönsä ja luonteensa puolesta olisi voinutkin olla orina.. :( Tietenkin tässä tapauksessa hevosen terveys on edellä, joten vaihtoehtoja ei juuri taida olla mikäli tästä lupaavasta pojasta tahdomme ravuria. Se on kuitenkin hiitannut kuulemma hyvin ja mennyt ihan ikäistensä vauhteja. Toivotaan kaikin puolin parasta ihmeessä.

"Ootsä ihan tosissas...? Mä muka johki mettää painelee, unelmissas"

Ja mikä ihana, positiivinen asia! Veera (kämppäläinen taas) tuli viikonloppu-vieraaksi ja vietettiin aika tallipainotteinen viikonloppu. Opetettiin mm. varsoja ajolle ja käytiin vähän päästelemässä Förstillä pitkin metsäteitä. Heppaparka oli aivan jumissa ja liikkui todella epäpuhtaasti. Tällä kertaa vika ei kuitenkaan ollut kavioissa, vaan lihasperäistä jäykkyyttä. Yhdessä äidin kanssa päätettiin sitten, että vaikka tuo jäykkä onkin niin satulan alle vaan ja liikuntaa kehiin. Todennäköisesti sillä vertyisi. 

Niinhän siinä sitten kävikin, Försti oli jo sunnuntaina toisella ratsastuskerralla superhyvä verrattuna aikaisempaan. 

Sekä lauantaina että sunnuntaina Veera ja F ravaili alkuun hieman rauhallisemmin, sitten otettiin kovempaa vauhtia ja lopulta mentiin suoremmalle pätkälle ottamaan vähän laukkaa ja lopulta sen mitä se hevonen ikinä kulkeekaan. Försti ei ihan noista koulujutuista perusta ja se on aina sitä mieltä, että etenkin kun kieli ei ole sidottu, on paljon kivempaa lähteä menemään ihan omia vauhtejaan. 

Sunnuntain huimaa puomisatoa!

Jännä, että vaikka F on sen takajalkansa loukannut niin silti se on nykyään kuin uuden veroinen melkeinpä. Pohjasta sen kanssa saa silti olla aika tarkka, ei liian kova kavioiden ja kengättömyyden suhteen mutta sopivan kova jänteiden takia. Siinä onkin tekemistä.

Lauantailta en edes odottanut mitään kovaa vauhtia, eikä se sunnuntainakaan sitten päätä huimannut. Se meni yllättävän maltillisesti kaikissa tilanteissa, niinpä ensi viikon suhteen olen jopa hieman toiveikas.

Hyvän treenin jälkeen tyytyväinen ja uupunut hevonen. ;) Lauantailta vielä muutama kuva alempana. 

Jotuuri mallikkaana

Lujaa kurviin