Uusi ulkoasu!

Tein tänään uuden ulkoasun, se vaatii pienoista hienosäätöä vielä ja tulen varmasti tekemään muutamia muutoksia siihen vielä. Mutta pohja alkaa olemaan selkeä kuitenkin. Mielipiteitä siitä ja alla olevista kuvista? :)

Moni varmasti myös miettii alati valokuvia täynnä olevia postauksiani. Itse pidän valokuvauksesta, se on aina ollut tärkeimpien asioiden joukossa eikä varmasti ole lähdössä pois listalta milloinkaan. Löysin kameran kautta tavan ilmaista itseäni, en ole nimittäin koskaan ollut lahjakas kirjoittajana. Tavallaan tässä kohdin tulee itsellekin joka kerta pieni fiba, sillä kirjoitan kuitenkin blogia ja koitan tuottaa parhaani mukaan eloisaa, miellyttävää ja helppolukuista tekstiä. Tunnen epäonnistuvani siinä jokaikinen kerta, mutta julkaisen silti tekstini ja toivon ihmisten lukevan niitä mikäli heitä kiinnostavat meidän tallimme tapahtumat. Haluaisinkin myös kirjoittajana itsestäni palautetta ja parannusehdotuksia. Kuvista saa tietenkin laittaa myös kommenttia ja palautetta, kritiikkiä miten haluaakaan kutsua sitä.  

Mutta tietenkään ainoa syy kuviin ei ole kirjoitustaitoni puute. Siihen liittyy myös tosiasia, että teksti on kivempaa luettavaa muutaman selventävän kuvan kera. Jos minun kertomuksieni perusteella lähtisimme kuvittelemaan miltä esimerkiksi Försti näyttää, tulisi jokaiselle aivan erilainen kuva hevosesta ja yksi sun toinen olisi varmasti vähemmän tai vähemmän oikeassa. Lisäksi hevosten kunnon näkee hyvin kuvista. Saahan joitain ei-toivottuja piirteitä piiloon kuvakulmalla ja hevosen asennolla yleensäkin, muttei mitään niin merkittäviä, että hevosen perusolemus siitä muuttuisi radikaalisti.   Tietenkin on olemassa kaiken maailman photoshopit, gimpit sun muut, joilla kuvia voi editoida ja taitava kuvankäsittelijä voikin piilottaa esimerkiksi riimun hevosen päästä kokonaan ilman, että katselija sitä edes huomaa. Tähän menee kuitenkin aikaa ja vaivaa, eikä itselläni ole mitään intoa lähteä editoimaan kuvia niin paljoa. Itseasiassa useat kuvat täällä ovat editoimattomia, eli niihin ei ole koskettukaan kuvanmuokkausohjelmalla. 

Kuvan ajoituksellakin on osansa ja sillä, mitä haluaa julkaista ja mitä ei. Niilläkin saa piiloon asioita, eivätkä kuvat tietenkään takaa kaikkea väitettyä oikeaksi. Ainakin vahvistavat varmasti suurinta osaa ja laajentavat käsitystä jostain tietystä asiasta, osakseen ehkä todentavat ja katselija voi kiinnittää huomiota aina haluamiinsa asioihin ilman, että kirjoittajan tarvitsee jokaista asiaa kuvailla sentti sentiltä. 

Tallille sainkin kavereiksi kaksi ihmistä ihan, SUPER! Tämä helpotti yleisesti vähän kaikessa, sillä ei olisi tullut rakennekuvia lukuunottamatta mistään mitään. Förstillä oli vähän kehveli-päivä. Se ei olisi mitään halunnut tehdä, ei kävellä eteenpäin eikä oikeastaan muuta kuin möllöttää tyhmänä korvat luimussa ja hamuta nameja. Jalat osuivat kohdalleen, mutta hevonen esiintyi etupainoisena tai iski itsensä kuvitteelliseen pesuammeeseen seisomaan lyhyt runkoisena apinana. Hartaan yrittelyn jälkeen saimme kuitenkin edes yhden onnistuneemman, ei kuitenkaan onnistunutta, kuvan ja jatkoimme pääkuviin. Niissä vanha herramme sentään osasi edustaa!

© Verna

© Verna

Matka takaisin tarhaan sujui papparaiselta huomattavasti joutuisammin kuin pois sieltä. Tämän jälkeen Jotuuri pääsi nauttimaan suosiostamme käytävälle. Nopea siistiminen + kavioiden pesu, jota ei muuten oltu tuolle kertaakaan aikaisemmin tehty ja kameran eteen. Käytävällä poika käyttäytyi oikein mallikkaasti, kavioiden pesu ainoastaan tuotti hieman ihmetystä. Siitäkin selvittiin sitten kehumalla, kun se kavio pysyi tovin siellä maassa ja lopulta tuo ei edes nostanut kavioitaan vaan antoi pestä. Ainakin se oppii nopeasti. 

Kuvaamisessa tuotti ongelman heti alussa hevosen mielenkiinnon saaminen oikeaan paikkaan. Se jaksoi kyllä keskittyä ihmiseen kuten kuuluukin, mutta toisinaan pää painui alas ja jalatkin lähtivät sotkemaan omiaan. Fiksuina päätettiin ottaa muovipussi, jolla Jotuurin korvat ja katse saataisiin pysymään halutussa paikkaa, mutta kuinkas kävikään....

"Kato mä leikin arabii, oot varmasti ihan mahottoman ylpee kun osaan muuntautuu!"

Että sillälailla..... :D Tämän jälkeen ongelmaksi tulivat kuvassakin näkyvät tasajalat, jota emme tahdo. Ravurilla kun ei ole väliä miten ne jalat pysähdyksessä (tunnetaanko me edes semmoista käsitystä? o:) ovat, joten tavallaan ei ainakaan tässä vaiheessa tarvita tuota kouluradoilla hyödyllistä taitoa. Vähän ilkeä se sinällään oli, kun etsittiin jalat auki olevaa kuvaa, jossa hevonen ei liiaksi venyttäisi itseään tai takajalkojaan, seisoisi ryhdikkäästi ja korvat hörössä katse eteenpäin. Pienempi näistä vuotiaista, Jotuuri siis, on myös se viriilimpi versio. Se ei millään malttaisi kunnolla pysyä paikallaan seisomassa siinä yhdessä kohdassa ja edustaa, vaan pitäisi saada mutustaa narua, heiniä tai vaikka taluttajan kenkiä. 

sh-o. Jotuuri (1v)                          © Verna

© Verna

Pääkuvissa ongelman tuotti hevosen "kaulattomuus", eli se asettui itse kuvaajiin nähden aina kaula piilossa. Saatiinhan siitä nyt ainakin yksi onnistunut pääkuvakin missä se on syötävän suloinen. Tämän jälkeen vaihdettiin taas hevosta Jotuurista Hotikkaan, tähän meidän sotanorsuun. Onneksi sotaronsulla on käytöstavat ja se kulkee vaikka mitä vauhtia tahansa ihmisen vierellä. Viime viikon sitä oli sisään taluttanut kuulemma isäpuoleni, jolla on jalasta tulehtunut jokin jänne ilmeisesti eikä hän sen takia kävele neljäsosaakaan minun vauhdistani. Hyvin he olivat kuitenkin päässeet talliin asti ja Hotikka kuulemma tullut juuri sitä vauhtia mitä isäpuoleni on pystynyt kävelemään. Taas on aihetta juhlaan, eikö. ;) 

Hotikka koki siistinnässään nopean harjauksen, kavioiden pesun sekä pääsihän tuo pyllypesullekkin! Se on varsinainen sottapytty ja sotkee aina kankkunsa muutamassa päivässä kauheaan kuntoon, mutta eipä tuo siitä pesusta sanokkaan mitään. Onneksi... Se on kyllä niin rentsi kaveri. Hotikalla ei tapansa mukaan ole koskaan mihinkään kiirus, se on kuin hidastetusta filmistä ja saadaankin usein naureskella sille. 

sh-o. Hotikka (1v)

Kuvattuamme Hotikastakin pääkuvat, siirryttiin raksukuppien kanssa tarhoille. Pojille pystytettiin matalahko ristikko sinne kevyimmistä puomeista mitä meiltä löytyy, eli nuo kaksi pikkupuomia joiden paino on varmasti pyöristettynä lähemmäs kahta kiloa. Kamerani painaa enemmän kuin yksi puomi, eli siitä voi vähän laskea.. En halua laittaa nuorille hevosille painavia puomeja etteivät niiden jalat mene siitä pilalle ja ettei tule sitten mitään hyppykammoa, koska on kolahtanut puomi ikävästi jalkaan. Lisäksi koitan luoda niille positiivistä mielikuvaa herkuilla ja opettaa ne hyppäämään esteestä kuin esteestä palkkiolla, joka myöhemmin jätetään sitten pois (tai harvemmalle). Tihurilla tämä toimi niin hyvin, ettei tarvinnut lopulta itse enää juosta kun hevonen jo meni ees taas esteet ja tuli hakemaan vain palkkansa. ;) Fiksu poika sanoisinko. Lisäksi johteissa olevat esteen paikat ovat kiikkerät ja puomi putoaa helposti, jos siihen kolahtaa. Pitää kuitenkin muistaa verrytellä pouneja ennen niitä esteitä, ettei pamahda siinä sitten paikat puutteellisen verryttelyn takia. 

Förstillä oli ihan omat eväät

Ja kuinka mukavan tällin se saikaan kun erehtyi myöhemmin vielä langoissa keikkumaan...

"Hei hei hei, sä unohit nyt mutkin ihan tyystin!"

Heppa hyvä, ravia, ihan ravia vaan kiitos!

Tämä viimeinen räpellyskuva oli pakko lisätä jonon jatkoksi. Se meni kaikki muut kerrat ihan loistavasti ja sitten tämä.. :D Voi häpeä, ensimmäiselle se tuli aivan omalla tyylillään, toisen se klaarasi mukavasti yli ja kolmannella oli jo ihan tekemisen meininki! 

Puomit ovat kyllä oiva väline ja mielestäni ihan liian vähän arvostettu! Tykkään puomeista ja aion niitä pojilla paljon käyttää harjoitteena, sillä ne eivät rasita jalkoja niin kuin hypyt ja niillä on helppo pidentää ja lyhentää askelta. Samalla ne oppivat katsomaan jalkoihinsa ja sommittelemaan vähän huolellisemmin askeleitaan, jolloin voisi se ravailu siinä kärryjen edessäkin tuntua paremmalta. Katsotaan toimiiko. ;)