Ypäjä ja Finnderby

Keskiviikkona kävin aamusella liikuttelemassa Förstin. Vuorossa oli köpöttelyä pellolla ja ravipätkiä, heppa toimi nätisti ja olin ihan tyytyväinen. Försti on aika pohje-ohja tyyppi, se ei oikein istunnasta sen suuremmin välitä ja koska itse en tykkää niinkään kentällä tuuppia, oli tarkoitukseni lähinnä testata millainen se on ratsastaa tuolla uudessa paikassa. Ollaan itseasiassa Förstin kanssa todella hyvä yhdistelmä, sillä sen psyyke ei kestä tuuppailua missään kentällä tms pellolla (ainakaan ilman kaveria) ja minulla vähän sama ongelma, koska tiedän sen olevan epämukavaa hevoselle. Försti kun ei tunnetusti työnteosta pidä. Nyt voi maastoilu siis alkaa, tosin tänään ei herra vielä päässyt liikkeelle - täytyyhän minunkin toipua rankasta Ypäjä-seikkailusta!

Keskiviikkona tuli jopa vähän kiire, vaikka ajattelin olevani hyvissä ajoin. No, Ypäjälle saavuttiin siinä neljän aikoihin sadepilvien saattelemana. Ajattelin, että hienoa, minun varustukseni kun oli hieman ei niin lämpöinen. Tässä kohdin kamat levälleen ja ajovaatteet päälle (= ne ainoat lämpöisemmät), sillä jatkoimme siitä lähes suorilteen ajamaan Heiskin pikkusuokki Tähteä. :) Oi vitsi, siinä vasta suloinen tapaus. Kuulemma ollut joskus aika ärhäkkä nainen, vaikka nyt tuollaisesta ollutkaan mitään tietoa. Onneksi, sanotaanko niin.

Huhuuii siellä menee ratsuja täyttä laukkaa!

Meidän vesiesteajelua 

 Käytiin kaksi kertaa harkkis ja kerran keskikylän lenkki. Hepo oli oikein mukava, semmoinen perus valjakkoheppa. Tosiaan, kyydissä istuin, mutta saahan siinäkin jonkun käsityksen pollesta. Jonkun verran käskettävä peli, mutta löytyi se reippaus sitten vesiajelun jälkeenkin vielä. Kuulemma siitä yleensä piristynyt, niin myös tälläkin kertaa.

Siellä oli myös Annan (ratsastelemassa käy noita poneja) kivan kokoinen heppa Eestistä. Kokoa tuolla on siis kolme kertaa sen verran, mitä poneilla. Säkä päälle 180 reippaasti ja liikkeet, uh! ♥

Illalla lähdimme vielä kiertämään vähän Ypäjää ympäri, lähinnä kuvailemassa. Eikun hei, oltiinkin siellä kiertelemässä ennen Heiskille menoa.

Musta tulee vielä kissakuvaaja! Noi hevoskuvat aina ihan syvältä kun osaa. :D

Yksinäinen heppanen pihatossa ):

Clarissa, kyseistä talutin pääsykokeissa :)

Natsoksen varsa päikkäreillä 

Pure vaa Usvaa nii :DD 

Tinspu näytti mallia miten riimu laitetaan päähän ja kusi kaikenlisäksi homman

Torstaina alkoi Finnderby, varsinainen syy minkä takia piti Ypäjälle asti majoittua 5 päiväksi, 4 yöksi. Sinne on aina yhtä mukava mennä kyläilemään, sillä Tiinan soluporukka ihan uskomaton ja takuulla hauskaa. Eikä ole kyllä valittamista muussakaan porukassa siellä. Tiinalla oli tietenkin heti ensimmäisenä päivänä töitä, joten hengasin siellä muiden kanssa ja kierrettiin vähän expoa, ostettiin jäätelöä ja oltiin asiantuntijoita ratsastuksessa, tietenkin... :D Minä etenkin kun ymmärrän niin kauheasti.

Silloin olikin jo vaikeuksia nousta ylös aamulla, sillä viime yönä oli mennyt taas vähän pitkäksi. Jempsu huolehti ihanasti, että Tiinan kanssa varmasti heräämme hänen ja Even kouluvalmennukseen. Minun oli määrä kuvata, ja niin teinkin. Kuvista tuli ihan ok materiaalia, vaikka epätoivo meinasikin iskeä kesken kaiken kuten yleensäkin. Harmi vain, että Jempsulla meni valmennus vähän sivusuun kun satuloiden kanssa oli säätämistä. Hänellä siis Katzelle uusi satula hankinnassa ja testissä pari erilaista.

Jempsu ja Katze, joka on muuten todella upea!

Eve ja Arto

Vitoselta jatkoimme lähes suoraan Derbylle ja taaskin Tinspu alkoi työskentelemään ja minä kuvailemaan, hengaamaan porukan kanssa ja säätämään kaikkea muutakin. Näin kun muistelee ja koittaa saada jotain kirjoitettua, ei meinaa tulla enää mitään järkevää mieleen. Muutenkin olen huono arvioimaan esim. "joo hevonen näytti kulkevan ihan nätisti ja blaa blaa blaa", en vain osaa eikä ole silmää semmoiselle. Kyllä sitä nyt näkee, jos hevonen menee eri tavalla kun muut tai jos jumissa yms, mutta etenkään ratsuissa näe sitä eroa sillä tavalla kun ravureissa. :D

Torstaina kuitenkin alkoivat SM't, junnujen, nuorten ja tietty sennujen. Nuorten sarjassa starttasi myös Janspu Zerlellä ja no, se nyt meni vähän miten meni, mutta sen ymmärtää kun tietää vähän enemmän asiasta. :D 

Illalla kävimme taas kiertelemässä pitkin Ypäjää Tiinan ja Hannan kanssa. 

Perjantaiaamuna tapahtuma oli jo suuremman tuntuinen ja porukkaakin oli joksenkin enemmän. Minulla oli VIP-lippu (paidan sisällä, heh), mutta mitä ilmeisimmin - tai niin tässä nopeasti päättelin - menin kuitenkin opistolaisesta. Kävin syömässä Tiinan ja muiden kanssa toimihenkilöille tarkoitetussa ruokailussa ja VIP-liput säästyivät lauantaille ja sunnuntaille. Perjantaina oli myös Mannerheimin este- ja koulukokeet. Estekokeesta napsin parit kuvat, sillä Hanna välttämättä halusi kuvata erikoisemman värisen Malevichin. Saimme myös idean kiertää kenttärata illalla ja pienen yllytyksen tuloksena Tiina hyppäsi joka hemmetin esteen. 

Järkytyin siitä, miten korkeita ja vaativia osa niistä oli. En väitä, ettäkö hevonen ei selviäisi ja että ne olisivat hevosille vaikeita mutta näin ihmisille, joka lähtee illalla väsyneenä niitä kiipeämään yhden duracell-kaniinin kanssa - voi kyllä. Ne ovat TODELLA haastavia... :D 

Muistaakseni tämä voitti kenttäkilpailun

Malevich

Lauantaina oli kaikki ns. pääluokat, Finnderby 2013, Mannerheim-kenttäkisa ja muut tämmöiset isommat luokat, joten porukkaakin oli jo aivan eri tavalla kuin aikaisempina päivinä. Katsomot olivat täynnä, ja jouduimme seisomapaikoille. Ihan kuin se minua olisi oikeasti haitannut, sainpahan kuvata.. :D Tällä kertaa menin kyllä ihan lipulla sisään, enkä keplotellut opistolaisena. Nukuin poniGP'n ohi ja kenttäkisan, mitkä minun piti katsoa. Uni vei voiton, ehkä ihan hyväkin. Saavuin sitten paikalle juuri Finnderbyn alkuun. Katsoimme derbyn, söimme (grillikanaa, kasvissörsseliä (peruna, kesäkurpitsa, paprika... sitä rataa) ja perunasalaattia, normi salaattia ja tietenkin jälkkäriksi kakkua, tästä VIP-ruoka koostui) ja suuntasimme katsomaan kouluratsastusta. Olimme kaikki vähän sitä mieltä, että se oli hurjan tylsää katsottavaa, sillä siinä ei tapahdu pääasiassa mitään lentelyitä ja pomppimisia enää tuolla tasolla. Ja kaikkien suoritukset sujuivatkin hyvin, lukuunottamatta yhtä unohdettua radanpätkää alkupään kisaajalla. 

Koululuokasta huomasi kyllä, mikä hevonen oli juurikin jumissa takapäästä ja mikä edestä, millä ei ollut liikettä ja minkä hevosten liikkeitä yhdistellessä olisi saanut julmetun komean kouluhevosen jollekin osaavalle. :D Esimerkiksi Stellan orilla, joka oli muuten luokan  nuorin hevonen, oli kyllä taivaisiin sidottu takapää. Sieltä löytyi liikettä, ja se olikin oikeastaan ainoa, joka oikeasti polki takajaloilla eikä vain laahannut niitä. Kuitenkin tykkäsimme enemmän yhden rautiaan etupäästä, kuin Stellan pounin. Tämän rautiaan etupää oli kiva, se vain heitteli niitä etusia eteenpäin lennokkaasti. 

Estevälit ratsastettiin aika vauhdikasta ja suurta laukkaa :D

Tässä tämä etupäästään lahjakas, joka valloitti mielemme :D

Hyvin on kuva suorassa, mutta peräpää :D

Mauser ja vino kuva. 

Sunnuntaina minulla ei ollut kameraa mukana enää, sillä isäni tuli hakemaan puoli kolmen aikoihin. Aamulla kävimme ajamassa Tähden, kuten kaikkina muinakin päivinä ja menimme siitä lähes suoraa katselemaan kisoja ruoan merkeissä. Minulla oli sama ruoka, kuin lauantainakin. Saavuimme juuri, että kuulimme sennujen mestarin. Pakkohan siinä vähän oli olla ylpeä, kun kuitenkin samalta paikkakunnalta ja vielä TET'issä Sannalla ollut. Unohtamatta sitä ainokaista suokkia, joka siellä koskaan on ollut. Mutta olin iloinen ennen kaikkea, sillä mielestäni Sanna mestaruuden kuitenkin ansaitsi. Hän on tehnyt kovasti töitä sen eteen, kuten varmasti muutkin. Hän on aina ollut mukava, joten en keksi syytä miksi en voisi iloita hänen puolestaan hienosta saavutuksesta. :)

Illalla menin vielä ratsastelemaan Pikkaraisella, joka on oikeasti mukava peli (jos osaa ratsastaa!).  Kivasti liikkuu moottorillaan ja no.. :D Alku meni vähän penkin alle, minulla oli nappulat ihan hukassa, mutta onneksi omistaja kertoi vähän vinkkiä mistä löydän nappuloita ja pääsimmekin alta aikayksikön maastoon Riitan kanssa. Siellä poni toimi mukavasti, ja kentällä otetun lähdön johdosta päätimme pääasiassa olla peppuheppana ;) Onneksi tuo nyt kuitenkaan lähtenyt minnekään kiirehtimään siellä, huh. :D

Ja mikä ihaninta, tiedättekö mitä? Pääsin Ypäjälle opiskelemaan! Seuraavan kerran juhlitaankin 2.6.2017, kuulostaa kauhean pitkältä ajalta. Toisaalta, kyllähän sitä tuntui 5. luokalla samalta, mutta hyvin tuo aika vain sujahti suorastaan. Kaksois-/Kolmoistutkintoon kanssani pääsivät Mari sekä Verna (yläasteelta luokkalainen) ja vielä peruslinjalle Mari rinnakkaisluokaltani. Turengista lähtee siis kolme likkaa Ypäjälle syksyllä, mikä on itseasiassa hyvin. Tämä on joku 9 000 ihmisen kylä kenties ja 9. luokalta pääsi n. 140 ihmistä... :D Kesästä pitää siis nyt nauttia oikein kunnolla, kun on viimeinen pitkä kesäloma vähään aikaan. Olen jopa onnellinen, ettei sattunut kesätöitä tulemaan mistään. Hakijoita oli 137, joista 72 pääsi haastatteluihin, joista 24 otettiin sisään. 

Tietenkään en ole tehnyt mitään järkevää nyt Ypäjältä päästyäni, viime päivät ovat olleet rankat. ;) Mutta kyllä minä tästä aktiivistun, sillä tunnin sisällä kohtalonani on mennä maastoilemaan tuonne sateeseen Leksalla. Huh.