There is some kind of troubles in the air

Otsikko kertoo.. Tänään siis käväisin Förstin selässä, enkä edes niin kauhean pikaisestikaan. En voi väittää itseäni miksikään ratsastajaksi, sillä tietenkin jokaisella on enemmän tai vähemmän parantamisen varaa, eikö? Minulla sitä on paljon, sillä 9 vuoden tauko ratsastuksessa ei tainnut olla hyväksi. Tai siis enhän minä uskalla laukata, ravata vain harvoin ja käynti onkin ihan ok mulle. Eli siis käyntiä Förstillä, sillä jostain syystä jännitän hirveästi keskivartalon lihaksia ratsastaessa ja siitäkös Försti puolestaan jännittyy. Ongelman ytimenä on joko ympäristö, jossa ratsastin Inkulla ja tipuin peräti kaksi kertaa viikossa toisinaan pahoin jäljin tai sitten jännitän ratsastaessa millä tahansa hevosella, mutta hevonen ei siihen reagoi yhtä selkeästi kuin Försti.

No, päätin tänään aloittaa kovan jumpan asian suhteen. Ensinnäkin tietenkin Förstin kanssa pitää lähteä käymään maastossa sekä pellolla joku päivä, heppanen ainakin tykkää hirveästi maastoilusta. Tänäänkin niin söpösti katseli metsään korvat hörössä ja oli että josko mentäisiin... :)  Toisekseen pitää Leksallakin päästä maastoilemaan + kaveriltani kysyin josko sieltäpäin löytyisi hevosia, joilla voitaisiin samaan aikaan ratsastaa. Tällöin en välttämättä myöskään jännittäisi niin kovin, joten let's see what is happening here!

Kunhan vain tallin sain tehtyä, oli kello jo sen verran, että tuli suunnitella lähtöä kohti Vermoa. Käytiin siis katsomassa naapureiden kanssa Tihuria ja Ertikkaa. Tihurilla on ollut pieni revähdys toisen etujalan kainalossa, joten eipä saatu ysin ravia katsella tällä kertaa. Ensi kerralla sitten. Sen sijaan Ertikka esitteli askellajejaan meille ja tietenkin kuvamateriaalia löytyy!

On minulla videotakin, mutta en vain tänään ainakaan jaksa sitä alkaa säätämään... Laiska? Kyllä. Tamma juoksee todella kevyen näköisesti ja siististi ilman suojia. Menee kuulemma lujempaa jonkun lämpösen kanssa, joten jäi ihan hölkkäilyksi vain. Eikä se mitään, ehtiihän sitä lujempaa menoa myöhemminkin. On muuten aika kiukkuinen tamma, suunsa kanssa pelleilee ja maharemmiä kiristäessä koittaa jopa ihan purrakin.   Loimi se vasta kauhea on... :D Luonnetta, mutta voiko sitä kohtuudella olla koskaan liikaa. <3

Ja pakkohan teille nyt on vielä Tihurin ravista laittaa kuvaa kesältä. Sekin todella kevyttä ja vauhtiakin löytyy. Ehtii kyllä vielä 47-vauhdeissa pyörittelemään korviaan ja katselemaan maisemia. :)

Monesti sanottu, että jos ei pojalle juoksijan ura maistu niin sitten ratsuna..