Multisöpöyden huipentuma ja hevosten opetuksesta loimitukseen yms

Heippa hei!

Osalla varmaan on ollut kirjoituksia, jotka ovat pitäneet enemmän ja vähemmän kiireisinä - kuten itselläni. Omassa urakassani nyt keväällä olisi jäljellä enää keskipitkä ruotsi ja biologiaa yritän korotella.. Peukut pystyyn itse kullekin!

Niiloakin vähän mietityttää ne kirjotukset..

Torstaina kävin pitkästä aikaa Ertikalla maastossa, mikä ei tietysti taas ollut järkevin idea yltyvän tuulen takia. Ertikan mielelle kaikista parasta on estehyppelyt ja maastoilu, sillä ne piristävät hevosta. Pohjat ovat ainakin meillä olleet vähän heikolla. Joko sohjoa, jossa kärryt liiraavat enemmän ja vähemmän tai peilijäätä. Sen ja ainaisten tilsaongelmien takia ei olla päästy oikein maastoonkaan rallittelemaan ja silloin kun olisi ollut kelejä päästellä siellä, metsäkoneet olivat tekemässä töitä samaisilla reiteillä... Nyt pohja metsässä oli vaihtelevasti joko jäätä, jossa hokki kyllä puri hyvin, tai sulaa, tosin hieman upottavaa (mutta pitävää) ja siten hieman raskasta maata.

Tarkoituksena oli ihan vain kävellä, mutta koska Ertikan yllätti keltainen liehuva nauha puussa, piti se ohittaa lopun kaiken ravilla. Siitähän ne ongelmat sitten lähtivätkin sen pienessä mielessä. Annoin sen hölkätä hetken nauhan jälkeen vielä, koska hevonen ravasi hyvin ja pohja oli ok (ja itsehän sitä olin pyytänyt). Tuli hieman upottavampaa sulanutta maata, joten otin hevosen kiinni ja käveltiin siitä. Lenkissä tulee yksi mutka, jossa yleensä käännytään ns. kotiinpäin pidemmän kautta ja siinä on otettu vähän revittelyä. Samassa kohdassa Ertikka koitti lähteä ampumaan täyttä parin onnettoman pukin kanssa, mutta sain sen ihan nätisti onneksi alas. Jatkettiin ravilla, koska pohja oli taas ok siinä kohdin. Hevonen ei kuitenkaan halunnut mennä nätisti ja hiljaa, joten se lähti vähän ryöstämään muutaman mukavan pukin kera. Kertaakaan ei varsinaisesti ollut tunnetta, ettenkö saisi sitä kiinni normaalissa hiljentämiskohdassa, mutta matkalla sitä kohtaa jarrut eivät oikein olleet käytössä.. Samalla itselläni oli täysi työ ja tuska koittaa pitää se hevosen pää ylhäällä. Jos Ertikan antaa laskea päänsä laukassa, alkaa pukkikone toimimaan.. Reissusta selvittiin kuitenkin niin minä kuin hevonen hengissä ja hevosella tuntui olevan tuplasti hauskempaa kuin minulla.

Perjantaina (eli eilen) lähdin kävelemään Tihurilla selästä, edellisestä reissusta tosin viisastuneena en mennyt maastoon. Spedellä on kattilassa porissut taas vähän astetta enemmän ja sainkin yksi päivä taas sellaiset kyydit, että kaksi kertaa olin jo kovaa menossa eri suuntaan kuin hevonen. Jätin tarkoituksella gramaanit ja alamartingaalin talliin, mikä oli lopun kaiken ehkä se väärä päätös tällä käyntireissulla. Hevonen rauhottui kuitenkin viimeisellä kierroksella ihan kivasti ja saatiin enemmän käyntiä kuin pikkuravia. Siinä touhottaessaan raukalle jopa tuli hiki, mutta siitä ei voi syyttää kuin hevosta itseään.

Se edellinen reissu.. Totta tosiaan. Ensin koitin säätää jalustinta kävellessä, mutta Speden menohalut päätti herätä juuri sillä hetkellä ja käännyttiin takaisin tallipihaan vähän lyhentämään sitä jalustinta. Lopulta kun päästiin matkaan asti, heti ensimmäisessä käännöksessä harkkaradalle ruuna päätti tehdä Ertikkamaisen lähdön ja pukin, jonka johdosta löysinkin itseni sieltä kaulalta. Ensimmäiset kaksi kerrosta olisin voinut ratsastaa ohjanperistä, koska en niillä ohjilla oikein mitään saanut aikaiseksi hevosessa. Kolmas kierros oli jo hieman enemmän minun hallinnassani ja neljäs olikin taas ihan toivoton. Neljännellä kierroksella Spede lähestyi todella lujaa mutkaa, jossa me meinattiinkin sitten kaatua. Hevonen lähti kallistumaan, itseltäni lähti toinen jalustin ja koska jarruja ei ennen pihaa ole, koitin vain keikkua sen yhden jalustimen kanssa kyydissä. Tässä mä vielä olen, hevonenkin ihan hengissä ja ehjin nahoin. Otin vähän irtiottoa metsässä ja käytiin pienen pieni lenkki siinä heittämässä, että hevonen vähän rauhottuisi ja otettiin vielä uusi kierros, ettei jää mitään huonoja muistikuvia tms. Ei jäänyt ei, mutta hevonen oli jo paljon enemmän hallussa! Viimeinen kierros vielä käyntiä, joka sekin onnistui suunnitellusti

Mielestäni myös käveleminen on erittäin tärkeää, vaikka se ei kuntoa kasvata tai vauhtia lisää, mutta tekee joskus hevosen psyykkeelle enemmän kuin moni muu. Tihurikin on vähän sellainen on/off-tyyppi ja vaikka se rehellisesti, ehkä jopa mielellään, aina menisikin lujaa, täytyy välillä hieman nollailla. Tietysti on vastuskärryjä sun muita kikkoja, joilla käynnistäkin saadaan rasittavampaa, mutta meille toistaiseksi riittää ihan tuo käveleminen pelkilteen. Opettelun aihetta siinäkin jo ihan tarpeeksi.

Katselin samalla vanhoja kuvia, joista sitten intouduinkin kertomaan vähän miten me ollaan opetettu meidän hevoset esimerkiksi loimitukseen. Yleensä varsat on opetettu meille tullessa seisomaan heti ensimmäisenä naruissa, jos ne ei sitä vielä ole osannut. Kun varsalla on yleisessä hoitopaikassa turvallinen ja luottavainen mieli, aletaan yksi kerrallaan tuomaan uusia juttuja elämään. Tällä tarkoitan nyt sitä, että hevosta on harjattu ja paapottu  useampia kertoja ensin niissä naruissa yms. Samoin uusia asioita tuodaan ehkä 1 kuukaudessa. Meidän varsat ovat aina olleet kauhean järkeviä. Hotikka ja Tirriäinenhän on opetettu näin myös satulaan. Niille on siis ensin vain näytetty satulaa ja annettu haistaa vähän, sitten laitettu selkään ja annettu olla hetki ennen mahavyön kiinnittämistä tai mitään (toinen pitää satulasta vähän kiinni ettei pääse tippumaan kuitenkaan!). Sen jälkeen olemme laittaneet mahavyön löysästi kiinni, mutta kuitenkin niin että koko systeemi on kuin normaalisti. Jos hevonen on tässä ok, seuraavalla kerralla on yleensä penkin kanssa menty kyykkyyn viereen ja roikkumaan satulaan mahallaan. Ajo-opetus on auttanut satulaan opettamisessa, koska hevosilla ei ole samalla tavalla ylimääräistä virtaa ja ne ovat tottuneet kärryjen painoon sekä aisoihin kyljissä,

Jotuuri thö taikaviitta, loimi ekaa kertaa päällä

Kaikki on opetettu seisomaan ehdottomasti paikallaan ja että satulaan noustaan aina penkin päältä, jolla osin haluamme suojella hevosen selkää. Moni voi ajatella, ettei tämä nyt ole kovin turvallista, enkä halua niin väittääkään. Kaikki opetustilanteet tulee kuitenkin katsoa hevosen luonteen mukaan ja ajatella vähän itsekin mikä hevoselle sopii ja mikä ei. Meille on sopinut erittäin hyvin, että ne on ensin opetettu odottamaan, että ratsastaja nousee penkiltä selkään. Penkki on vielä suhteellisen korkea baarijakkara-tyylinen, joten selkään voi aika sulavasti laskeutua ilman suurempia vääntymisiä sivulle tms. :)

Loimet on myös näytetty ja laitettu selkään ensin vähän ja lopulta kokonaan. Sitten otettu pois ja seuraavalla kerralla laitettu karsinaan. Ei ongelmia tässäkään. Ertikalle se tosin laitettiin suoraa tarhaan, kun sai vanhan Försti-ruunan kanssa jäädä kesäyöksi ulos ja pelättiin, että alkaa satamaan.

Hetken ihmettelyt ja se oli siinä :)

ps. Löysin kätköistä tämän vanhan kuvan, joka jo jossain postauksessakin varmaan esiintyy