Vierailua Ypäjällä

Mulla onkin jo pitkän aikaa ollut tunne, että olis kiva kirjoittaa postaus, etenkin kun nyt viimeaikoina on kertynyt asioitakin, joista postata.

Ensimmäinen ihmetys on, kun värjäsin hiukseni aikalailla hetken mielijohteesta punaiseksi. Nämä on kyllä lähempänä mustanpunalilaa kuin ihan kirkasta punasta, eli en minä nyt ihan puhdas punapää ole. Kuitenkin olen saanut paaljon positiivistä palautetta näistä, joten eiköhän tässä pysytä ainakin toistaiseksi. Kaksi kertaa jouduin nämä värjäämään, sillä blondeihin kun veti... No, tarvitseeko edes selittää :D

Mutta tuosta ihan hieman vaaleammat nyt ;)

Mutta eihän tämä nyt minuun kohdistuva blogi oikeastaan ole ollenkaan. Päätähtinä kun kuitenkin ovat kolme, neljä vai jopa viisi sankarustamme, joista yksi on aloittanut mielenkiintoisen karvan vaihdon. En oikein tiedä vieläkään minkä värinen heppu se on, saati minkä värinen se tulee olemaan. Vahvasti se isältään näyttää, ihan hyvä vaan, jospa ottaisi jalat alleen ja liihottaisi samalla tavalla kuninkaaksi aikanaan. :) Lisäksi nyt, kun sillä ei muuta elämän tehtävää toistaiseksi ole kuin miellyttää ja ilostuttaa minua - vielä hetken, alkaa se kyräilemään jotain omia pikku suunnitelmiaan. Mehän ollaan sanottu, että jos ei mitään erikoista tapahdu ettäkö se orina pitäisi, niin voi ruunata jos siltä tuntuu. Tietenkin, mutta en minä sitä nyt ihan suotta lähde ruunailemaan kuten aikaisemmin olenkin jo miljoona kertaa kertonut. Ja jos se toimii orina ja on kiva peli, hyvä niin. Tosiaan, näyttää vain vahvasti siltä, että se alkaisi tässä vaihtamaan isänsä suuntaan väritystään. Hobittinen on harmaantunut lautasilta ja lavoiltakin vähän, ryntäistä harmaa ja päästä osin. Harja on vaalennut tässä ihan minun silmien alla niin, että olen sen itsekin huomannut. Nyt se onkin jo melkein valkea (= tarvitsee ostaa kunnon kimon shampoo että siitä tulee valkoinen ;) ). Kuinka siisti olisikaan hopeanmusta/ruunikko suokki! Mutta joo, maanpinnalle ja katteleen josko se lopettais karvan vaihtamisen ja onkin se sama rautias kun ennenkin, mutta onhan noita mielikuvaleikkejä kiva aatella.
Suoraan sanottuna: kyllä, hevoseni on sekavärinen tällä hetkellä ja vaihtaa vain karvaa tai vain hyvin paskainen.

Tältä näyttää herra kaukaa.. 

Ja tältä lähempää

Jatkan tämän värin paskaisuusasteen selvittelyä mahdollisesti tänä iltana, kun herrasemme pääsevät pesulle. ♥

Jahas ja kuvien laatu kärsi, pahoittelut! Mutta sehän muistuttaa jo heppaa

Tämän kuvan kohdalla kuolin söpöyteen, oikeesti.. ♥

Toinen koitti epätoivosesti perässä c:

Mustanaamio salaisen aseensa kanssa! 

Tän mä vielä joskus piirrän aww..

Tosiaan meillä heppaset pääsi heti yötäkin olemaan ulkona, kunhan vain tarhat oli varmasti kuivat & siivottu ja yöt ei pääasiallisesti menneet pakkaselle. Ei siinä mitään, kyllä noi pikkupojat ainakin pärjää vaikka vähän menis miinuksellekin, Försti vanhana konkarina selvinee siitä myös. Olihan se sentään joskus omasta tahdostaan 4 yötä ulkona -20-25 asteen pakkasissa, kun ei kiinni antanut.

Ihan hyvä näin, sillä minulle jää huomattavasti enemmän aikaa puuhata kaikkea mukavaa kesäistä. Olen siis ahkeroitunut upeasti tämän kuvauksen suhteen SEKÄ ulkokauden alkaessa siellä sun täällä, myös meillä alkaa hienon hienot ponit hyppelöidä puomeja ja Försti saa eteensä isompaakin estettä. Sen jalat kun näyttävät olevan suhteellisesti kunnossa eivätkä ne siitä laukkailukerrastakaan turvonneet minnekään (ei ollut siis mitään jaloissa yötä tms vaan  ihan perus), uskaltaa senkin antaa vähän pompata. Kerran tai kaksi se sitä jaksaakin, heh.

Hotikka sen sijaan on jatkanut tätä estehevosen uraa, sillä siivosin poikien tarhaa tässä viikko tai pari sitten. Sen suurempia ajattelematta rajaan tarhan minulle otollisesti langanpätkällä n. 70cm korkeudesta. Hetken siinä siivottuani kuuluu, kun tanner tömisee ja alan kuulostelemaan tarkemmin.. Kukas se sieltä tulikaan sen langan yli ilman, että tämä lanka kuitenkaan oli millään tavalla maassa? Arvasitko oikein, jos kerron sen olleen Hotikka. :) Eihän siinä voinu kun naureskella toiselle ja koittaa saada sitä takaisin Jompan kanssa samoille puolille. Huvittavinta, että Hottiksen mielestä puomit on alkuun aika kauheita (mutta sähkölankahan ei ole), ei siinä mitään. Kyllähän se ne ylittää ihan mallikkaasti vaikka olisi kolmekin peräjälkeen ja hienosti venyttää askelta. Korkeutta nostaessakaan, siis kavaletiksi korotan korkeintaan eli n. 25-30cm, ei tule ongelmia paitsi kun herra säheltää ja askeleet menee pipariksi. Mutta se on pikku juttuja tosiaankin, koska niin tapahtuu yhä harvevissa määrin. Poitsu hönäsi homman yhtä nopeaa muuten kuin veljensäkin, menee puomin yli niin saa namia. Niinpä mammalta kunnon loppuessa herra menee itse edes takas ja saa namia.
ps. Hotikka oli mystisesti poistunut tarhastaan pari päivää sitten. Missään kun ei ollut jälkeäkään poistumisesta. En usko, että sillä pomppua on hypätä jostain 150-170 aidastakaan yli, joten eiköhän se ole tullut portista ali tai tehnyt taikoja.

Kaiken tämän lisäksi olen saanut kuluneen kuun aikana uusia heppaystäviä. Ylisöpö pieni Welsh-poni, Pikkarainen. :) Se on kuin koira ja voi että, tulee kauhea ponikuume joka kerta. Muistinko sanoa kuinka söpö se onkaan... Eikä siltä kyllä ponnuakaan puutu, huh.

Ettei vaan kolise

Hurrrrja poni c:

Jaja, tosiaan se Ypäjän reissu. Tästähän tulee aivan kilometripostaus, jossa ei ole mitään rotia.
Perjantaina äiti lähti heittämään minua yhden aikoihin kohti Ypäjää. Matkassa mukana tietenkin kaikki tarpeellinen: tietokone, kamera, vaatteita ja hiusväri. Joo, Tiina värjäs tuolla ne mun hiukset uudelleen.. Ohjelmassahan oli heti perjantaina ajamaan menoa. Koska Tiinan passi Vici ei ollut käytettävissä, mentiin Sennillä. Oikein mukava, krmh. Vähän painoi ohjalle, mutta meni ihan reippaasti eteenpäin ja meillä oli ainakin hauskaa Tiinan kanssa. Ilta meni vähän siinä ja tuossa, Hanna tuli kyläilemään ja päästiin vielä saman päivän aikana nukkumaankin.

Lauantai meni jälleen tallin merkeissä, alkuun käytiin ajamassa Vici ja sen jälkeen suunnattiin Lellyn kanssa maastoon kakkostallin pullaponeilla. Ei ne enää niin pulleita olleet kuin lokakuussa, mutta kyllähän niillä edelleen vähän ylimääräistä. Kävimme kääntymässä salilla ja katsoimme Finlandia-ajon, mikä oli ihan jännittävä jopa! Illalla tuli vielä muista soluista porukkaa kyläilemään ja vietettiin ilta katsoen American Pie'ta ja kouluratsastuksen jotain kisoja Göteborgista.

Sunnuntaina oli se suuren suuri päivä, paikallisravit! Sieltä kuvia tulossa sitten seuraavaan postaukseen, johon koitan yleensäkin ne ypäjän kuvat mahduttaa. Voin kertoa siellä vielä tarkemmin varsoista ja ajolenkeistä yms. Mielipiteitänikin. Jos siis joskus suinkin saan kirjoitettua sen.

Tiistaina edessä olisi Ypäjällä pääsykokeet, joten saattaapi olla, että yhdistelen nämä kaksi asiaa sujuvasti.. ;D

Perus lahna