KUVAPLÄJÄYS (40+ kuvaa)

Mulla on nyt kauhea postausinto, enkä oikein tiedä minkä ihmeen takia. Tätä on jatkunut jo jonkun verran, mutta eihän se haittaa sillä saattepahan luettavaa. Koska viime postaukset ovat olleet aika kuvatäytteisiä niin koitan tähän selittää jotain meidän toilailuista viimeajoilta. Hienoa, jos jaksat lukea koko postauksen ja katsoa kuvatkin. (y)

Mun fb'n kansikuva sekä tän hetken ilmeeni, uskoisin. 

Sain myös kauhean uudistuspuuskan tässä blogia selaillessa. En ole kauheasti oikeastaan edes koneella ehtinyt istumaan, kun on pitänyt joka paikassa olla ja ensi viikostakin tulee varmasti superkiireinen kaikkineen hommineen. Ehdin kuin ehdin kuitenkin vähän hioa tuota ulkoasua kesäisempiin suuntiin, sillä vanha alkoi kyllästyttää ja animaatiossa ollut virhe häiritsi suunnattomasti. No, tällä kertaa se sitten vähän venähtikin pituutta siinä missä leveyttäkin koko blogi.. Well, säädän tätä vielä varmasti muutaman tunnin ennen kuin olen supertyytyväinen - kerrankin. Ainakin nuo sivupalkin jutut tulevat muuttumaan ja pari lisäystä tulee, kunhan vain ehdin.

Tässä kun puissakin on vihdoin lehdet oikein kunnolla, itikoita on vaikka muille jakaa ja laidunkausikin puskee päälle yllättävän kovalla vauhdilla, ehtii tapahtua paaaljon asioita. Poikia on nyt lauantaina kuvattu oikein urakalla ja mukaan mahtuu muutama ihan omaakin silmää miellyttävä otos. Lisäksi Förstillä alkaa kaviot taas vaivata, joka ei tule yllätyksenä sekään. Onneksi pääsee laitumelle, josko kasvaisivat siellä sitten kunnolla ja syksyllä saataisiin kengät liimattua alle.

Räsypekka, herra epäsiisti.. :D

Otetiin tän Fören kanssa tavotteeks myös kesän hirmuisen treenin jälkeen suunnata kisoihin. Ihan ratsukisoihin, raveihin ei tolla hevosella oo menemistä. Tavotteet on niinkin korkealla kuin jossain puomiluokassa, jos laukka saadaan mukaan kaarteisiin ja semmoisiin tai vaihtoehtoisesti joku raviohjelma. Tietty haasteena on tämmösiä pikkuongelmia, kuten oma ratsastustaito ja istunta, hevosen laukka ja muutenki tämmönen yleinen hallittavuus. Että jos me koulukisoihin, tarttis varmaan sitten jostain etsiä kesän aikana se jonkin näköinen kokoaminen ja itsensä kantaminen. Tiedä ehtiikö edes, mutta katsotaan nyt päivä kerrallaan. ;) Kauhee motivaatio päällä tästä jutusta, sillä tosiaan kaveri käy samassa paikkaa sitä Fören laitsakaveria liikuttelemassa ja hoitamassa niin tuli oikeesti hirveesti motivaatioo. Kuitenkin on kaveri, hyvää seuraa siis ja tietty parhaat jutut, saa kuvia puolin ja toisin sekä kaikkea muutakin. Lauantaina viedään F laitumille, kuvamateriaalia viikonloppuna siis tulossa oikein huolella!

Tästä tullaankin olemaan pari päivää rauhaksiin kotona, oletettavasti Förstiä ratsastellessa ja tietty Leksaakin ja lopulta 5.6 illalla suuntana Ypäjä. Menen taas Renttuun majailemaan Derbyn ajaksi ja viettämään laatuaikaa. Huippua siis!

Mutta mitä Leksaan tulee, olen tässä vihdoin ja viimein tajunnut kuinka hemmetisti se on mulle opettanut. Ihan perusratsastukseen liittyvää siis, semmonen luottoratsu ollut ja no... Jos näin lyhyesti kerron sen kaiken, mitä olen oppinut: keikkumaan kyydissä parissa piruetissa ja kokenut kun heppa lähtee lapasesta kirjaimellisesti, kyntänyt maata (vaihteeksi) ja ollut jossain kohdin epätoivon partaallakin. Mutta ne positiiviset... Oppinut istumaan esimerkiksi laukan täysin penkissä, kevyessä myös. Tasapainoni on kehittynyt huimasti, en varmasti olisi pysynyt Förstin kyydissäkään jos en olisi Leksalla mennyt. Sekä kauhuni, kevennys, sujuu nyt jo suhteellisen hyvin eli kädet pysyy suunnilleen paikoillaan, en purista polvilla jne. En voisi olla iloisempi, sillä vielä vuosi sitten saatoin vain kuvitella siitä, kuinka ratsastan jossain maastossa ja osaan jopa jotain. Enkä muistanut, kuinka olenkaan kaivannut laukkaamista. Josta tulikin mieleeni se mieletön tunne kerran, kun sain metsäpätkällä hevosen täysin avuille ja käyttämään selkäänsäkin. Ja vielä laukassa, oli ihan huippu tunne. Mutta tämä ei ole mikään puhe, kun yhteinen elo on päättymässä. Sillä olenhan nytkin menossa tästä juuri Leksalla ratsastelemaan. :)

Nämä ajatukset vain pomppasivat mieleen, kun mietin tulevaa kesää - josta tietenkin tuleekin sitten kuitenkin ratsastuspainotteinen. Äitin työkaveri myös vähän meinasi ja tarjosi, että saisin hänen uudella putella alkaa maastoilemaan ja käppäilemään. Superia!

Ja koska on kesä, aurinko paistaa, on myös minun kuvausintoni huipussaan. Tuntuu, että on kehittynyt taas hurjasti siinäkin eteenpäin. No, sen voi jokainen päätellä kuvista mennäänkö huonompaan vai parempaan. Tosin mitä tässä postauksessa on, on luultavimmin alaviistosta. Onhan se nimittäin helpompi istua maassa nojaten tolppaan ja kuvailla samalla, en valita! Sain vielä hyviä uutisiakin, koska Tinspu tulee viikonloppuna tännepäin ja auttelemaan laitumille vienneissä yms. eli kuvia tulee varmasti ja lupasin Nealle ottaa videotakin. Hih. :)

Ja Hotikka näytti pikkuselle jälleen mallia, tuitui ♥

Ja sittenhän se ottikin homman tosissaan. :--D Kattokaa ihmeessä miten komeana poitsuni taustalla ;)

POSSUJUNAA !

Meillä nykyään kotona kauheat kinat siitä, kenen hevonen on komein ja kaunein ja paras. Minä ja velipuoleni puolustetaan toki omaa putteamme, äiti puolustaa poikaansa eli Tihuria ja isäpuoli sitten puolustelee ja huolehtii Ertikan kannatuksesta. Jotuuri ja Försti jää aina, ihan aina, tuon homman ulkopuolelle... :DD Ehkäpä
tässä piileekin joku pikku jippo ja Jomppa (ristin sen Jompaksi) onkin perheen musta lammas. ;)

Kuinka kiva kuva ois, kun toi hemmetin lanka ei ois tossa... 

Tää possu pääs taas kuvii... :D

Herran reaktio mettikössä rämistelevään ihmiseen, hyvä näin ;)

Förstikään jaksanut välittää

Ensi silmäys muovipussiin, hui perkele!

"Jos mä tälleen ihan varovasti vaan, niin se ei ehkä syö mua.."

"Vaan mä syön sen!" :DD

Herra ei paljoa mitään sähkölangasta sano, paitsi sähköjen ollessa tietty päällä.. Saa nähdä miten tulee tulevaisuudessa pysymään langoissa.

Koiran lenkitystä purolla.. :D

Seuraavana päivänä sitä hieman vielä siistin tasaisemmaksi. Se on aivan tasainen, kuten kyllä kuvassakin
paria hassua haituvaa lukuunottamatta. Tosiaan tuulikampaus.. :)

Siistin tosiaan Förstin harjaa vähän, koska pitkänä se oli aika hemmetin ruma. Suomeksi sanottuna siis. Ihan hyvä että siistinkin. Ja hieman lyhyt polkkahan tuosta tuli, mutta itse tykkään niin ei tarvitse heti olla leikkelemässä taasen sitä. Ja uskokaa vaan, näyttää nyt parin päivän jälkeen jo huomattavasti paremmalta kuin juuri leikattuna. :)

Pörrin kanssa toivotellaan hyvää kesää teille kaikille, koitan tietty postailla mahdollisimman usein ja aina kun tulee jotain. :)

Lyhyt päivitys

Ei sillä, ettäkö mulla olisi energiaa postata, mutta koska mulla on paljon postattavaa! Aloitetaan ihan tästä päivästä melkein loogisesti. Olin tietenkin Back on Trackillä konttia purkamassa omasta tahdostani ja mukaan tarttuikin sitten EQ2 -kypärä. Oon jätte tyytyväinen siihen, sillä sehän on täysin muokattavissa päähän sopivaksi ja lisäksi ihan tyylikäskin sekä tämä hieno MIPS-tekniikka. :) Nyt kelpaa sitten ratsastella puskissa, kun on pää turvassa.. Vielä kun heräis se kokonainen itsesuojeluvaisto jostain.

Tällä vai kenties viime viikolla tuli myös tieto siitä, että heppaset lähtee laitumelle tänä vklp (kai) ja että ostettiin remmiin uusi jäsen, Jotuuri. Voi se on söpö omalla tavallaan ja niin kauhean siro, jospa tässä olisi meidän mailin matkaaja sitten.

Sunnuntaina (12.5) kun vietimme vielä Hotikan synttäreitäkin, oli Hanna käväisemässä Helsingistä meillä. Postauksen päivästä löydät täältä.

Försti pääseekin laitsalle paikkaan, missä on kenttä = katsotaan toki miten hommelit lähtee käyntiin ja josko kävisin sitä ihan vaikka kerta viikkoon vähän liikuttelemassa. Ajoa on tietääkseni kuitenkin lähemmäs 45min suuntaansa, joten ei sitä ihan joka päivä sitten viitsi.. :) Ja tarviihan pappa lomaakin. Ja tietty kuvailemassa !!

Uusi päivitys asiaan! Löytyikin ihan muutaman kilsan päästä laidunpaikka, jota menemme katsomaan maanantaina. Tallilla asustaa eräs Chili, jota tuttavani käy ratsastelemassa eli kuvia ja seuraakin varmaan löytyisi kesällä siihen hommaan! :) Alustavasti tämä siis Förstin paikka, jippii!

Sekä toki sain näin kesän tullen iiiihhhanan idean ulkoasuun, saa nähdä miten onnistuu. :) Tästä ei nyt mitään kilometripostausta tule, sillä tiivistelin ja jätin kaikenlaista pölinää välistä. Oma kirjoitusenergiani kun tosiaan on päivän jäljiltä hyvin pienissä, eikä ihme. :)

Kuvia Tihurin startista

Hölläillen :DD

What a wonderful day!

Kirjoittelu on nyt jäänyt vaihteeksi. Viime ajat ovat olleet kiireitä, eikä ole yhtään auttanut pari huonoa päivää sään suhteen. Tietenkin hyvät säät lisäävät kiireitäni, ja niinä huonoina ei sitten ole niin kauhea hoppu, mutta arvatkaapa vaan tarvitseeko raskaan työn raataja joskus kanssa lomaa... ;)

Tosiaan käväisin siellä pääsykokeissa, kaikista parasta siellä oli huippuporukka/ryhmä mikä kohdalleni osui. Tunsin ennestään ryhmästä Marin, ja sain päivän aikana uusia tuttavuuksia. Naurettiin paljon eikä tainnut olla montaa hiljaista hetkeä. Mitä meillä sitten oli pääsykokeissa?

Alkuun oli info, jossa kerrottiin yleisesti koulusta ja vähän pääsykokeista. Tämän jälkeen ryhmä 1, jossa minä olin, suuntasi tallikokeeseen ja muut 2 ryhmää aina eri tilanteisiin. Tallikokeessa oli ryhmälle tarhansiivousta ja pakko myöntää että oli aika mielenkiintoinen tämmönen orjatyöjuttu, onhan se pois aina tallissa olijoilta. Mutta tämä sujui hyvin, ja jatkoimme eteenpäin kirjoittamaan esseetä ja yksittäiseen kokeeseen. Olisihan ne voineet aina paremminkin mennä, mutta olen ihan tyytyväinen loppuen lopuksi. Pari tyhmää virhettä tein, mutta nekin suhteellisen pieniä. Ja mikä tärkeintä, olin oma itseni enkä esittänyt olevani mikään standardien mukainen neitonen pyrkimässä Ypäjälle, joka tekee kaiken niin kuin oppikirjoissa sanotaan ja on niin pyhää nöyrää mielipiteetöntä (tällä tarkoitan mitä tarkoitan, ei saa loukkaantua!!) sakkia. Kyllä sitä on kauan heppojen kanssa toimittu, ja jos nämä 15 vuoden taidot ei riitä sisäänpääsyyn, niin ehkei se sitten ole paikkani ja ehkei tasoni sitten ole riittävän hyvä. Kuitenkin hyväksyn senkin vaihtoehdon varsin hyvin, ettei sinne pääsekään ja tiedostan 72 pääsykokelaitten joukossa olevan niitä helmiä, jota minä en ehkä ole. :) Mutta onpahan haettu, ei tarvitse tulevaisuudessa miettiä jos sitä kuitenkin olisikin päässyt sen sijaan, että luovutti heti kättelyssä.

Tästä suuntasimme sitten syömään, oh my se ruoka.. ♥ Kelpais ihan joka päivä syödä sitä juu. Ruokailun (1,5h) jälkeen meillä oli haastattelu ja kuntotesti. No, tämä kuntotestihän meni ihan penkin alle. Koitin kuitenkin ehjään suoritukseen, eli tein liikkeet oikein niinkuin ohjaaja näytti ennen varsinaista testiä ja silti olin keskiverto. Ei siis ehkä hätää.. :) Haastattelu oli ennen siis kuntotestiä minulla, osalla se oli jälkeen. Siellä kyseltiin kaikkea yleistä mikä liittyy koulunkäyntiin, hevosiin ja omaan itseesi. Tässäkin kohdassa olin oma itseni ja erittäin tyytyväinen siihen, mitä siellä sanoin. Minulle ei tullut missään vaiheessa mitään "voi kun en olisi sanonut noin" tai "miksen sanonut näin"-fiilistä. Kyllä se omana itsenään oleminen oikeasti kannattaa noissa, ei sitä turhaa hoeta kaikkialla. :) Ja turhaa jännitys, vaikken itse kyllä jännittänytkään, kaikki ihmiset ovat rentoja ja mukavia, heille on helppo jutella ja itselläni ainakin sitä juttua tuli siihen malliin ettei mitään rajaa. Olen aika sosiaalinen ihminen, nykyään myös teen kontaktia ihan kiitettävästi tuntemattomiinkin. Roosa jopa kerran sanoi, että olen ihme tyyppi kun oon näin sosiaalinen. Oltiin siis messuilla, ja ohimennen siinä juttelin jonkun myyjän kanssa. Mutta tapaan kuitenkin paljon ihmisiä, osakseen äitini takia ja osakseen omien harrastuksieni yms kautta. Se on kieltämättä laskenut kynnystä puhua ja kasvattanut hyvien tapojen muistamista entisestään.

Mutta jos joku nyt jäi miettimään mitä meinasin aikaisemmin sanoessani "joka tekee kaiken niin kuin oppikirjoissa sanotaan ja on niin pyhää nöyrää mielipiteetöntä", eli meinaan ihmistä joka esittää pääsykokeissa olevansa jotain täysin muuta kuin mitä oikeasti on. Keskittyy tekemään asiat niin kuin jossain oppikirjassa oikeasti sanotaan, oli se sitten maalaisjärjellä ajateltuna tyhmästi tai vastoin turvallisuutta tms. Ei nosta mielipiteitään mitenkään esille, myötäilee vain kaikkea mitä toinen sanoo ja väittää olevansa samaa mieltä vaikkei olisi. Mielestäni ihmisessä kun pitää olla edes vähän luonnetta, jotta voi pärjätä niille vaikeammillekin hevosille. Mutta tosiaan, tämä on vain minun mielipiteeni enkä väitä etteikö aikaisemmin mainitsemastani käyttäytymismallista tykättäisi tai sillä pääsisi sisään kouluihin. Puhun nyt omista, henkilökohtaisista mielipiteistäni, teidän ei tarvitse olla samaa mieltä. Luulisi, että sitä kuitenkin olisi sitten kivempi päästä sisään omana itsenään kuin jonain muuna henkilönä. Onneksi meidän ryhmässämme en tälläistä havainnut, joten voin olla vilpittömästi iloinen kaikkien puolesta. :)
Ja joo, kyllä sen oikeasti vaan havaitsee ihmisestä onko se aito vai ei.

Ja mitä nyt pääsykokeiden jälkeisiin päiviin. No, kävin ratsastamassa vaihteeksi Leksalla. Meillä meni hyvin taas. Pari kertaahan se koitti vähän tarjota josko mentäisiin kuitenkin kotiin tästä, mutta tyytyi sitten kohtaloonsa. Olin kuvaamassa koko päivän Riksussa kansallisia estekisoja vaikka se vähän, ja vähän enemmänkin, sateli.. Lisäksi kävin varaamassa maneesin tälle päivälle, saas nähdä mitä siitäkin tulee kun sinne Förstin kanssa suunnataan.. Ja tietenkin eilen (lauantaina) Tihuri oli elämänsä ensimmäisessä varsinaisessa startissa.

Se oli aika jännä, eihän se nyt tietenkään sitä voittanut tai mitään, mutta teki kuitenkin ehjän juoksun eikä hypännyt laukalle vaikka vieressä vähän yksi sun toinen hyppelehti. Oikeesti, pitää olla ylpee. Moni olisi hypännyt! Kaiken päälle se joutui vielä moneen kertaan hiljentelemään ja kiihdyttämään, kun eteen yhdessäkin kohdassa hyppäsi sisäradalta laukkaava hevonen ja meinasi jäädä jumeilemaan siihen Tihurin eteen. Oli aika sekava kieltämättä se kohta. Lisäksi kuski kertoi, että siellä oli jossain kohdassa meinannut saada raipasta päähän Tihurisemme kun oli toista hevosta niin käsketty, mutta ei se sitten siitäkään ollut mitään sen koomin vaikka hyppääkin melkein heti jos raipalla komentaa.
Valmentaja nyt ei ollut ihan niin iloinen, oli odottanut parempaa hevoselta kuin 39,2, mutta sen sijaan me omistajat ja kyllähän kuskikin kovasti tykättiin, että tuli se laukaton juoksu etenkin kun niin paljon kaikkea hämiskääpeliä siellä tapahtui. Ja oli kuulemma tullut maaliin päin, joten ehkäpä se siitä. :) Ei sen tarvitse kun vaan 15 sekuntia tuosta pudottaa, mutta onhan sillä nyt aikaakin vielä. Ei siitä ratsua toistaiseksi ainakaan. Ja kuvia startista laittelen kunhan saan ne koneelle, oikeesti laiskottaa...

Ja kuten lupasin, niitä kuvia sieltä Ypäjän viikonlopulta on tässä postauksessa kaikki, eli uudemmat tulee taas erillisenä. :)

Ajamassa Viciä Tiinan kanssa :D

Tiina ja Vici

Niin mikä silmäfetissi...? 

ps. nää kaks alempaa muokkaamatta silleen kun ne ajattelin. ;D