Kuulumisia maaliskuulta

On pitänyt jo pitkään kirjoitella, sillä viime postauksesta on paaaaljon aikaa. Minulla kun ei vain sitä aikaa ole ollut liiakseen. Tässäkin pitää nyt taas kohta rientää, sillä vaikka olen hiihtolomalla, ei sitä aikaa tunnu olevan enempää kuin normaalistikaan. Vaikka onkin loma, olen mennyt tasaiseen nukkumaan kymmeneltä ja herännyt aamulla aikaisin talliin. Ehkä jopa hyvä näin, eipähän ole sitten kovin vaikeaa kouluaamuina.. :D

Päivät ovat aikalailla alkaneet kaikki hevosten ulos laitolla, tästä vaihtelevalla menestyksellä on sitten siivoiltu karsinoita, joskus heti ja joskus sitten myöhemmin. Tämä perjantai kuuluu jälkimmäiseen sarjaan ja ehkä ihan ansaitustikin. Keskiviikkona pesin vähän tallia, lähinnä valkoiset ovemme ja kaikki ikkunat. Sen ihmeempiä en ehtinyt tekemään, oltiinhan sentään kahdeksasta kahteentoista shoppailemassa. Mukaan tarttui vähän sitä sun tuota, lähinnä turvetta, talikko (kyllä, edellisestä meni metallivarsi poikki ja pari piikkiäkin...), riimut molemmille varalle, riimunnaru ja rehua pikkupojalle.

Tällä viikolla oltiin myös vähän hiihtoratsastelemassa, joka oli yllättävän kivaa! Itse olin suksien päällä vuorotellen Emmin kanssa sekä sainpahan uuden supermukavan tuttavuuden. :) Siitä onkin kuvamateriaalia ja paljon, joka kuvassa minulla on vain silmät sirillään...

ja siis vuorokausihan vaihtui tässä taas. yläpuolella olevat perjantaina kirjoitettu..

Torstaina Milla sitten tuli meille kyläilemään, ja lähdettiin Förstin kanssa maastoilemaan. Se menee korvat hörössä aina siellä ja taitaa jopa tykätä, vaikka vähän töihin joutuukin. Jalkakaan ei ole pitkiin aikoihin ollut niin turvoksissa mitä joskus, liekö sekin alkanut parantumaan muutaman vuoden jälkeen. Eli hiljaista käyttöä tässä mietin, lähinnä ratsain tuolle herralle. Laidunpaikka molemmille on tiedossa, yhteensä lähtee laitumille 3 hevosta meiltä (Ertikka, Hotikka ja Försti). Kaikki eri paikkoihin, eli minä sitten skootterilla huristelen menemään ja kuvaamaan tietty!

Kuvauksesta puheen ollen, luin ht.netistä ihan mielenkiintoisen topan, joka sai minutkin ajattelemaan asioita. Monet kehuvat toki kuviani ja mieltävät, että olen hyvä valokuvaaja. En sinänsä lähde asiaa kieltämään, mutten voi myöskään sanoa etteikö olisi opittavaa. En kuitenkaan ajatellut nyt kirjoittaa tähän mitään suurta ylistystä itsestäni ja kuvaamisistani, vaan lähinnä kertoa näin valokuvaajana - ja harraste sellaisena nimenomaan - vähän mielipiteitäni ja pohdiskella julkisesti asiaa. Toisin sanoen, tarkoituksenani ei ole mitenkään päätyä sen erityisemmin mihinkään tiukkaan linjaan tässä asiassa.

Lähettäjä: kisaaja 
Päivämäärä:   21.2.13 18:00:26

Hyvistä kuvista maksan mielelläni 3-5 euroa / kappale. tällöinkin minulle on ihan ok, että kuvassa on jossainr eunassa kuvaajan tunnukset ja copyt (kuten esim. Fotomedialla).

Ja minkälainen sitten on hyvä kisakuva:
1) hevonen on kuvassa hyvässä asennossa (eli koulukisakuvissa jalat kunnolla auki, estekuvissa ponnistanut hyppyyn jo kunnolla)
2) kuvien valotus ja kontrasti ovat kohdallaan
3) kuvien tausta on kisakuviin sopiva

Mikä muu tekee hyvän "kuvapalvelun":
1) kuvien selaaminen pikkukuvina on netissä helppoa
2) kuvia on paljon jokaisesta hevosesta / ratsukosta
3) kuvia on luokan jokaisesta hevosesta

Esimerkiksi monella "harrastelijalla" täyttyvät nuo hyvän kuvan kriteerit, mutta hyvän "kuvapalvelun" kriteerit eivät täyty. Toki ymmärrän, että harrastajapohjalta on ankeaa seisoa koko luokkaa kuvaamassa ja joskus olisi kiva käydä syömässäkin. Silti juuri nuo hyvän "kuvapalvelun" asiat ovat ne, mitkä tekevät fotomediasta nini ylivoimaisen.

Jos Mika on ollut kuvaamassa ja ilmoittanut kuvanneensa koko luokan, takaa se sen, että myös minusta on kuvia. Tällöin hänen sivujaan jaksaa selata. Kun harrastelija ilmoittaa kuvanneensa koko luokan, voi se tarkoittaa sitä, että jurui minun ratani kohdalla kuvaaja kävi hakemassa kahvia ja minun hevosestani on vain yksi pääkuva radan jälkeen. Tällaisen kuvaajan sivuja ei jaksa kauhean montaa kertaa kertaa selata, kun tietää, että kuvia löytyy vain joka kolmas kerta.

Fotomedian sivuilla jokaisesta hevosesta on paljon kuvia. Tokikaan kaikki kuvat eivät ole onnistuineita, mutta jos radastani on näpsitty esim. 20 kuvaa, on niistä yleensä edes muutama onnistunut. Jos taas harrastaja on näprsinyt radastani yhteensä ehkä 5 kuvaa, on paljon suurempi todennäköisyys, että kuvissa ei ole sellaista, minkä haluaisin.

Tässäpä näitä syitä, minkä takia olen maksanut ihan kiltisti Fotomedialle hyvistä kuvista. Kivaa olisi, jos ammattikuvaajat joskus eksyisivät myös koulukisoihin, mutta ymmärrän, että koulukisoissa kuvattavaa on aina vähemmän, joten tuotot on pienemmät.

Tässä on kiteytettynä aika hyvin tuosta topiikista se sanoma. Itse olen myös huomannut vastaavaa, tosin on myös harrastelijoita sinne ammatillisempaan suuntaan, jotka oikeasti kanssa ovat kuvanneet koko luokan ja joka ratsukosta on varmasti vähintään kolme neljä kuvaa. Joskus, kun vielä kinasteltiin ovatko harrastelijat yhtä hyviä kuvaajia kuin ammattilaiset, ajattelin vain aina itsekseni että no samat taidothan niilläkin nyt on ja jos yhtään on nähnyt vaivaa, varmasti tietää aukoista, suljinajoista, valkotasapainoista ja mistä valon pitäisi tulla, miltä tasolta kuvataan, missä asennossa kohde on edustavimmillaan jne. Eli aikalailla sen saman mitä ammattilainenkin.

Suosittelen kuitenkin lukemaan koko topiikin, sillä en mitenkään pysty tähän postaukseen sisällyttämään järkevästi kaikkea. Ja lähinnä se, miksi nyt tähän postaukseen koitan haparoiden saada jotain otetta ja kannanottoa, koskee omia kuvasivujani. Minullahan on kuvasivut, minne tulee käytännössä kaikki talleilla tai kisoissa kuvaamani kuvat. Se maksaa 3€ / kk, ei siis ilmainen suinkaan. Olen kuitenkin alkanut miettimään tätä hommaa vakavemmin, sillä nykyään tuntuu olevan noita kuvaajia malliin 5 vähintään aina yhdessä tapahtumassa, isommissa moninkertainen määrä (ja kotitallille ei kuitenkaan tunnu saavan juuri koskaan ketään kameran varteen). Loppuen lopuksi, kun tuo kamera vie aika hyvin sen kaiken huomion sitten siellä kisoissa ja kuvatkaan eivät juuri poikkea niistä tusinasta muiden kuvista, olen alkanut miettimään kannattaakoha sitä edes kuvata kisoissa enää. Otetaanhan ne samoilla "kultaisilla säännöillä", eli hevonen näkyy kokonaan ja asento on tietty yms yms. Ainoan eron kuvien välille luo ehkä korkeintaan tausta ja taustan sumeus = aukkoluku.

Kuvien laittamiseen menee huomattavasti aikaa, enkä ole 100% varma, että sitä tulee riittämään jatkossa. Ne tuntuvat jotenkin niin turhalta.. Loppuen lopuksi ne sivut nyt sillä tavalla tuloihin vaikuta, ettäkö olisivat mitenkään kannattavat välttämättä kaiken vaivansa suhteen. Se vaikuttaisi varmasti myös kisakiertelyyni nyt tulevan kesän aikana, joka tuntuu toisaalta ihan mukavalta ajatukselta. Tässä heräsi tätä kirjoitellessa myös ajatus muutaman parhaan kuvan julkaisemisesta täällä sitten sekä pääsisin toteuttamaan sitä taiteellisempaa puolta. Pääsisi samalla heitolla kenties eroon siitä kaikesta turhasta kultaisista säännöistä välittelemisistä jne.. Saas nähdä miten tässä hauduttelun jälkeen tulee päätöstä, jos ollenkaan.

Paikallaan olisi ehkä myös laittaa pari kuvaa eräältä tallilta tästä lähistöltä, jossa olen nyt useana vuonna käynyt kuvaamassa. :)

ps. Hotikan säkäkorkeus 140cm ja lautaskorkeus 145cm ;D
pps. Aika sekava postaus ainakin omasta mielestäni, koitan koota mieleni jälleen kerran kunnollista postausta varten..