10 asiaa, jotka tekevät minut iloiseksi!

Argh! Nyt kun (melkein) on kesäkin ja kaikkea, haluaisin hallita paremmin kuvausjuttuset. Ensinnäkin pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja muistutella kiinnittämään huomiota rajauksiin kuvatessa, vaikka ne nykyään ovatkin suhteellisesti kunnossa. Kuitenkin parantamisen varaa osassa, toisaalta eläimet nyt eivät ole kaikista helpoimpia kuvata ja aina ei ole mahdollisuutta liikkua otolliseen asemaan rajauksen suhteen, joten joutuuhan sitä hieman aina tyytymään olosuhteiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Minua itseäni se vain ärsyttää suuresti, lisäksi olen alkanut unohtelemaan suljinajan aivan vääräksi - puolestaan taas aukon kanssa pelailu on alkanut onnistumaan silloin harvoin, kun sitä tarvitsee säädellä. Lisäksi minun pitäisi kehittää omaa tyyliäni eteenpäin, se on ikävästi jäänyt jumittamaan ellei jopa laadullisesti ole mennyt taaksepäin! Risut siis siitä minulle, jälleen. ♥ Ehkä pitäisi kuvata enemmän ja säännöllisemmin, jotta se oma tyyli alkaisi muotoutumaan ja oma silmä sulautumaan kameran linssiin.. Tai ehkä jos vain keskittyisin enemmän, saisin myös mieluisampaa materiaalia luotua! :D

Kävin sitten kuitenkin tänään tuolla takapihalla kuvaamassa, sillä se on yksi ehdoton suosikkipaikkani. Siellä on myös muita upeita paikkoja ympäri metsää, kissalle tosin riitti ihan takapihakin. Pitihän Tuplankin toki ängetä sinne, mutta eipä tuo haitannut lopulta, kun jatkoi vain matkaa.

     

Taas tuntuu, että olen aivan hakoteillä myös koulun suhteen. Lisäksi äidinkielen opettajani oli laittanut vihkooni palautetta tekstistäni, kuinka olen kiitettävän kirjoittaja, jos haluan ja kuinka hän toivoisi minun keskittyvän enemmän kirjoittamiseen. Seuraavana ohjelmassa oli kirjoitusta, joten päätinpä kerrankin panostaa siihen. Haluan kuitenkin puolustautua tämän riman alituksen suhteen, kuten opettajani sanoi.. :D Sillä en ollut lukenut koko novellia, josta piti tehdä arvostelu, so.. Aina ei voi onnistua!
ps. Oli se kaikenlisäksi tylsäkin missä määrin sitä siinä ehdin lueskella.

Niin ja hei! Ilokseni kun taas viikon "lomailun" jälkeen tänne saavuin, oli Förstin lihasmassa kasvanut huimasti tai sitten minun silmäni ovat vain olleet täynnä kaikkea paskaa kirjaimellisesti. Havahduin tuon lihaksistoon nyt vasta, kun Tihurikin lähti treeniin ulkopuoliselle. Saattepa ihastella sitä nyt tässä kuvien muodossa, mutta muistakaakin kuvia katsellessa sitten, etteivät ne tosiaankaan ole tasaiset. :D Herrahan on eläkeläinen, äidin ja minun terapiapollenakin tunnettu. Se on vaan niin rento ja rehti kaveri ettei mitään rajaa. Ja sitä ei ole treenattu mitenkään, eli kaikki mikä kuvissa näkyy on oripojan kanssa tullutta.. ♥

                         

Ja toki haluan myös itse haastaa itseni, oikeastaan Susanna haastoi minut tähän omassa blogissaan, kun kerta lukija olen. Niitä haasteitahan saa toki laitella. :) Tätä muutin hitusen: listaan ne asiat, joilla on merkitystä elämässäni.

Inkku

Aivan kuten kaikki muutkin, rakastan omaa hevostani. Lisäksi se on minun kasvattini, joten olen jakanut sen kanssa kaikki suurimmat ja vaikeimmat asiat kuin myös ne parhaat hetket. Voin taata, ettei meidänkään tie ole ollut pilvilinnassa tallustelua, vaan aivan yhtä kivikkoinen kuin useimmilla muillakin. Rakkautta siihen ehkä lisäsi se tappelu, jonka viime vuonna jouduimme kohtaamaan. Luottamusta tässä tosin kasvatetaan edelleen puolin ja toisin, joten katsotaan mitä aika tuo tullessaan. Ehkä toiset - mieluiten kolmannetkin tai jopa neljännet - kuusi vuotta yhteistä taivalta odottaa vielä meitä, ja minä odotan vähintään yhtä innolla niitä. :)



Perhe

Perhe on merkittävä osa nuoren elämää, vaikka joskus on omat haasteensa yhteiselossakin. Eipä tuo elämä koskaan mitään ruusuilla tanssimista ole, joten voisin sanoa asioideni olevan hyvin tällä hetkellä.

Ystävät

On ihana tukeutua johonkin, joka on ollut lähes koko elämän ajan siinä vierellä. Tosi ystäväthän kävelevät vain ovesta sisään, eivätkä koputa. Niin myös minä saatan toisinaan tehdä mennessäni aamulla Heidille. :)

Valokuvaus

Tietenkin! Isäpuoleni vitsailee kameran ja minun (+ tietokone, joka aiheuttaa kolmiodraamaa mutta silti tarpeellinen valokuvauksen suhteen) välillä olevan sympioosi tai parisuhde. Voihan sitä niinkin kuvailla...

Muut eläimet

Meillähän on kokonainen eläintarha - älkää ottako kovin kirjaimellisesti! - kotona, joten kaikki ovat aivan yhtä tärkeitä minulle, en pysty sanomaan sen pahemmin suosikkiani. Riippuu niin kovin minun kuin hevostenkin päivästä.

Koulutus

Vaikken tosin tästä nyt niin kauheasti välitä sinänsä, pidän sitä kuitenkin tärkeänä. Ehkei sitä koulun penkillä sillä tapaa osaa arvostaa, kun pitäisi tehdä jotain epämiellyttävää, mutta loppupeleissä meillä on koulutuksen suhteen Suomessa asiat jopa hyvin. Jokaiselle on peruskoulu ja jatko-opinnoissa on varaa valita.

Muistot

Muistot opettaa sitä sun tätä, samoin historia vaikka usein niiden suhteen saatetaan olla jopa varautuneita, että niinköhän vain.. Historiasta ja muistoista sitä opitaan, tekemällä niitä virheitä. Lisäksi minulla on hienoja muistoja matkan varrelta niin kuvallisesti kuin mielessäkin. Joskus on hyvä jäädä muistelemaan ja miettiä tulevaa siinä samassa, etenkin vanhojen kuvien katselu tuo joskus tunteet pintaan. Hyvät muistot on niitä parhaita.

Itsensä haastaminen

Tämä on tärkeää ainakin minulle, koska halu kehittyä painostaa mieltä haastamaan itsensä. Sitä vaistomaisesti koittaa parantaa suoritustaan, vaikka se olisi kuinka hyvä. Eikä tämä toki liity koulutukseen ja valokuvaukseen, saati hevosiin........ :DD Oli lajisi sitten mikä tahansa, lentopallo, hevoset, shakki, tulee sitä aina yritettyä voittamaan itsensä ja sen oman suorituksen. Sama olitko sinä sitten hevosen selässä suorittamassa kouluohjelmaa tai ylittämässä estettä, tai vaihtoehtoisesti haastamassa hevosta ja omia treenausmenetelmiäsi kärryillä, tulee sitä aina haastettua itsensä ja yritettyä parhaansa. Uskoisin jokaisen kuitenkin loppupeleissä haastavan kouluratsastuksessakin itseään, sillä penkin yläpuolestahan se on aika pitkälle kiinni kuinka hyvin se hevonen liikkuu. Toki tässäkin on rajansa, enkä suinkaan väitä että suomenhevonen liikkuisi samalla tapaa kuin puoliverinen. Lisäksi jokainen hevonen on yksilönsä, mutta pääasiassahan se näin menee. Koitetaan rikkoa se vanha ennätys, eikö?  Hevosurheilussa siinä on vain mukana toinen, jonka ehdoilla sitä ikään kuin mennään ja ollaan, mutta jonka rajoja samalla koetellaan.

Nukkuminen

Tiedä kaunistaako, mutta nukun liian vähän - ainakin omasta mielestäni. Joko sitä pitää nukkua alle 6h tai yli 10h, jotta voi edes ajatella heräämistä, mutta arvatkaapa kaksi kertaa osuuko arkipäivinä unen pituus tähän neljän tunnin skaalaan.. Ei tosiaan. Huomenna on aikainen herätys ja mitä minä teen? Notkun täällä kirjoittamassa teille. ♥

Vuodenajat

Miettikääpä kuinka ankeaa olisi ilman neljää vuodenaikaamme. Okei. Myönnän, että voisin täysin tuskatta luopua talvesta, sillä en ole lainkaan talvi-ihmisiä. :D Se vain hankaloittaa asiota miljoonasti yleensä, pyörälläkään ei oikein eteenpäin pääse ja kävely on turhauttavan hidasta - ellei haasta jälleen itseään kävelemään lujempaa. Mutta silti, voisin hyvin muuttaa pois Suomesta vaikka Englantiin tai Saksaan. Ranskakin olisi kiva! On se silti piristävää, kun on edes ne kolme vuodenaikaa joista tykkää.

Palataan asiaan taas huomenna, taidan kaivautua tyytyväisenä peittojen väliin. ;)