Aivot narikassa a lá Heka

En ole itse sen kummemmin huomannut Hekan kasvua, kun olen sitä lähes viikottain nähnyt. Sen sijaan sen blogista katselemistani kuvista huomasin, että kisumisu on saanut todellakin pyöreyttä JA PAINOA. Hekan elopaino lähentelee jo nimittäin 4kg etappia ja nauretaankin sille aina, että sehän on kuin suomalainen mies pienen kaljamahansa kanssa.. ;D Ei saa loukkaantua, jos johonkuhun nyt osui tämä kuvaus (jos blogiani yleensäkään kukaan mies selaa). 

Hekalla on myös fetissi olla ihmisessä ihan kiinni. Emme oikein tiedä, mihin tämä pohjautuu, mutta vaikka voisi ajatella että kuinka mukavaa, on näin seurallinen kissa vähän rasittavakin toisinaan. Esimerkiksi yöllä kun hän koittaa kaikessa tarmokkuudessaan änkeä nukkumaan naamaan kiinni. Hekaa ei ole myöskään viisaudella siunattu ja monet kerrat on nähty kun tämä törmäilee seiniin kaikessa vauhdissaan... Paksun hangen tulo yllätti myös Hyrinä-Hessun ja raukka ihan normaalisti pomppasi terassilta hankeen. Sen jälkeen se miukui ja pomppikin ympäriinsä lumessa, kun olikin vähän paksulti.

Heka ei ole vieläkään oppinut mihin kannattaa ja saa mennä, ja minnekkä se meneminen on taas puolestansa vähän kyseenalaista. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Heka tutkii hevosen häntää. Viime kerralla se pujahti karsinaan Hotikan seuraksi ja meni leikkimään hännällä. Onneksi H on liikkeissään (karsinassa ja käytävällä) rauhallinen eikä sanonut mitään asiasta. Ensimmäisellä kerrallaan se tarkasti, olinko pintelöinyt H'n etuset oikein.

Hekan päättäväiset askeleet kohti määränpäätä

Sitten kieroontuijottelu -hetki

"Äiti miks sä raahasit nää matot pihalle? :o"

Leikkihetki :DD Leikkikaveruksilla kokoeroa? -Ei tietenkään..

Tee-se-itse-studio

Kuten ekasta kuvasta helposti näkee, malliakin alko tylsistyttämään heti alkumetreillä. :D Vissiin koki sellaiseksi säätämiseksi mun ja Tiinan studion, että toivottomuus iski. 

Koottiin tummista fleece-loimista tausta ja pohja studioomme, rakenneltiin spottivalo roikkumaan käytävälle vyötäröntasolle ja malli paikalleen yms. Tulos oli odotettua parempi. Hevosta kuvatessa nostettiin valo tarpeaksi korkealle johtoineen (jotka viritettiin karsinan yläpalkkeja pitkin), jotta se olisi turvallinen ympäristö niin meille ihmisille kuin hevoselle. 

Tupla kyllä kovasti halusi parrasvaloissa killuskelusta namit, muttei kuitenkaan suostunut itse tehtävään. 

Tässä näkyy vähän "studiomme" kokoonpanoa Tihurin totutellessa tilanteeseen

Herra osaa aika hyvin ;) Kuvaaja ei.

"Anna nyt mulle jo sitä namia"

Tosiaan studiossamme, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, onnistuu tuo pienelukoiden kuvaaminen puolet helpommin kuin isojen nelijalkaisten. Hevonen pitäisi saada tavallaan vielä enemmän sivuttain ja lähemmäs taustaa, jotta tulos olisi miellyttävä. Tihuri kuitenkin kesti hienosti kaikki paineet (vaikka välillä kierrosluku ehti kasvaakin) mitä karsinaan lukittu koira meluineen, spottivalo ja outo sermi tallissa saattoivat aiheuttaa. Koitettiin pitää kokemus positiivisenä ja palkittiin aina hyvästä käytöksestä leivänpaloilla. 

Vihdoin lunta!

Vindoinkin tuli lunta, mutta eihän se näiden kuvailujen jälkeen pysynyt. Siirrytään suoraan asiaan, eli niihin kuviin Tarasta. Tara on seikkaillut blogissa kuvien merkeissä aikaisemminkin. Postaukseen tästä.