Olen elossa..... Melkein

Kyllä vaan. Tähän viimeiseen kahden kuukauden jaksoon on tapahtunut niin hirveästi asioita, etten edes enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Muistutan vielä, etten millään voi muistaa läheskään kaikkea, mutta yritänpä kuitenkin. Lisäksi sain innostuksen väsätä uuden ulkoasun blogilleni, näette senkin lähipäivien kuluessa !

Olen kuvannut enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Päällimmäisenä mielessä ehkä ne viimeisimmät eli Yonkers Boko & Oliver Laukko ja Caspacho Bw V/D Meykenhoek. Lisäksi olen toki ollut West Side Tallilla sekä vähän kisahoitajanakin. ;) Ajattelin näin huvikseni läntätä tähän vain kauhean määrän kaikkea epämääräistä viimeajoilta kuvateksteineen ja siirtyä oikeastaan varsinaiseen asiaani, miksi tätä edes lähdin kirjoittelemaan.

Caspacho Bw V/D Meykenhoek

Diadal Porvoossa

Diadal laitumella (: 

Santolina

Scilla

Sekä viime hetken harjoitukset ennen Porvoota. 

Koska meillä ei ole aivan mennyt putkeen Inkun kanssa viime aikoina, ollaan sitten tehty se kannattavin vaihtoehto tämän suhteen. Eli, hevonenhan pääsee paremmille laitumille näillä näkymin keskiviikkona ja minä saan joko itkeä tai olla onnellinen - kummin asiaa haluaakaan katsoa. Piste i'n päälle oli kun sain päähäni neidin hampaista loimea laittaessa. Yleensä edes tämä on ollut täysin ongelmaton ainakin silloin, kun itse laitan sitä, mutta nyt on neiti jostain syystä alkanut agressiiviseksi mikäli ihminen tarhaan tulee vaikka sitä siivoamaan. Ei hyvä. Lisäksi sisälle laitosta on tullut samanlaista rumpaa kuin viime syksynäkin (eli siis selaamaan vanhoja postauksia vain!)... Muutenkin alkaa hermot menemään tähän kaikkeen tamman pelleilyyn sisälle laitosta asti, viime syksynähän tähän samaan pisteeseen jouduttiin ja taas.

Tulee näköjään siis toistuvasti nämä pohjalle valumiset, eikä minulla ole rahaa intoa joka syksy vetää sitä raukkaa hormoonilääkkeillä huuruun. Kuitenkin kesäihottumakin löytyy, joten vähän on haasteellinen tapaus hoidettavaksi kunnolla kaikkineen peruskoululaiselle, jolla on suuret unelmat päästä hienoihin kouluihin ja sitä kautta tarvitsen erityisesti hyviä numeroita sieltä kokeista ja jaksamista tuntiaktiivisuuteen ja yleispositiivisuuteen. Kyllä alku on kiitettävästi onnistunutkin, sillä 7 kokeen keskiarvoni on 9. Mainittakoon vielä erikseen matematiikan koe, josta nappasin 10-. Lisäksi ihan hyvällä menestyksellä on mennyt fysiikka (9+) & mantsa (9½) ja englanti olikin pohjanoteeraus huonolla arvosanalla (minulle huonolla siis, 8).

Asteikkoni on korkealla, koska olen perfektionisti.. Minkäs sille mahtaa. Kyllä sen huomaa erityisesti siivouksessa, tallin pidossa ja ruoanlaitossa, sillä teen ne supertarkkaan. Ei toki pahitteeksi ole, mutta välillä se turhauttaa kun aina vaan on paahtamassa täysillä joka asiassa, olinpa siellä tallissa tai kokeiden äärellä !

Ja koska tässä nyt on yksi hevonen lähdössä pilven päälle, tarvitaan me ehdottomasti minulle tilalle harrastamiseen ja vähän vakavamielisempäänkin uusi hevonen/varsa. Isäpuoli hieman vihjaili kolmea vaihtoehtoa. Yhtenä vaihtoehtona on jo kovin suvullisesti nähty, sh-o Hotikka (i. Villihotti  e. Tikkalikka  ei. Petros Rok) s. 2012. Eli tämän vuotinen varsa Tikkalikasta, Tihurin ja Ertikan puoliveli olisi siis tulossa mikäli tähän päädymme. Vaihtoehtoinahan ovat myös kaksi huomattavasti hommaamis kustannuksiltaan pienemmät lv-r. Kryptonite ja lv-r. Texas Diamond. Teksulla ei häntää ole, mutta eipä se mun menoani ainakaan haittaisi. Ja tuntuu, että Teksu oli lähinnä vain joku päähänpisto sillä hetkellä, mutta itse tykkäisin ! Heppanen ei olisi ihan rukkanen, mutta toimisi kuitenkin. Ei sen puoleen, Kryptonite "Kaapo" olisi myös ihan rukkanen, mutta väliäkö sillä. Siinä puolestaan olisi edessä ratsuksi opettamista ja paaaljon kaikenlaista muutakin kivaa. (:
Mutta arvatkaapa vain, äitini ja isäpuoleni tahtoisivat suomenhevosen eivätkä 'veivikaulaa' eli lämppäriä.... Eletään nyt kuitenkin päivä kerrallaan ja katsotaan, mitä huomispäivä tuo tullessaan.

Oltiinhan me elokuun keski vaiheilla Förstin kanssa metsässäkin samoilemassa... Kehiteltiin
Tiinan kanssa suitset uuteen uskoon ja uskallettiin me se ihan irtikin päästää !

Lisäksi melkein naapurimme etsi hevoselleen maastoilijaa Facebookissa, sillä hän on itse viimeisillään raskaana eikä pääse suurinpiirtein kahteen kuukauteen itse maastoilemaan Leksa -hevosensa kanssa. Leksa on mukava, minun mittakaavassani suhteellisen suuri ja luotettavan oloinen kaveri. Vaikka pieni silmävaurio toisessa onkin eikä näe ollenkaan vasemmalle.... Mutta uljas mustanruunikko 29-vuotias ruuna. <3 Asun tosiaan melkein naapurissa, joten heitin viestiä että no minähän voisin. Uskon pitemmän päälle, että luvassa on kaiken kaikkiaan upeita reissuja tässä maastoillessa ja muutenkin. Uskallan jopa epäillä, että yhteistyö jatkuu vaikka penikka sitten kasvaakin. Hänellä on tällä hetkellä neljä hevosta, Leksa, Tete ja Teten varsa Red (i. Roi du Ballet) sekä Rasmus, vuoden vanha musta orivarsa. :) Pirun hieno tapaus, pari sukkaa ja silleen ihan vaan, että mullekin kelpais.

"Leksa-pappa 29 vee tietää, että liikunta pitää mielen virkeänä ja nivelet notkeina! Näinollen se toteuttaa sisäruokintakaudella itseään tarvittaessa varsin luovasti… Omistajan mielestä kuitenkin hallitumpi liikuntamuoto olisi soveliaampi tä

män ikäiselle, mutta olen itse ratsastuskiellossa vielä arviolta 2 kk. Jos joku teistä kavereista haluaisi käydä (tai tunnet jonkun luotettavan hlön joka voisi käydä) pappan kanssa maastoköpöttelyillä selästä käsin niin ilmoittaudu vaikka yv:llä! Pappa on nykyään maastovarmaa ”husband horse”-laatua, mutta koska se ei silti ole ihan lapanen ja maastossa on muitakin kulkijoita niin aiempi ratsastuskokemus on toki välttämätön. Meillä on tosi hyvät maastot, muttei vieläkään sitä kauan kaivattua kenttää..."

<- tässä siis 'ilmoitus' kokonaisuudessaan. (: 

Lupaan koittaa aktiivisemmaksi nyt näiden tulevien muutostenkin suhteen, joten palaillaan mahdollisimman nopeasti ! Ja tosiaan, tuota biisiä kuuntelin kun näitä kuvia tässä laittelin, kuvaa ehkä jotenkin vähän omaa tunnetilaani.. 

Nuorten hevosten festivaalit. Kuviahan päätyi pari kappaletta Hevoset ja Ratsastus -lehteenkin ! :)

Nuorten hevosten festivaaleilla oli myös varsanäyttely.

Sekä Niilo on nauttinut sadepäivistä saunan lauteilla patjojen päällä..

SuoRan näyttely Riihimäellä, kuvassa hieno voikko ori.

SuoRan näyttelyssä oli myös nyttemmin edesmennyt Sumiainen. 

Siellä myös koettiin herkkiä hetkiä. <3

Käytiin Tuplan kanssa yksi päivä naapurissakin kylässä, sieltä löytyy tuollainen ihana pörrö Martsu-collie (: 

Taitaa se Tuplakin olla vähän Martsuun rakastunut... Lenkki oli jatkunut jo jonkin verran ja silti jäätiin
tuijottelemaan. :)

Oli tosi rankkaa.... Oli vielä uusia hajujakin ja ihan jojo pääsi nokalle roikkumaan !

Välillä alkoi väsyttämäänkin.. 

Sekä lenkkimme lopusta, lähes kotipihasta

Mutta pääsin mä sitten vielä juoksentelemaankin sänkkärillä yks päivä, omistajalla oli kivoja nameja
mukana ja meinasin että mäkin saan osani jos tuun rytinällä päälle

Ja lopulta tyydyin kerjäämään syötävän suloisella ilmeellä, kyllähän se minulle lopulta antoi pari

Twilight-kissa oo: 

Tänne me sitten Leksan kanssa tulevaisuudessa kömmitään, huipulla tuulee ;)
Niin siis Kalpalinnan mäen huipulla...