Paljon on kuitenkin tapahtunut. Olen itse valmistunut Ypäjältä kolmoistutkinnosta muutama viikko sitten, hevoset ovat edistyneet hurjasti (siitä kohta lisää) ja arkeen on tullut jo kesällä - mutta myös nyt - erilaisia haasteita. Koiranpentu vie aikaa ja siitä onkin kehkeytynyt oiva harrastekoira, vielä kun omistajat aktivoituisivat tarpeeksi jossain tietyssä lajissa. Unski on nyt 6kk, säkäkorkeutta herralla on viimeisimmän mittauksen mukaan n. 55cm ja temppuja osataan jo monia. Suosikkeina tietysti palloleikit, mutta makupalan toivossa koira koittaa tehdä vaihtokauppoja esineillä tai suorittamalla opetettuja temppuja (istu, maahan, ryömi, tassu, toinen tassu, molemmat tassut, pyöri, odota, seiso...), näitähän riittää.
 |
| Lokakuu 2016 |
Elokuussa hevoset palailivat pikkuhiljaa vähän pidemmältä täydeltä tarhalomalta treeniin. Luokkalaiseni saapui ratsastamaan muutaman kerran syksyn aikana hevosia ja lopputulosta näkee alta kuvista parhaiten. Itsekin ratsastelin niillä muutamaan kertaan sekä tietysti hyödynsin sänkkärin ajo-ominaisuuksia. Ne kun olivat kuivahkona kautena puolet paremmat kuin kivikovan tienpätkän eikä harjoitusradan kiertäminen kuulosta kovin järkevältä, jos joutuu joka kierroksesta neljäsosan kävelemään pohjan takia.
 |
| Tihuri, syyskuu |
 |
| Ertikka lempipuuhassaan, syyskuu |
 |
| Hotikka, elokuu |
Sänkkäreiden mentyä ajelin ja ratsastelin meidän vuokrapellolla, jossa hevosten olisi tarkoitus viettää ainakin osa vuodesta. Klippasin aikani kuluksi Ertikan, sillä hevosen kuivuminen kesti tolkuttoman kauan ja tarhausaika väheni siten vähän turhan paljon. Ertikalla kun on kuitenkin havaittavissa pientä kankeutta ja se tarvitsee pitkän verryttelyn ennen kuin dieselmoottori lämpiää tarpeaksi. Siksi pidän mahdollisimman pitkää tarhausaikaa sille parhaana, enkä laita pahitteeksi vaikka se aamupäivän ajon jälkeen kuivuttuaan menee takaisin ulos kävelemään. Joulukuussa pelto kuitenkin vetistyi pahoin, joten treenit sielläkin saivat väistyä hetkeksi ja piti siirtyä takaisin .
 |
| Tihuri, lokakuu |
 |
| Ertikka, lokakuu |
Marraskuusta lähtien olen päässyt treenaamaan hevosia vähän säännöllisemmin ja tällä hetkellä on menossa seuraava kaava:
Ertikka, Tihuri ja Jotuuri 2 krt viikossa, Hotikka 2-3krt (riippuen millaisia viikot ovat).
Hevoset ovatkin saaneet nyt paljon lisää lihasta ja pidempi kesällinen tauko ei tehnyt yhdellekkäään huonoa.
Ertikan peräpää on alkanut vihdoin löytää potkua ja haaveet radoille menosta ovat entistä lähempänä. Tamma on alkanut vastaamaan vedoissa, jos Tihurin nostaa rinnalle ja takajalatkin alkavat pikkuhiljaa löytää asemiaan. Laukat ovat kuitenkin vielä vähän turhan pinnassa, jos kaveri meinaa mennä menojaan.
Tihuri suorittaa varmaan tyyliinsä, mutta kaipaa vielä jonkin verran viimeistelyjä startteja ajatellen. En ole siihen aivan täysin tyytyväinen, sillä tietty terävyys puuttuu vielä. Toivon, että se jokin löytyy vielä muutaman ratahiitin ja kotiajelujen myötä.
Tirriäinen eli Jotuuri on löytänyt myös peräpäänsä uudella tavalla. Oriin ruunaus on pyörinyt viime aikoina enemmän mielessä, mutta viimeisin ajokerta sai kyllä minun niinkuin äitinikin pään taas kääntymään, sillä oriin otteet olivat lupaavat ja ratahiittejä tämänkin kanssa voisi alkaa pikkuhiljaa suunnittelemaan. Ensin ajelen sillä kuitenkin muutamia vetoja kotona ja katson vähän, mitä vauhteja nuorikko kulkee.
Hotikan kaikenlaiset pikku ongelmat ovat alkaneet kaikota, sillä ollaan viimein löydetty vissiin jonkinlainen yhteinen sävel ja varustus. Ruuna on edelleen vähän häsä ja todella ääniherkkä, mutta rauhottuu selkeästi korvapallojen myötä. Hevonen on kasvanut edelleen kokoa ja on ollut todella keskenkasvuisen oloinen, joten nyt varovasti aletaan etsimään niitä ravurin lihaksia ja parempaa rutiinia hommaan.
 |
| Tihuri, joulukuu |
 |
| Speden mielestä koskaan ei voi nostaa liikaa jalkoja |
Ensi vuodelle on varovasti vilkuiltu nollasarjan startteja lähinnä helmikuulle, sillä tarkoitus olisi saada tammikuun aikana ainakin Ertikalle ja Tihurille ajettua koelähdöt. Alkuun koitetaan etsiä sellaisia mukavia sarjoja, joissa hevoset saisivat suhteellisen helppoja juoksuja ja rutinoituisivat taas vähän enemmän tähän raviurheiluun. Molemmilla laukkapeikko kummittelee ahkerasti etenkin tosipaikan tullen, joten siitä pitäisi päästä eroon ensimmäisenä.
